Olen jo suunnilleen äidinmaidossa imenyt itseeni käsityksen, jonka mukaan Jumalan omaisuuskansa menetti jossakin vaiheessa evankeliumin, oikean uskon, mutta että se palautuu heille lopunajalla, vanhoillislestadiolaisten toimesta.
Eli ennen kuin maailmanloppu tulee, vl-väki rantautuu Israeliin tekemään lähetystyötä ja siellä otetaan evankeliumi iloiten vastaan, kun ihmiset uskovat syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Nyt minulla ei ole hajua siitä, mihin raamatunkohtaan käsitys perustuu, mutta johonkin kylläkin, olen kyllä joskus kuullut viitattavan siihen.
Myös sellaista olen kuullut, että kaikki se, mitä tapahtuu milloinkin aina Jerusalemissa, tapahtuu heijastuksena ”Jumalan valtakunnassa”, eli vanhoillislestadiolaisuudessa. Eli jos siellä on vainoa, pommitusta, sen saman saa kokea myös vl-liike jollakin tavalla.
Minulle tämä lopnajan visio on ollut varsinkin nuorena varsin ihana ja kaunis 🙂
Jeesus puhuu tulevasta pakanain kääntymyksestä: ”Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”
Tätä saarnaa, eivät juutalaiset ymmärtäneet ennen kuin Jeesus oli ylösnoussut ja pakanat, eli muista kansoista kuin juutalaisista syntyneet uskoivat apostolien saarnan ja kääntyivät palvelemaan Israelin Jumalaa.
Vaikka juutalaisia kääntyi kristityiksi tuhansittain, niin Paavali näki, että juutalaisille ihmisille oli koittanut paatumus, jonka seurauksena he ristiinnaulitsivat Elämän Herran. Pakana kansoille oli koittanut etsikkoaika ja niin kristinusko levisi yli koko maailmaan. Paavali kuitenkin lohduttaa juutalaisia, että ei paatumus ole lopullista:
Room. 11:25 ”Veljet, jotta ette olisi oman viisautenne varassa, teidän tulee tuntea tämä salaisuus: paatumus, joka on kohdannut osaa Israelin kansasta, kestää siihen asti kun muista kansoista koottava määrä on tullut täyteen.
26 Sen tapahduttua koko Israel on pelastuva, niin kuin on kirjoitettu: — Siionista on tuleva Pelastaja, hän poistaa jumalattomuuden Jaakobin jälkeläisistä.
27 Ja tämä on minun liittoni heidän kanssaan: minä otan pois heidän syntinsä.”
Näihin raamatun kohtiin perustuu vl – uskovien näkemys, että Israeliin palaa oikea usko, eli vl – usko ennen kuin tulee maailmanloppu. Muita raamatun kohtia ovat myös nämä:
Luuk. 21:24 ”Monet surmataan miekan terällä, toiset viedään vangiksi kaikkien kansojen sekaan, ja vieraat kansat polkevat Jerusalemia, kunnes niille annettu aika täyttyy.”
Biblia: ”Jerusalem pitää tallattaman pakanoilta, siihen asti kuin pakanain aika täytetään.”
Ilm. 11:2 ”Temppelin ulompaa esipihaa älä kuitenkaan lue mukaan, jätä se mittaamatta, sillä se on annettu vieraiden kansojen haltuun. Ne polkevat pyhää kaupunkia neljänkymmenenkahden kuukauden ajan.”
Ilm. 12:14 ”Mutta naiselle annettiin suuren kotkan siivet, jotta hän lentäisi turvapaikkaansa autiomaahan. Siellä hän on suojassa käärmeeltä, ja hänestä pidetään huolta vuosi, kaksi vuotta ja puoli vuotta.”
Tässä nyt tuli joitakin raamatun kirjoituksia, mutta raamattu puhuu paljonkin Israelin kansasta, siitä miten Jumala ei valitsemaansa kansaa hylkää lopullisesti, vaan armahtaa. Tässä teille mietittävää, miten nämä raamatun kohdat tulisi tulkita. vl – saarnoissa kuitenkin ennen saarnattiin, että armon aika päättyy pakanakansoille niin, että kukaan pakana ei enää ota vastaa evankeliumin ilosanomaa ja silloin vasta paatumus hellittää Israelin kansan kohdalla.
Varsin yleiskristillinen on ajatus, että juutalaiset tai ainakin osa heistä ottaa vastaan evankeliumin lopun aikoina.
Ajatus siitä, että evankeliumin saarnaaminen vaikeutuu tai päättyy, niin että ihmiset vaeltavat meren äärestä toiseen vapauttavaa sanaa etsien, pohjautuu kaiketi Ilmestyskirjaan.
Se on vanha herätyskristillinen ajatus, että Raamatussa kuvatut kokemukset toteutuvat myös armon valtakunnassa ja uskovan sydämessä. Se ei ole Oulussa kehitetty oppi.
Monen pimeydessä haparoivan kohdalla on todella toteutunut se, että Jumala sanoo: ”tulkoon valo”. Kysymys ei ole mistään budhalaisesta valaistumisesta.
Tarkoitat Jorma varmaankin tätä raamatun kohtaa, jota ennen ainakin moni saarnamies puheessaan siteerasi:
Amos. 8:11 – ”Koittaa aika — sanoo Herra Jumala — jolloin minä lähetän maahan nälän. En leivän nälkää, en veden janoa, vaan Herran sanan kuulemisen nälän.
12 Ihmiset hoippuvat mereltä merelle, pohjoisesta itään he harhailevat etsimässä Herran sanaa, mutta eivät löydä.”
Liittyykö tämä jotenkin niihin Sakarjan kirjan eri ilmansuuntiin lähteviin hevosiin?
Sak 6:8 pohjoinen maa on tietysti Lappi. Hiukan ”rennompaa” raamatuntulkintaa.
Eikä pidä unohtaa, Elias, niitä kankaita joita ne vaunut kutoivat.
En nyt tarkkaan muista sitä polkua, jota pitkin ”oikea usko” on vanhoillislestadiolaisuuteen, ja vain sinne, lopulta päätynyt. Ainakin loppuvaiheissa herrnhutilaisuus ja Ruotsin lukijaisuus olivat välittäjinä.
Täältä löytyy saarna hevosista ja rattaista, mutta siinä ei kyllä puhuta mittään Israelista ja evankeliumin palaamisesta sinne:
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=2290&highlight=valkiat
Abraham Achreniuksen tulkinnan mukaan ruskeat hevoset olivat pietismi, mustat radikaalipietismi ja valkoiset herrnhutismi. Kirjavat hevoset olivat vielä tulossa. Kun sitten herätys tuli, Achrenius ajatteli, että kirjavat hevoset ovat saapuneet.
Tuo Pauli Korteniemen katsaus on kertakaikkiaan mahtava. Näin ei-vl:n näkökulmasta olisi kyllä luontevampaa ajatella, että kirjavat hevoset ovat lestadiolaisuus eri suuntineen. Kirjavat hevoset kulkivat etelään päin, ja niinhän lestadiolaisille on tapahtunut.
Sakariaan näyn paikkana ei sentään tainnut olla pohjoinen, vaan Jerusalem.
Ei ole olemassa polkua, jota myöten oikea usko on tullut vanhoillislestadiolaisuuteen. Vanhoillislestadiolaisuus ei ole ollut mikään uskoa vailla oleva Ninive, jonne sitten olisi tullut saarnaajia muualta.
Vanhoillislestadiolaisuus on osa pietistis-luterilaista kristillisyyttä, jonka juuret ovat siellä missä muunkin kristillisen uskomme juuret….
Lars Levi Laestadius saarnaa 1840 luvulla, kuinka heränneitä on myös ”Danmarkissa ja Suomen niemellä”. Herännäisiä virtauksia oli 1800-luvun Ruotsissa ja Suomesa useita. Kaikki jättivät oman jälkensä. Oli heränneitä pappeja ja sitten sellaisia pappeja, joita ei mikään syvällisempi hurskaus kiinnostanut, jotkut suorastaan vastustivat heränneitä. Tilanne ei ole siinä suhteessa muuttunut.
Ruotsin vanhemman kirkkoraamatun mukaan hallavat, Pohjaan päin menevät hevoset ”skall släcka min vrede….” = sammuttavat vihani.
Eittämätön tosiasia lienee, että juuri Pohjolassa on ollut voimakkaita herätyksiä…..