Lopunajalla evankeliumi takaisin Israeliin

Olen jo suunnilleen äidinmaidossa imenyt itseeni käsityksen, jonka mukaan Jumalan omaisuuskansa menetti jossakin vaiheessa evankeliumin, oikean uskon, mutta että se palautuu heille lopunajalla, vanhoillislestadiolaisten toimesta.

Eli ennen kuin maailmanloppu tulee, vl-väki rantautuu Israeliin tekemään lähetystyötä ja siellä otetaan evankeliumi iloiten vastaan, kun ihmiset uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.

Nyt minulla ei ole hajua siitä, mihin raamatunkohtaan käsitys perustuu, mutta johonkin kylläkin, olen kyllä joskus kuullut viitattavan siihen.

Myös sellaista olen kuullut, että kaikki se, mitä tapahtuu milloinkin aina Jerusalemissa, tapahtuu heijastuksena ”Jumalan valtakunnassa”, eli vanhoillislestadiolaisuudessa. Eli jos siellä on vainoa, pommitusta, sen saman saa kokea myös vl-liike jollakin tavalla.

Minulle tämä lopnajan visio on ollut varsinkin nuorena varsin ihana ja kaunis 🙂

  1. Heino Korpela:

    Nuo sanat ”Usko syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä”, ne eivät ole evankeliumia, vaan vakuutus uskomaan evankeliumi.

    Samaa mieltä. Mutta Heino, sinähän tiedät että SRK -lestadiolaisuudessa vl-synninpäästö on yhtäkuin koko evankeliumi. Näin se liikkeessä on ymmärretty, koska näin on myös opetettu. Joku tutkija on tästä sanonut (en muista kuka), että tämä on typistettyä evankeliumia, niinkuin se eittämättä onkin. Ihmettelen hieman mistä Jormalle on tälläinen käsitys syntynyt jos hän ei kerran ole istunut seurapenkissä ja kuullut tätä opetusta, joka ei todellakaan edellytä evankeliumin tuntemista eikä edes sen kuulemista. Vain ”elävässä uskossa” olevan ihmisen antama ja omin korvin kuultu (huom. tärkeä!) synninpäästö riittää pelastukseen.

  2. Sinäpä sen sanoit, Jorma:

    Sanankuulijan eli ns. katuvan ihmisen näkökulmasta katsoen julistajan uskon laadulla ei ole tuloksen kannalta merkitystä. Siinä mielessä seurakuntaoppia ei voi asettaa absoluution pätevyyden ehdoksi, koska kuka tahansa kuulija voi uskoa hänelle henkilökohtaisesti lausutut sanat, on sisällä liikkeessä tai ei.

    Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Ja juuri siksi ei meille Jumalan valtakunnan portti avaudu uskoimmepa muuten miten hyvänsä. (Tämä siis SRK-opin kontekstissa.)

  3. Kuuntelin tuossa juutuupessa Urho Muroman mahtavaa julistusta:
    ”.. sitten tulee ilosanoma: Sinulle suuri syntinen annetaan taivaan kirkkaus ilmaiseksi! Se on evankeliumi”.
    Kaikki eivät tietenkään tykkää Muromasta…

    Kommentoin Niukkasen kommenttia:
    So what?
    Ei minua silti kukaan kiellä uskomasta mitä julistetaan, jos niikseen tulee..
    Otin asian esille siksi, että jotkut sekoittavat seurakuntaopin ja vanhurskautumisen yhteen, mikä ei ole tarpeellista.

  4. Jorma, tässä tarkoitetaan varmaan sitä, että mikä on olennaista ”tietoa” pelastuksen kannalta.

    Tietty, jos entuudestaan kristinusko on tuttu asia, kaikkia asioita ei tarvitse kertoa. Miten tän selittäis, varmaan oikeesti ymmärrätkin. No mut.

    Niin Paavali esimerkiksi Galatiassa kuin Lutherkin puhuivat kuulijakunnalle, joilla oli jo tietoa kristinuskosta/Kristuksesta ja he tähdensivät uskoa Kristukseen ilman lain tekoja.

    Nyt jos mennään jonnekkin Into-Kiinaan puhumaan kristinuskosta sellaisille ihmisille, jotka eivät ole eläissään mitään siitä kuulleetkaan, heille ei taatusti aukene ihan mitään, ei Paavalin kuin ei Lutherinkaan selityksistä, joidenka kohteena ovat jo kristinuskon tuntevat ihmiset. Saati, että heille aukenisi vl-synninpäästösanat keskeltä, kun eivät ole kuulleet mitään Jeesuksen syntymästä, elämästä, kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta.

    Eli evankeliumi voidaan kertoa laajasti ja typistetysti, siitä voidaan puhua esimerkin omaisesti maanpäällisiä asioita mietittäessä ja sitten siitä voidaan puhua pelastuksen mielessä, jollon pitää puhua niin kuin ei lakia olisikaan.

    Missään tapauksessa vl-liikkeen synninpäästösanat eivät ole tiivistettyä evankeliumia, vaan ne vakuuttavat ripittäytyjälle Jeesuksen olevan ainut syy autuuteen. Se asia voidaan vakuuttaa muillakin sanoilla, pääasia lienee, että heikko usko, joka tarvitsee vakuutusta synnistä vapautumiselle, saa sanoista varmuutta uskolleen ja lohtua. Lutherin mielestä vahva usko ei tällaisia vakuutuksia edes tarvitse.

  5. jorma ojala:

    Mutta, jos uskoa vahvistaa puhe Jeesuksesta ja sovituksesta – kuten tuolla edellä sanot – ei se puhe minulle ainakaan lakia ole, joten sen on pakko olla vapauttavaa evankeliumia.
    Jos aivan uskosta tietämätön kuuntelee ensin saarnan, ja jos se vaikuttaa, tietää hän jo päästösanat kuullessaan, mistä on kysymys

    Hyvä, Jorma! Nythän tässä sinun kirjoituksessasi on jo mainintoja muuustakin evankeliumista kuin vain synninpäästöevankeliumista. On jo maininta puheesta ja saarnastakin. Hyvä näin.

  6. Huoh, en taida osata selittää sanottavaani ymmärrettävästi.

    Vl-liikkeessä synninpäästösanat ovat evankeliumi: ”Hän pyysi evankeliumia” -sanotaan, kun joku on pyytänyt syntejään anteeksi. ”Hän halusi ottaa evankeliumin vastaan” -sanotaan, kun joku tekee parannuksen.

    Juttelin tässä männä kevännä erään iäkkäämmän vl-puhujan kanssa. Hänen mielestään minun pitäisi ottaa häneltä tai joltakin muulta vl-ihmiseltä evankeliumi/vl-synninpäästö vastaan, jotta olisin uskovainen, Jumalan lapsi ja kuuluisin Jumalan valtakuntaan. Hänen mielestään minulla ei ole mitään muuta mahdollisuutta pelastua. Jos en ole yhtä ”heidän” kanssaan, en ole elävässä uskossa.

    Kun sanoin hänelle uskovani evankeliumin jo, hänen mielestään olin väärässä rauhassa ja lopuksi hän jätti minut saatanan haltuun.

    Tuokin on muuten mielenkiintoinen juttu, että vl-liikkeen opetuksen mukaan evankeliumia täytyy aina pyytää, anella, kerjätä: ”Saanko minäkin vielä uskoa synnit anteeksi”. Sellaista ihmistä, joka ahkeroi pyydellä syntejään anteeksi, sanotaan armon kerjäläiseksi, ja häntä pidetään tästä syystä kalliisti olevana uskovaisena ihmisenä.

    Evankeliumi, ilosanoma Jeesuksesta, jota ”mainostetaan”: rahatta ja hinnatta, pitää kysellä ja kerjätä omalle kohdalleen; vieläkö armo kuuluu minulle?

    Eli Jorma. Jos joku vl-ihminen kertoo jollekkin into-kiinalaiselle laajasti hyvästä Jumalasta, joka antoi ainosyntyisen poikansa maailman pelastamiseksi ja Jeesuksen syntymästä, elämästä, kärsimisestä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta ja tuo into-kiinalainen kuuntelee silmät ymmyrkäisinä ja sanoo lopuksi: ”minä uskon, että tuo mitä sanot on totta, että Jeesus on Jumalan poika ja kuollut myös minun tähteni”, se ei riitä vielä tuolle vl-ihmiselle vakuutukseksi into-kiinalaisen uskon avautumisesta, vaan hän tarjoaa kaiken sepostuksensa päälle vielä EVANKELIUMIA, eli synninpäästöä, jotta tuo into-kiinalainen voi saada syntinsä anteeksi ja saada itselleen Pyhän Hengen, jota ei vl-opetuksen mukaan voi muutoin saada kuin vl-ihmisen synninpäästösanojen kautta.

  7. Olen kuullut joidenkin vl-ihmisten moittivan joitakin vl-pappeja siitä, että he eivät saarnaa kirkossa saarnatessaan evankeliumia, eli eivät vakuuttele kirkkokansalle: uskokaa synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä, niin kuin tekevät rauhanyhdistyksellä saarnatessaan.

    Mutta useimmat kyllä saarnaavat silläkin tavalla ihan kirkossakin. Tosin sillä tavalla saattaa saarnata myös ei-vl-papit ja muutkin liikkeen ulkopuoliset ihmiset. Mutta vl-opetuksen mukaan heidän sanoissaan ei ole voimaa, koska heiltä puuttuu Pyhä Henki.

  8. On se vaan jännä juttu kun Jorma ei ymmärrä Vuokon pointtia ja minä ymmärrän sen täydellisesti. Sanon aamenta myös Vuokon kahdelle edelliselle kommentille, koska ne ovat myös minun ajatuksia ja käsityksiä. Ymmärtämiseen ja ymmärtämättömyyteen tuskin on p(P)yhällä h(H)engellä mitään osuutta, koska meissä kenessäkään se ei ole enää/vielä vaikuttamassa. Kenties meidän kokemusmaailma on se joka vaikuttaa.

Ilola Vuokko
Ilola Vuokko
Vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen suvanteissa, pyörteissä, myrskynsilmissä ja sen opetuksen läpivärjäyksessä rapiat nelikymppiseksi kasvanut naisimmeinen.