Käy köyhään sydämeeni
Tämän sunnuntain yhdeksi alkuvirreksi on valittu Käy köyhään sydämeeni. Se on Runebergin virsi. Huom. en kirjoittanut Runebergin virsi: Käy köyhään sydämeeni. Ero on toki pieni, mutta minulle, minun Runeberg-kuvalle tärkeä, vaikkeivät viisammat sitä huomaa.
Nykyisessä ruotsinkielisessä virsikirjasamme se alkaa sanoilla: Kom till mitt arma hjärta. Niin se alkoi jo 1886 virsikirjassa Mutta Runeberg ei niin 1857 aloittanut, eikä voinut alkaakaan!, sanoo S.V. Hän alkoi Träd in i detta hjerta. Hän ei ala yksikön 1. persoonalla, koska hän käyttää verbiä träda, astua, jolloin adverbiksi tulee in i. Mutta jo 1886 se alkoi kuten nytkin toisella, arkisemmalla verbillä tule, kom jolloin prepositioksi tulee pelkkä i, ja kun käytetään persoonapronomia mitt, niin tilaa jää sanoa, millainen sydämeni on. Ja silloin kyseeseen tulee tietenkin arm, köyhä. Alunperin se kääntyi luontevasti kurjaksi.
Ei Runebergin virsi mikään ulkopuolinen ole, sillä jo kolmannessa säkeessä tulee mukaan minä. Neljännessä säkeessä Runeberg tyytyy kuin toteamaan: tiedän kuinka syntinen se ( sydän) on. Suomenkielienkin sanoo: kun täyttää synti sen. Mutta se ei riitä kaikille, ruotsinnos kuului 1886 lähtien: kuinka täynnä syntiä se on.
Oudolta vaikuttaa, että virsi ei tullut heti monien muiden Runebergin virsien tapaan 1886 suomenkieliseen virsikirjaan. Ehkä siinä oli liikaa runebergilaista iloisuutta. Kun siinä lauletaan Pyhästä hengestä, niin onhan se hyvä helluntaivirsi. Virren valoisuutta lisää se, että siinä oli alunperin keskellä kaksi säkeistöä, joissa kuvataan kevättä ja luontoa, aivan suvivirren tapaan. Tämä ratkaistiin ruotsinkielisessä 1886 jättämällä nämä pois. Tekijänä oli muistini mukaan kunnon pietisti, Lars Stenbäck. Suomenkieliseen asuun virren saattoi ensi kerran Maria Joutsen 1900: Jumalan Henki Pyhä, käy kurjaan sydämeen’. Se sisältyi kokoelmaan Hengellisiä lauluja ja virsiä, sen ensimmäiseen vihkoseen, kunniasta julkaisijalle, Suomen Lähetysseuralle!
Suomalainen virsitutkimus ei juuri koskaan välitä katsoa, vastaako jalo suomenkielinen käännös alkuperäistä. Nytkin armoitettu virsitutkimusguru Tauno Väinölä lopettaa virren esittelyn kirkon virsisivustoilla näin: Turvalliselta se (sävellys)tuntuu, niin kuin virren loppukin: ” – taas uusi päivä koittaa, / saan elää armosta.” Hyvät ystävät, löytääkö joku teistä tutkijan, joka olisi huomannut tämän armon ( sinänsä oikea asia) lykkäämisen suomalaisissa virsissä joka paikkaan. Annamme hänelle armollisesti sanallisen löytöpalkkion.
Mutta tuo ei ole Runebergin, eikä tämän päivän ruotsinkielisen virsikirjan loppu. Runebergin muotoilu oli Pimeyden täytyy väistyä Kaikkine armeijoineen samalla kertaa Ja minä saan olla sinun. 1986 tekstiä vähän terästettiin: Niin pimeyden täytyy väistyä Pahan armeija yhtä lailla Ja minä saan olla kokonaan sinun. Viimeinen säe muuttuu kun vanha verbimuoto blifwa korvataan lyhyellä bli.
Lisiä Runebergin sydämeen
JÄTÄ VASTAUS
Seppo
Kiitos mielenkiintoisesta Runebergin virren esittelystä.
Onko ’in i’ adverbi? Eikö se ole prepositio?
Elias
”In” on adverbi
”I” on prepositio
” In i ” voi olla joko adverbi tai prepositio.
Tässä esim verbiin liittyvä, ” ad – verbi ”, sanassa ”inträda” eli tekstiyhteydessä ”träd in”, ”astu sisään”
ja nominin edessä sijaitseva , ” pre – positio ”, ”i” ilmauksessa ”i detta hjerta”, ”tähän sydämeen”.
Ei Runebergillekään pietistissävyinen pessimismi ollut niin vieras kuin yleensä ajatellaan. Nykyvirsikirjasta on jätetty pois, varmaankin liian synkäksi arvioituna, vuoden 1938 virsikirjan virsi 454 ”Oi meno murheen alhossa”, jonka ruotsinkielinen alkuteksti on hyvin samansävyinen kuin suomennoskin Esim. 4. ja 5. säkeistö: ”Här, der vi börja först med gråt, med tårar fukta sen vår stråt, här, hvar vårt lif, när bäst det är. är idel möda och besvär, här, der ej stund är annan lik, här vill man se sitt himmelrik. / Här glömmer man i syndensa band sitt goda hem och fosterland, går som en främling och en gäst och tror sig dock för evigt fäst, vill lefva trygg från år till år, der allt liksom en suck förgår.”