Liitoista ja niiden kehityksestä
Lukijani.
Vanhasta testamentista löytyy viisi eri-ikäistä liittoa Jumalan ja ihmisten välillä. Avioliitto ei niihin kuulu. Siitä huolimatta vanhojen liittojen avulla voidaan kenties löytää avaimia myös meneillään olevaan keskusteluun avioliiton olemuksesta.
Nooa, Abraham, Israel, Pinehas ja Daavid ovat olleet välikappaleena liitoissa, joiden suojelijaksi ja takaajaksi Jumala on itsensä ilmoittanut.
Nooalle Jumala takasi, että hän ei enää koskaan synnin tähden hukuta veteen ihmiskuntaa eikä luontokappaleita (1. Moos. 9:8-13). Liiton merkkinä on sateenkaari.
Abrahamin kanssa tehdyn liiton merkki on ympärileikkaus (1. Moos. 17:10-14). Se on rajatumpi kuin Nooan kanssa solmittu, sillä se koskee vain ihmiskuntaa. Ihminen osoittaa uskollaan, että hän pitää tämän liiton kunniassa.
Seuraava liitto oli entistä suppeampi. Sen kohde on Israelin kansa (2. Moos. 19:5-6). Mooses välitti Jumalan tahdon kymmenen käskyn muodossa ja kansalla oli lupa valita, noudattaako se sitä vai ei. Olennaista oli, että kansa seurasi vain yhtä Jumalaa. Rikkomukset sovitettiin uhrein.
Pinehas sai palkkion kuuliaisuudesta Jumalalle. Hän surmasi heimoveljensä, joka oli julkisesti mennyt makuusuojaansa midianilaisen naisen kanssa. Jumala takasi, että Pinehaan suvun pappeus pysyy ikuisesti (4. Moos. 25:11-13).
Kuningas Daavid sai profeetta Natanin kautta lupauksen, että Jumala ei hylkää häntä eikä hänen sukuaan, vaan hänen valtaistuimensa kestää ikuisesti (2. Sam. 7:11b-16).
Uuden testamentin aika on tuonut liittoihin muutoksia.
Jeesus Kristus on sekä äitinsä Marian että kasvatusisänsä Joosefin kautta Daavidin sukua (Luuk. 3; Matt. 1). Hän on kuningas, jonka kuninkuus ei kuitenkaan ole tästä maailmasta (Joh. 18:36-37). Ja hänen pappeutensa on tehnyt Pinehaan edustaman uhripappeuden tarpeettomaksi (Hepr. 7:14-22). Kristus täytti synnittömänä Mooseksen lain ja samalla sovitti meidän syntimme (2. Kor. 5:19-21).
Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen ymmärrettiin myös se, että Abrahamin kanssa solmittu liitto ei vaadi ulkonaista ympärileikkausta ollakseen voimassa (Room. 4:9-12).
Sateenkaaren liitto ei liene vielä muuttunut.
Voisiko lisääntymiskumppanuuden rinnalla siis joskus olla liitto, jossa kumppanuus toteutuu vallitsemisessa (1. Moos. 1:28)?
Sinun
Harmaa rovasti
30 kommenttia
Jos puhutaan avioliitosta, niin täällä kuulee toistuvasti väitettävän, että se perustuu Raamatun luomiskertomukseen (1. Moos. 2:24) ja, että se on yhden naisen ja yhden miehen välinen liitto.
Kenen luvalla se kuningas Daavid ja poikansa Salomo mahtoivat saada eri oikeuden poiketa ”säännöstä” ja pitää useampia frouvia? Taisipa se Jumala antaa Daavidille jossain vaiheessa vielä entisten lisäksi uusiakin haaremin asukkaita.
(Mooseksen laki kieltää kuninkailtakin monivaimoisuuden 5. Moos. 17:17)
kimmo wallentin :”Ja onko siitä sitten ollut muka jotain iloa tai hyötyä jollekin?”
Mielestäni on, ja se näkyy kulttuurievoluutiona kohti inhimillisempää maailmaa ihmiskunnan historiassa. Se on kuin vasemmalta oikealle kohoava teleologinen jana, jonka lopullisen päämäärän hengellinen regimentti määrittelee.
”Mielestäni on, ja se näkyy kulttuurievoluutiona kohti inhimillisempää maailmaa ihmiskunnan historiassa. ”
Kristinusko vei osaa ihmiskuntaa 1700 vuotta kohti yhä julmempaa ja julmempaa maailmaa,juuri siksi syntyi vastaliikkeeksi humanismin ja renessanssin edellytäminä Valistus, joka pesi kristinuskon kasvot ja käänsi suunnan kohti inhimilisempää maailmaa.
Jouni Parviainen: ”Vanhasta testamentista löytyy viisi eri-ikäistä liittoa Jumalan ja ihmisten välillä. Avioliitto ei niihin kuulu.”
San 1:17:ssa puhutaan avioliitosta ”Jumalan liittona”. Muinaisessa Israelissa ei toki ollut ns. ”kirkollista vihkimistä”, mutta Jumala aina kutsuttiin ja toimi todistajana (Mal 2:14).
”Herra on liiton Jumala ja Hänen seurakunassaan solmitun avioliton todistaja” (Puukko, Raamatun selitysteos IV) !
Tässä mielenkiintoisessa keskustelussa Kimmo kyseli, että kenen luvalla Daavid, Salomo ja monet muut saivat pitää monia vaimoja. Heikki toi vastauksessaan esille Raamatun kirjoittamisaikaa koskevan teoriarakennelman, jonka mukaan esimerkiksi Mooseksen kirjat eivät olekaan Mooseksen käsialaa.
Mielestäni ainoa oikea spekuloimaton vastaus Kimmon kysymykseen on: omin lupinensa toimivat. Erityisesti Salomo sai sitten maistaa elämänsä ehtoopuolella sitä katkeraa kalkkia, joka Kaikkivaltiaan käskyjen tahallisesta rikkomisesta seuraa. Eikä Daavidinkaan vaimonhankita röykkiöittäin ihan putkeen mennyt, esimerkiksi Batseban tapauksessa mopo karkasi pahasti käsistä.
Kun Raamattua luetaan sellaisena kuin se edessämme on, voidaan havaita, että moniavioisuus alkoi melko pian syntiinlankeemuksen jälkeen. Kainin jälkeläinen Lemek oli ensimmäinen, jolla kerrotaan olleen kaksi vaimoa. Ja patrarkaalisena aikana oli vallalla sivuvaimokäytäntö, esimerkiksi Abraham ja Jaakob olivat moniavioisia.
Raamattu kertoo, että moniavioisuus toi mukanaan melkoisesti mustasukkaisuusongelmia. Onnelliseksi systeemiä ei mitenkään kuvailla. Moniavioisuudella oli Israelin kansan keskuudessa kyllä sitten se myönteinen merkitys, että se takasi huiman nopean väestökasvun.
Vaikka Jehova Jumala ei moniavioisuutta pannut alulle, hän näyttää selvästi suvainneen ja säädelleen sitä. Esimerkkinä tuo Kimmon esille ottama Mooseksen lain ohje, jonka mukaan kuninkaalla ei saa olla useita vaimoja(5.Mo17:17). Tämä ohje kertoo myös sen, että Kaikkivaltias suvaitsi omaisuuskansansa keskuudessa paitsi moniavioisuutta myös kuningasjärjestelyn. Joustoakin siis löytyi, kun omaisuuskansaa kasvatettiin kohti Kristusta.
Raamattu osoittaa vääjäämättä, ettei Jumalan alkuperäinen tarkoitus ollut suinkaan moniavioisuus. Jeesus kertoi luomistyössä mukana olleen kokemuksella: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.”(Mat19:4-6)
Kristillisenä aikana palattiin tuohon alkuperäiseen järjestykseen:yksi vaimo ja yksi aviomies. Ensimmäisenä ihmetyönään Jeesus muutti veden viiniksi Kaanan häissä, mikä osittaa hänen hyväksyneen yhden miehen ja yhden naisen avioliiton.
Myöhemmin UT:ssa annetaan alkuperäiseen avioliittomalliin perustuvia ohjeita sekä aviomiehelle että aviovaimolle. Roomalaiskirjeen ohje siitä, että ”avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna” ei anna mitään mahdollisuuksia liittää aviovuoteeseen ylimääräisiä osia.
Rauli: ”Mitähän arvostettu Antti Filemon Puukko ajattelisi nykyisin käsitteestä “Hänen seurakunnassaan solmittu avioliitto?”
Antti Filemon oli sitä mieltä, ettei koskaan Israelin kansa tule kirjaimellisesti palaamaan takisin omaan maahansa. Kun sitten Israelin valtio perustettiin, luonnollisesti Antilta kysyttiin, mitä mieltä hän nyt on (Kuuntelin joskus kauan sitten äänitettä, jossa hän vastasi nenäänsä honottaen, mutten enää muista tarkkaan sanoja, mutta jotain tähän tapaan): ”Piinallisen sanatarkasti näkyy Raamatun ennustus käyvän toteen.”
Ei Antti Filemon silti tulkintaansa peruuttanut, kun sattui olemaan Raamatun sisällön asiantuntija, joka kykeni tulkitsemaan laajemmissa puitteissa esitetyn kysymyksen.
Arvelen, ettei Antti Filemon Puukko hyväksyisi lainkaan tällaista nykyistä touhua. Saattaisipa todeta nykyistä avioliittokeskustelua ja käsityksiä seuratessaan: ”Piinallisen sanatarkasti näkyy Jeesuksen ennustus täyttyvän (Mt 24:37-38), nin kuin oli Nooan päivinä, niin nytkin: Ilmiset nytkin sen kun vain ”naivat ja naittavat”, vaikka onnettomuus ja radikaali olosuhteitten muutos on jo ovella!”
Kirjoittaja
Jouni Parviainen
Olen palvellut pääosan työurastani sotilaiden pappina. Eläkkeelle jäätyäni katselen blogissani maailmaa lyhyinä silmäyksinä (mottona "bona, bene, breviter", noin 2000 merkkiä). Teen sen milloin asiantuntemukseni pohjalta milloin pelkällä tunteella. Käytän jäsentelyn punaisena lankana teemaa Kirjeitä Harmaan rovastin hyllystä.
Jouni Parviainen :”Voisiko lisääntymiskumppanuuden rinnalla siis joskus olla liitto, jossa kumppanuus toteutuu vallitsemisessa (1. Moos. 1:28)?”
Ehkä voisi, mutta ainakin oma ”lisääntymiskumppanuutemme” on vaatinut sitä, että olen ensin ”korvasyyhyyni” etsinyt ja tavallani ymmärtänyt sen, mitä 1. Moos. 1:29-30; 1 Moos. 2:7 ja 1. Kor. 15:45 mielestäni tarkoittaa.
Ilmoita asiaton kommentti