16.8.2015 TIERAIVO


toronto

Yhteispelillä se sujuu, valisti Liikenneturvan edeltäjä Talja meitä suomalaisia vuonna 1965. Muita historian romukopasta löytyviä liikennevalistussloganeita 1960-luvulta olivat mm. nämä:

  • 1960: Aja ohi varovasti, päästä ohi sopuisasti
  • 1964: Enemmän tietoa - vähemmän selityksiä
  • 1966: Sopu vie eteenpäin
  • 1969: Ennakoi tuleva tilanne
  • 1970: Turha kiire pois

1960-luvulla Suomi oli liikenteen osalta lintukoto nykytilanteeseen verrattuna. Autoja oli vähän, ne olivat pieniä ja  hitaita. Maantiet olivat usein kapeita ja mutkaisia, kuoppaisia hiekkateitä oli paljon. Matkanteosta oli aikaa nauttia.

pikkunecu

Matkalla sukulaisiin Tapiolasta Hämeenlinnaan mekin pikkubroidin kanssa puuhasimme Neckar Jagst 770:n takapenkillä vaikka mitä: Luimme, söimme karkkia, lauloimme, kerroimme vitsejä, tappelimme, katselimme lehmiä ja hevosia, kilpailimme keskenämme vastaantulevien autojen väreistä: Toinen sai tarkkailtavakseen valkoiset ja mustat autot, toinen kaikki muun väriset. Voittaja on se, joka näkee ekaksi 10 omanväristään autoa. Ja sitten taas tapeltiin.

Jännin kohta vanhalla Hämeenlinnantiellä oli isossa kurvissa sijaitsevan ladon seinässä ollut jättimäinen teksti: VALMISTAUDU IÄISYYTEESI! Tuo viesti sai meidät aina mietteliäiksi. Vaan erään kerran koko perhe tuossa samassa kohdassa repesi nauramaan. Teksti oli vieläkin paikallaan, mutta siitä puuttui kaksi kirjainta jälkimmäisen sanan alusta. Teksti kuului: VALMISTAUDU ISYYTEESI! Hyvä muistutus sekin, vaikka ei Taljan kampanja ollutkaan.

Turha luulo, lukija: ei meidän tappelemisemme mitään tieraivoa ollut, pelkkää veljesrakkautta vain. Varsinainen tieraivo (road rage) on nykypäivän vitsaus, nähtävillä Helsingissä miltei päivittäin: Jalankulkijat pelkäävät liian lujaa ja liian läheltä ohi huristavia polkupyöriä, polkupyörät kavahtavat autoja. Bussit ja polkupyörät ovat aina silloin tällöin riidoissa keskenään liikennesäännöistä.  Kaikki joutuvat pakosta kunnioittamaan ratikoita. Joka arvelee, että liikenteessä raivostuminen on vain viatonta paineenpurkua, saattaapi arvella väärin.

Varmasti jokainen ihminen hermostuu joskus liikenteessä. Mutta eivät suinkaan kaikki kaiken aikaa raivoa. Jotkut kuitenkin: todellinen tieraivoaja saattaa jopa ajaa autolla tahallaan toisen kulkupelin päälle, niin kuin hiljattain (ke 12. elokuuta) kävi Helsingissä Tukholmankadun ja Mannerheimintien risteyksessä. Siinä kohdassa autoilija ja pyöräilijä joutuvat ajamaan samalla kaistalla, kun pyörätie puuttuu. Kun samaan suuntaan matkalla olleet autoilija ja pyöräilijä pysähdyksen jälkeen lähtivät liikkeelle, miesautoilija kiihdytti pyöräilijän eteen ilmeisesti tahallaan. Auto osui pyörään, jolloin pyöräilijä kaatui, löi päänsä katuun ja kuoli myöhemmin sairaalassa. Oliko kyse autoilijan kostosta, kun pyöräilijä oli hetkeä aikaisemmin näyttänyt kiilailevalle röyhkimykselle kansainvälistä käsimerkkiä?

rattiraivo

Jos  ja kun kyse on toistuvista rattiraivokohtauksista, niin se on silloin ehdottomasti hoidon paikka. Tai kortti pois, auto samoin. Toistuvien raivokohtausten vallassa ihminen ei kykene hillitsemään väkivaltaisia yllykkeitään. Tämä vaiva ei rajoitu vain liikenteeseen, vaan tulee pidäkkeettömästi esiin myös muissa tilanteissa, vaikkapa kotona ja läheisten kanssa. Raivoaja saattaa esimerkiksi toistuvasti paiskoa tavaroita, rikkoa paikkoja ja käyttäytyä väkivaltaisesti toisia ihmisiä kohtaan. Apua voi saada kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta, jossa ihminen opettelee olemaan ottamatta asioita liian henkilökohtaisesti. Lääkkeeksi suositellaan masennuslääkettä, joka lisää onnellisuushormoni serotoniinia.

mä liikenteessä

Näkövammaisena olen oppinut pelkäämään lisääntynyttä liikennettä ja piittaamattomuutta liikennesäännöistä. Välillä tuntuu, että Helsingin keskustassa eletään villin lännen säännöillä. Mutta sekaan on mentävä, ei muukaan auta. Ei auta itku markkinoilla, ei myöskään pelko liikenteessä. Sillä pelosta nousee viha, vihasta raivo, raivosta väkivalta ja väkivallasta seuraa aina kärsimystä.  En välittäisi päästä iltapäivälehtien lööppeihin näkövammaisena liikenneraivoajapappina, joka liikenteessä huitoo valkoisella kepillään niin vastaantulevia jalkamiehiä, pyöräilijöitä kuin autojakin. Ja joka lopulta viedään putkaan apinan raivolla ratikan kimppuun hyökkäämisestä.

* * * * * * * *

Hyvät ihmiset sentään: Nyt ollaan elokuun blogikirjoituskuntokoulumaratonin puolivälissä.  Kannustajia ja kirittäjiä tarvitaan lisää, jotta kirjoittaja jaksaa loppuun asti. Kiitos tähänastisesta kannustuksesta.  Tässä bloggaus 16 / 31.

4 kommenttia

  • Tiet on raivattu siksi, että tieraivolla on paikka, missä esiintyä. Se muistuttanee näppisraivoa, joka tuottaa ajattelematonta tekstiä. Kun jostain tulee kohu, niin kohde toteaa usein: Ehkä olisi voinut valita sanani paremmin? Ja se on kuitattu.

    Tieraivo on pahempi. Teot olisi pitänyt olla toiset. Asenne kohillaan muistaen: Tie on yhteinen. Blokkaajalle toivotan lievää myötälettä. Ei niin jyrkkää, että polviin sattuisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tässä ns tieraivo-keskustelussa on unohdettu jalankulkijat – vaikka onhan Hannu tuossa valokuvassa selvästi jalankulkija – mutta tarkoitan nyt yleistä keskustelua, jota on käyty lähinnä autoilijoiden ja polkupyöräilijöiden oikeuksista. Itse edustan molempia, välillä jalan välillä autolla, ja niistä näkökulmista saa usein sen vaikutelman, että pyöräilijöillä on etuajo-oikeus, tulevat he mistä suunnasta tahansa. Ei mitään ääntä, mutta vauhtia sitäkin enemmän.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Eikös jossain puhuta ”vihan viinistä” , jolla kaikki kansat juotetaan? Onkohan tämä nyt sitä? Vihaa tuntuu tihkuvan aika monesta lähteestä. Tieraivoakin on kaikilla mausteilla. Jalankulkijoista lähtien. Sitten on monenlaista muutakin raivoa, vaikka miten mitättömistä syistä. Kuka tahansa saattaa joutua , millon tahansa jokun raivon kohteeksi. Samaan aikaa vihapuhe on pannassa. Kukaan ei saisi ilmaista omia vihantunteitaan missään. Ehkäpä tämä vihan panttaamien onkin raivoamisen pohjimmaisena syynä. Jos luonnolisia vihantunteitamme emme voi käsitellä muualla, niin katuraivo on ehkä sitten hyväksytty paikka vihan purkamiseen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121