K24-uutinen kirkollisesta viestinnästä herätti Ruttopuiston rovastissa enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Otetaan uusiksi…
K24: Viestinnän perusperiaate tulee olla, että jokainen viestinnällinen toimenpide ja tapahtuma pohjautuu kirkon strategiaan ja toiminnan tavoitteisiin.
RR: Mitä tämä kapulakieli tarkoittaa suomeksi? Onko kyse informoinnista, puskaradiosta, mainonnasta vai julistuksesta?
K24: Kirkollisen viestinnän tulisi myös antaa tietoa kristinuskon perusasioista, koska tietämys niistä on vähentynyt.
RR: Onko riita-asioitten sensaatiohakuiseen esittelyyn jo muka kyllästytty?
K24: Viestinnässä tulisi ottaa huomioon, että kirkko on vuoropuhelun yhteisö. Vuoropuhelua käydään sekä sen jäsenten välillä että muun yhteiskunnan kanssa.
RR: Kai Jumalallakin on vielä edes jokin sana sanottavanaan tällaisessa vuoropuhelussa?
K24: Viestinnän tulee myös ilmaista kirkon moniäänisyyttä rakentavasti, ei repien. Erilaiset näkemykset tulee tuoda esiin kunnioittavasti. Viestinnän on tärkeämpää antaa oikea ja rehellinen kuin hyvä kuva.
RR: Eikö kaikkein tärkeintä ole, että oikea ja rehellinen kuva olisi myös hyvä kuva? Ja yhteinen todistuksemme koskisi Vapahtajaamme, jolla on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Eikö tässä voisi olla kirkon missio, visio ja strategia maailman tappiin asti: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Terveisin Jeesus.
Täydet viisi tähteä.
Kiitos Hannu!
Kiitos kiittämästä, Mikko.
Muuten tämä viesti taisikin mennä vuohille?
Hannu. Yksi lammas täällä sentään ilmoittautuu. Tätä jäin makustelemaan ja hymyilemään:
Loppuun mennessä vähän vakavoiduin, mutta hymy ei siinäkään hyytynyt:
Tähän jo vähän aamentakin hapuilin…
Maija: Tajusitko sinä mitään noista teksteistä, jotka on tummennettu ja merkitty K24:llä? Sumea ajattelu ei varmaankaan johda kovinkaan selkeään toimintaan, vai?
Hannu. Kyllä oikeastaan. Näin entisenä maallikkokolpotöörinä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin olen tottunut erilaisiin kapulakieliin ja pyrkinyt selittämään niiden viestit parhaalla mahdollisella tavalla ja suurella sympatialla.
Minusta sinä vedit yhteen ja selkokielistit nuo kaikki mustat kohdat ihan hyvin tuossa viimeisessä RR kommentissasi Sillä voi hyvin ja selkeästi lähteä liikkeelle…
Maija: Eikö ole pikkuisen nurinkurista, että tämä viestinnän ammattilaisten tavallisille lukijoille lähettämä message ei avaudu ilman tulkkia?
Tässä asiassa koen jotain samaa kuin Kotimaa24:n McGrath-keskustelussa. Tuntuu, että jollekin lukija/kuulijakunnalle on tärkeintä se, että sanomaa ei puhuttaisi/kirjoitettaisi niin että ns tavallinen kansa ymmärtäisi. Suomen suomentamista ei koeta välttämättä tarpeeksi arvokkaaksi. Taisi olla uskonpuhdistuksen jälkeen joillekin papeille tosi vaikeaa ajatella, että rahvaalle pitäisi puhua ymmärrettävää kieltä.
Toisaalta ymmärrän tuon ongelman. Tietyt termit ja sanontatavat on määritelty niin hyvin ja yksiselitteisesti, että niiden korvaaminen arkikielellä tuottaa helposti virheellisiä johtopäätöksiä ja ”väärää tulkintaa”…
Tätä uudemmassa blogissani kokeilin otsikossa käyttää sanaa, joka on varmasti vieras useimmille lukijoille. Tuo sana oli Disuri. Mahtoikohan sanakummajainen viedä eli tuoda lukijoita…?