Kirkkoa on sanottu vaeltavaksi Jumalan kansaksi. Historiallisena taustana lienee Israelin autiomaavaellus kohti luvattua maata, mistä sitten saatiin esikuva kristityn vaellukselle kohti taivasta. Erityisesti Heprealaiskirjeessä sitä kuvataan kauniisti ja yhteishengessä. Pitäkäähän huoli, ettei kukaan jää matkasta!
Kirkkohallitus on antanut yleiskirjeessään ohjeita liikkuvasta seurakunnasta, mutta siinä ei vaelleta mihinkään eikä kirkoista tehdä telttapyhäkköjä.
Sen sijaan kannustetaan istuvaa ja uskovaa seurakuntaa liikkumaan ja nauttimaan muutakin kuin sananrieskaa, kahvia ja pullaa.
Ohjeet ovat yksinkertaisia ja helposti sovellettavia:
- Kirjatkaa ylös, mitä jo nyt tehdään
- Lisätkää liikettä omaan ja työyhteisön arkeen
- Liikkukaa yhdessä seurakuntalaisten kanssa
On niitä vihjeitä tietysti netissäkin: https://www.facebook.com/Liikkuvaseurakunta/
Ylös, ulos ja lenkille!
Monen mielestä se on mukavinta kaverin kanssa tai porukassa. Moni pikkuisen yllytyshöperö lähtee mukaan, kun saa numerolapun rintaansa, vaikka ei oltaisi minkäänlaisessa kilpailussa.
Kantelu on aiheellinen.
Samaa sukupuolta olevan parin avioon vihkiminen on synti.
Tuomiokapituli tuskin seuraa tässä tapauksessa Raamatun opetusta tai edes kirkkolakia.
Sakari Hosike: ”Kantelu on aiheellinen.Samaa sukupuolta olevan parin avioon vihkiminen on synti.”
En ota kantaa siihen, mitä kirkko sanoo synniksi, mutta olisi kiva tietää, missä kohtaa Ut sanotaan niin kuin Hosike väittää?
”Kantelun poiki heinäkuussa Hirven Etelä-Saimaa-lehdessä julkaistu mielipidekirjoitus, jossa hän puolusti tasa-arvoista avioliittolakia ja kertoi olevansa valmis vihkimään samaa sukupuolta olevat parit avioon.”
Pastori Hirvi menee asioiden edelle kahdella rintamalla. Suomessa ei ole voimassa olevaa avioliittolakia, joka sallisi kahden samaa sukupuolta olevan avioliittoon vihkimisen. Toiseksi, vaikka olisikin, niin kirkko ei ole ilmoittanut kantaansa ko. asiaan, joten voi olla että lain mahdollisen voimaantulon jälkeenkään kirkon papilla ei ole oikeutta vihkiä samaa sukupuolta olevia avioliittoon.
Joten, näitä odotellessa.
Salme, kuinka Hirvi menee asioiden edelle? Onko hän vihkinyt samaa sukupuolta olevia? Minusta hän sanoo kannattavansa eduskunnan käsittelyssä olevaa lakia, joka sallisi samaa sukupuolta olevien liitot, ja lisäksi hän sanoo olevansa VALMIS itse vihkimään, mikäli se tulisi mahdolliseksi. Saako pappi puhua vain asioista, jotka ovat tätä päivää? Jää meinaan kuolemanjälkeiset asiat ulkopuolelle silloin…
Onneksi mielipiteiden sensuroiminen Suomessa, jopa kirkossa, on toiveajattelua.
Hyvä kommentti Tarja Koivumäeltä!
Se, että pappi ilmoittaa olevansa VALMIS vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja, ei vielä tarkoita sitä, että hän (tällä hetkellä) vihkii samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon kirkossa.
Lämpimiä terveisiä Maarit Hirvelle!!
Tarja ja Sari,
mielestäni pastori Hirvi menee asioiden edelle siinä mielessä, että vaikka hän olisi kuinka valmis tahansa vihkimään ko. pareja niin ensiksi täytyy tapahtua kaksi isoa muutosta, toinen lainsäädännössä ja toinen kirkossa, että hän voisi toimia valmiutensa mukaan.
Tietenkin hänellä on oikeus ilmoittaa mielipiteensä mahdollisesta toiminnastaan jo etukäteen.
Olisihan se toki ihan järkeenkäypää, että muut ihmiset ensin muuttaisivat lakia ja sitten muut ihmiset pakottaisivat kirkon vihkimään homopareja ja vasta tämän jälkeen kirkon omat työntekijät saisivat ilmaista mielipiteensä asiasta…
Se olisi kovin outoa, jos kirkon työntekijät mielipiteensä etukäteen ja ennen kuin jokin ulkopuolinen taho olisi pakottanut heitä vihkimään homopareja. Tämähän ei ole sellainen päätös, jonka kirkon pitäisi itse tehdä keskustelemalla asiasta.
Jos papille on epäselvää, mitä mieltä kirkko jostakin ajankohtaisesta asiasta on, niin hyväksi muistisäännöksi käy ehkä se, että kirkko on aluksi (10-20v)vastustanut kaikkia yhteiskunnallis-eettisiä uudistuksia viimeisen reilun sadan vuoden aikana Raamatun vastaisina.
Olipa lakialoitetta vastaan tai sen puolesta, kansalaiskeskustelun aika on nyt. On sitten tuomiokapitulin asia määritellä, millä tavalla kirkon virassa oleva pappi voi siihen osallistua. Ottaessaan viran vastaan pappi suostuu sananvapautensa rajoittamiseen. Kuuluuko tällainen kysymys kuitenkaan sen piiriin, on toinen juttu.
Miksi asioista ei voi eikä saisi puhua ennakkoon.
”Menee asioiden edelle.” Voi taivaan talikynttilät!
Eikö asioita ole hyvä pohtia ja tuoda oma tulevaisuudenvisionsa näkyviin vai pitääkö kaikesta vain olla hys hys hiljaa, ettei vaan mitään saisi puhua missään muodossa.
Papinkaan sananvapautta ei voi ihan kevyin perustein rajoittaa miten tahansa. Jos virassa oleva pappi sanoo vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja, mikäli se joskus kirkossa on mahdollista, ei siinä pitäisi olla tuomiokapitulilla mitään huomautettavaa.
On ihan toisen tason juttu, jos pappi lähtee kiistämään joitakin kohtia esimerkiksi vanhan kirkon uskontunnustuksista. Tottakai papilla on kaikki sanavapaus ajankohtaisissa yhteiskunnallisissa kiistakysymyksissä. Tietenkin. Ja konditionaalia kannattaa käyttää.
Kuten Teemu Kakkuri jo aivan oikein totesi, pappi ei ole koskaan virastaan ”vapaalla” ja siten yksityishenkilö. Jokainen papiksi vihitty edustaa kirkon virkaa ja siten kirkon kantoja 24h/7d. Pappisvalassaan jokainen pappi on vannonut, ettei ”edistä eikä suosi” selaisia oppeja, jotka ovat vastoin kirkon opetusta.
Tästä tulee siis mielenkiintoinen ennakkotapaus, jossa papin puhevapauden rajoja jälleen kerran koetellaan. Mielipide toki saa papilla olla mistä asiasta tahansa, mutta papin on pidettävä monet mölyt mahassaan.
Jusulle ja muillekin tiedoksi: muita kirkon työntekijöitä kuin meitä papiksi vihittyjä tällainen mielipiteen ilmaisemisen rajoittaminen ei koske. Vain pappien on oman pappisvalansa nojalla pitäydyttävä kirkon opetukseen edellä sanotusti 24h/7d.
Mielipiteen ilmaiseminen on siis tässä tapauksessa ammatinvalintakysymys.
Hmm…
Arkkipiispa on julkisuudessa todennut, että hän toivoisi kirkon siunaavan samaa sukupuolta olevia pareja. Hän on myös käyttänyt puheenvuoroja tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.
Pitäisiköhän Itä-Suomen lisäksi laittaa roviot liekkeihin myös Turussa?
Pappeja taitaa löytyä aikamoinen määrä, jotka ovat jo ehtineet julkisuudessa lausua toivomuksensa vihkiä joskus samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.
Papeilla on, ammatinvalinnastaan huolimatta, myös edelleen perustuslain takaama sananvapaus.
Täällä siis ollaan sitä mieltä, että kun kirkossa käydään julkista keskustelua esimerkiksi suhtautumisesta tasa-arvoiseen avioliittolakiin ja siihen vihkiikö kirkko homoja, niin mielipiteensä voivat esittää julkisesti ainoastaan ne papit, jotka sitoutuvat kirkon jo olemassaolevaan kantaan. Täysin absurdi käsitys!
Sellainen olisikin absurdia, mutten minä eikä Turtiainenkaan ole niin sanonut. Kansalaiskeskustelun aika on nyt. Mutta sen arvioiminen, _millä tavoin_ virassa oleva pappi siihen voi osallistua, kuuluu tuomiokapitulille. Sitä olkoon kuuleminen.
Siinä, että kertoo kannattavansa lakialoitetta tai miten aikoo lain astuttua voimaan toimia, tuskin on mitään vaarallista.
Silläkin on merkitystä, erottaako kirkon opetuksen ja omat mielipiteensä toisistaan. Joskus saa lukea saarnoja ja hartauksia, joiden jumalakuvalla ei ole mitään tekemistä kristinuskon tai minkään muunkaan kunniallisen uskonnon kanssa.
1960-ja 70-luvuilla kirkko vastusti sitä, että homous poistetaan sairausluokituksesta ja homosuhteet rikoslaista.
Olisivatko tuomiokapitulit määränneet rangaistuksia jos papit olisivat olleet eri mieltä kuin kirkko? Uskalsivatkohan jotkut papit olla julkisesti eri mieltä?
”Odotan, että en saa tästä asiasta huomautusta tai varoitusta. Olen omassa vastineessani viitannut muun muassa arkkipiispan ja Helsingin hiippakunnan dekaani Reijo Liimataisen puheenvuoroihin, Hirvi sanoo.”
Toivottavasti tuomiokapituli antaa mielipidevapauteen kuuluvan asian olla. Luterilainen kirkko on mielestäni tavallaan jo nyt ”tehnyt itsensä pelleksi” avioliittoasioissa, kun sallii kirkossa siunattavaksi vaikka kuinka monta avioliittoa, kun vain joku kokee ”vihdoinkin löytäneensä sen oikean”. Avioliitto ei evl.kirkossa tarkoita sitä, että kirkon alttarilla sitoudutaan koko elämän kestävään tahtoilaan ”tahtomaan” keskinäistä rakkautta ”kunnes kuolema meidät erottaa.”
Raamatussa ei ole muuten ainoatakaan kohtaa, jossa puhuttaisiin uskonnollisista hääseremonioista tai mistään niihin liittyvästä. Siksi on niin outoa, miksi tämä ei-sakramentti herättää niin suuria tunteita.
Luterilaisuudessa oppia on pelkästään evankeliumi (ml. sakramentit), tämän ymmärtää jo vähäiselläkin tunnustuskirjojen luvulla. Luterilaisuudessa ei ole koskaan ennen vedetty Jumalan valtakunnan rajoja yhden marginaalisen moraalikysymyksen perusteella. Siksi homokysymyksestä on tullut kirkossamme vakava harhaoppi. Monien mielestä kanta asiaan kun näyttää olevan jopa pelastuksen – tai ainakin kadotuksen – peruste. On hyvä muistaa, että luterilaisuudessa moraalikysymykset eivät ole raamattukysymyksiä, opilliset sen sijaan ovat. Moraalikysymysten sekottaminen osaksi evankeliumia on sitä pahimman luokan eksytystä, jota vastaan luterilainen kirkko aikanaan perustettiin. Pitäkäämme kiinni evankeliumista eli Jumalan Sanasta eli Kirstuksesta, mutta olkaamme laista erimielisiä, se on luterilaisuutta. Lopuksi: tsemppiä Maaritille.
Petri Kasari :”Siksi on niin outoa, miksi tämä ei-sakramentti herättää niin suuria tunteita.”
No tällä suunnalla ainakin siksi, että myös avioliitto on yksi ortodoksikirkon sakramenteista, eikä tuon sakramentin noudattaminen ole sujunut täälläkään ilman jokapäiväistä kilvoittelua ja luopumista itselleen tärkeistä asioista kuten esimerkiksi bailaamisesta, ulkona syömisestä, ”stailaamisesta”, omasta autosta tai lomasta vaikka Bermudalla. Perheemme ”rikkautta” on mm. eteläiseltä pallonpuoliskolta Suomeen tulleen nuoren elämän turvaamiseksi tehty Suomen valtiolle annettu omavelkainen takaus lähinnä siksi, ”että me kaikki pärjäisimme.”
Olen 100%:sti samaa mieltä Maarit Hirven kanssa. Voimia! Kannattaa kuunnella vt. kirkkoherra Hirven haastattelu: areena.yle.fi/tv/2337263
Minä toivoisin, että tuomiokapituli ottaisi asiassa sen kannan, että papilla ei ole sanavapautta tasa-arvoista avioliittoa koskevassa asiassa vaan kirkko pakottaa kaikki papit vastustamaan avioliittolain muuttamista.
Ad leonem, niin kuin vanhaan hyvään aikaan, jos ei muuten uskota!
Jusu Vihervaara :”Minä toivoisin, että tuomiokapituli ottaisi asiassa sen kannan, että papilla ei ole sanavapautta tasa-arvoista avioliittoa koskevassa asiassa vaan kirkko pakottaa kaikki papit vastustamaan avioliittolain muuttamista.”
Miksi ihmeessä? Käsitykseni mukaan ongelmat aiheutuvut hyvin pitkälle siitä, että kirkko ei nimenomaan halua olla mikään ”isä aurinkoinen”, joka pakottaa ihmiset tekemään sitä tai tai tätä, vaan kirkko haluaa, että ihmiset sanelun sijasta ”mukautuvat, uudistuvat mieleltään, niin että osaavat arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” Tietysti tuollainen asenne vaatii vähän enemmän ”myötäelämistä” kuin vain omalla viihtyvyysalueella pysymistä, mutta ainakaan itse en näe muuta keinoa ns. ”yhteisöllisyyden” herättämiseen.
No siksi ihmeessä, että tällä kantelulla nimenomaan pyritään siihen, että kirkko saattaisi itsensä naurunalaiseksi sensuroimalla konservatiivien kannasta poikkeavat mielipiteet. Minusta olisi ihan oikein ja toivottavaa, että kantelija saisi sitä, mitä haluaisi.
lakimiesasessori Jyri Klemolan mukaan kantelu ei ole selkeästi aiheeton tai sisällöltään köykäinen. Arvelisin että kyse on siiitä missä mene yksittäisen pastorin sananvapauden ja sitoutumisen opettamaa kirkon opin mukaisesti välinen raja.
Kirkkomme ei9 ole tässä asiassa moni oppinen, eikä yksittäisellä papilla ole oikeutta antaa sellaista kuvaa, että näin olisi. Hän voi toki tuoda esiin omankantansa, mikäli tuo samalla esiin että kirkon opetus asiasta on toinen.
Asia ei myöskään ole ns. virallisesti ajankohtainen kirkossa. Sellaisata aloitetta ei ole vireillä, että kirkko muuttaisi opetustaan avioliitosta.
Kirkkomme päätöksentekojärjestelmän vuoksi olisi laitonta ottaa käsittelyyn aloite samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliitoon vihkimisestä, ellei asiaa ensin käsiteltäisi opillisesti.
Mikäli eduskunta nyt muuttaisi avioliitoalakia, ei uudenlaisten liittojen vihkiminen kirkossa olisi mahdollista lyhyellä aikavälillä.
Avioliitosta kirkossamme on voimassaoleva oppi, jonka muuttaminen edellyttäisi kirkolliskokouksen määräenemmistöä.
Ohituskaistan kautta eteneminen olisi siis laitonta.
Siihen saakka jokaisen papin on sitouduttava toiminnassaan ja opetuksessaan kirkkomme nykyiseen oppiin.
18.10.2014 18:04
Piti siis kirjoittaa avioliittoon vihkimisestä, ei avioliidosta, vaikka monille asia saattaa olla sitäkin 🙂
Käytännön realiteetti on kuitenkin se, että papeista lähes puolet kannattaa avioliittolain muuttamista ja lähes kaksi kolmesta papista kannattaa samaa sukupuolta olevien parien parisuhteen siunaamista. Puhumme valtavasta määrästä pappeja, emme mistään yksittäistapauksesta.
On totta, että yksi neljäsosan vähemmistö voi kirkolliskokouksessa jarruttaa asiaan liittyviä päätöksiä vuosia tai vuosikymmeniä, mutta pidän epärealistisena, että vanhoillinen vähemmistö pystyisi tukkimaan pappien suita.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1403752630407
Ilmeisesti ne papit (ylivoimainen valtaosa), jotka kannattavat tasa-arvoista avioliittolakia ja homojen kirkollista vihkimistä eivät saisi esittää näkemystään julkisesti, puhumattakaan, että osallistuisivat kirkolliseen keskusteluun asiasta. Toisin sanoen areena tulisi varata yksinoikeudella niillä, jotka sitoutuvat kirkon tämän hetkiseen opetukseen.
Hölmöläisten meininkiä!
Jukka, luitko sinä sitä mielipidekirjoitusta? Hirvi kirjoitti siinä, että mikäli se joskus suodaan, hän on valmis vihkimään. Minä en tuosta näe mitään asian ”laitonta käsittelyyn ottamista”, ellei kirkon asioita sitten käsitellä noin. Kyllä siitä selvästi nimittäin ilmenee, että kanta on Hirven oma ja ettei vihkiminen nyt ole mahdollista kirkossa.
Piti siis kirjoittaa avioliittoon vihkimisestä, ei avioliidosta, vaikka monille asia saattaa olla sitäkin 🙂
Mielipiteen ilmaisemisen vapaus on ammatinvalintakysymys. Pappi on sidottu 24/7 opettamaan vain sitä, mitä kirkkokin opettaa. Mielipiteitä saa papillakin toki olla, mutta on ymmärrettävä pitää mölyt mahassaan, jos ei voi jakaa kirkon opetusta.
Ihmettelen, jos tämä ei ole jollekin pappisvalansa vannoneelle tullut jo silloin selväksi, kun käsi Raamatulla vannoi pappisvalansa.
Samaa sukupuolta olevan parin parisuhteen siunaaminen on kirkkoja laajasti jakava kysymys. Pitäisin kovin erikoisena, jos pappeja kiellettäisiin ottamasta siihen kantaa. Ikään kuin pappien pitäisi odottaa tuppisuina kunnes joku muu tekee päätöksen heidän puolestaan.
Ai niin. Pääsi tietysti unohtumaan, että konservatiivien mielestä homoparien vihkimistä saa vastustaa julkisuudessa niin paljon kuin huvittaa. Konservatismiin näyttää kuuluvan se, että uudistusmielisiä yritetään vaientaa vetoamalla siihen, että kaikki uudistusten ehdottaminen on pappisvalan vastaista ja turpa pitäisi pitää kiinni.
Kovin kätevää…
Kirkkoherra Turtiainen ilmeisesti siis kehottaa myös sekä arkkipiispaa että piispa Askolaa pitämään ”mölyt mahassaan.” Mielenkiintoista.
Minä en vissiin sitten tiedä, mitä kirkossa tuo ”opettaminen” tarkoittaa. Olen käsittänyt, että se on opin esille tuomista. Maarit Hirvi ei sanomalehden mielipidekirjoituksessa nähdäkseni väitä kirkon opin sallivan samaa sukupuolta olevien vihkimistä. Hän kertoo henkilökohtaisen mielipiteensä, että mikäli tämä kohta opissa joskus muutetaan tms., niin hän ottaa sen ilolla vastaan.
Ja Maarit Hirven kanssa samaa mieltä on enemmistö papeista. Mikkelin tuomiokapitulia parhaillaan remontoidaan, odotustiloja voisi samalla ehkä hiukan laajentaa, koska ruuhkaa on luvassa…
Olipa sitten jokin konservatiivi tai vaikka superlatiivi, kirkossa toimitaan kuten kirkossa toimitaan. Papin virkaan kuuluu avioliittoon vihkiminen. Jos avioliitot solmitaan vain eriparisten kesken, pappi vihkii niihin. Jos avioliittoja on joskus samaparisten kesken, pappi vihkii sitten niihin. Mikä siinä on mielipidekysymys?
Minusta tuntuisi aika oudolta kirjoittaa julkisesti, että esimerkiksi pysähdyn mielelläni punaisiin valoihin. Jos valo on punainen, siihen pysähdytään, teki sen sitten mielellään tai pakosta, ja oli sitten konservatiivi tai vaikka kummeliturska tai bassibasuuki.
Silläkään ei ole minkään verran merkitystä, kuinka monta prosenttia papeista mitäkin haluaisi tehdä. Virkatoimet joko tekee tai ei tee, prosentit ovat sata tai nolla.
Teemu Kakkuri sanoittaa elävästi rautalangasta vääntäen tilanteen. Siis olipa preesens tai konditionaali, niin nykyhetkessä toimitaan aina kuten pappisvalassa on luvattu.
Se, mitä en Teemu Kakkurin rautalankaesimerkissä ymmärrä, on että eihän tässä kantelussa ollut kyse siitä, millaisia avioliittoon vihkimisiä Maarit Hirvi on toimittanut sata-nolla tai jollain muulla suhdeluvulla. Tässä oli kyse siitä, millainen mielipide hänellä on tähän kyseiseen asiaan.
Ymmärrän erittäin hyvin, että kirkossa toimitetaan ne toimitukset, jotka on toimitettavaksi sovittu, mutta tässä uutisessa oli puolestaan kyse siitä, pitäisikö pappien mielipiteenvapautta rajoittaa. Jos kerran kansalaiskeskustelun aika on nyt, tarkoittaako se kuitenkin sitä, että papit eivät tähän keskusteluun saa osallistua. Se on minusta absurdia.
Niin, minä en ottanut siihen kantaa, millä tavoin pappi saa ottaa kantaa. Se ei kuulu minulle, vaan Mikkelin tuomiokapitulille ja Hirvelle itselleen. Pohdin vain kirjoituksessa esitettyjä ajatuksia.
Toinen asia on kritisoida niitä kyselyihin perustuvia laskelmia, kuinka monta prosenttia papeista tekisi mitäkin toimituksia. Mitään toimitusta ei voi tehdä 40%:sti, vaan toimituksen joko tekee tai ei tee. Se on sata tai nolla. Päätös on tehtävä itse.