Moni thaimaalainen vierastyöläinen israelilaisella pellolla tai rakennustyömaalla hämmästyy, kun paikalle pölähtää kaksi vaaleaa, thai-kielen taitoista naista. Heidän autostaan löytyy erikielisiä Raamattuja, vaatteita, ruokaa ja mitä milloinkin. Ja jos jotakin tarpeellista ei löydy, sitä yritetään hankkia myöhemmin.
Liisa Alanteen kirja kertoo hänen työstään Suomen Lähetysseuran palveluksessa Israelissa vuosina 2001-2004. Rovaniemeläisen nuorisotyönohjaajan ja diakonin työparina oli pastori Tarja Säynevirta, joka oli tuttu jo Thaimaasta, missä Liisa oli ollut lähettinä parikymmentä vuotta.
Kirja koostuu lyhyistä, napakasti otsikoiduista luvuista, ja sitä on helppo lukea. Toisaalta lukija miltei hengästyy kaikesta siitä, mihin Kriisikeskus Mobileksi itsensä nimittänyt kaksikko työssään joutuu venymään. Työn haasteiden lisäksi jännitystä elämään aiheuttavat kansainvälisen politiikan kuviot.
Liisa ja Tarja järjestävät evankelioimistilaisuuksia ja filmi-iltoja sekä vierastyöläisten vaatimattomissa majapaikoissa että Lähetysseuran tiloissa. He vievät elintarvikkeita ja jopa valmiita ruoka-annoksia raskasta työtä tekeville miehille, jotka eivät ole saaneet palkkaansa ajallaan ja joutuvat siten kärsimään suoranaista nälkää. He vievät lääkäriin ja toimivat itsekin ”sairaanhoitajina”, kun muuta mahdolisuutta ei ole. Ja paljon muuta.
Sisukkaat suomalaiset naiset taistelevat myös thaimaalaisten ihmisoikeuksien puolesta. Valitettavan usein käy niin, että työnantaja, jonka palvelukseen työlupa on saatu, ei maksakaan vierastyöläisten palkkoja. Silloin työntekijät joutuvat siirtymään jonkin toisen työnantajan palvelukseen, ja he muuttuvat samalla laittomiksi työntekijöiksi. Maasta karkotus uhkaa miehiä, jotka eivät ole ehtineet tienata rahaa edes ulkomaille lähdön takia otetun velan maksuun, puhumattakaan oikeista ansioista.
Liisa ja Tarja käyvät työnantajien ja eri viranomaisten puheilla, vierailevat vankiloissa, kääntyvät Thaimaan suurlähetystön puoleen ja yrittävät kaikin tavoin auttaa pulaan joutuneita. Jos yksi käynti ei auta, tullaan seuraavana päivänä uudelleen.
Monet thaimaalaiset kiinnostuvat kristinuskosta, joku kastetaan, joku toimittaa Raamattuja myös kotiväelle, joku perustaa kotiin palattuaan kristittyjen ryhmän omalle paikkakunnalleen.
Kirjan lopussa kerrotaan myös Liisan ja Tarjan työmatkasta Thaimaahan, missä he tapaavat Israelissa tutuksi tulleita ihmisiä. Ja mikä kummallisinta, tuttuja thaimaalaisia tulee sittemmin myös Lappiin marjanpoimintaan, jolloin Rovaniemen seurakunnan lähetyssihteeriksi siirtynyt Liisa voi taas heitä tavata. Tarja jatkaa työtä Israelissa.
Jos olet kiinnostunut lähetystyöstä ja elämästä monien kielten ja kulttuurien keskellä, kannattaa lukea tämä kirja. Lähetystyöntekijän toimenkuva voi olla hyvin monipuolinen, joustavuutta ja rohkeutta vaativa. Liisa ja Tarja tekevät työtään rukouksia kuulevaan Jumalaan yksinkertaisesti luottaen ja ovat moninkertaisesti korkean tason ammattilaisia.
Kirjan alaotsikko on osuva: ”Toivon lähettiläinä thaimaalaisten elämässä”.
Kotimaan sivuilla kun ollaan, on mainittava, että kirjaa saa Sacrumista sekä tietysti myös suoraan kustantajalta (Väyläkirjat).
Erinomaista. Kristityille avautuu myös tilaisuus uudelleen syvällisesti pohtia, kuka oikein lopulta on tuo Uudessa Testamentissa esiintyvä ihmeellinen mies, jota Pietari ei aluksi ymmärtänyt, vaikka hän selvin sanoin kirjoitti, että kuolemasta on voitto saatu, lopullisesti.
Mielenkiintoinen juttu. Uskon perusteiden hahmottaminen elämän-/maailmankatsomuksen yhteydessä kiinnostaa herätysliikepohjaisia uskovia.
Suomessa on paljon hyvää teologista ja filosofista kirjallisuutta. Kuitenkin juuri elämänkatsomuksellinen yhteys jää tieteenalojen, ajatustapojen ja uskonnäkemysten oheen.
Toivon siis onnea ja hyvää harkintaa hankkeelle!