[Mika Luoma-aho & tutkimusryhmä] Eläkkeellä oleva uskonnon ja psykologian lehtori Valma Kukko on toistuvasti blogikirjoituksissaan hyökännyt Suomen Akatemian rahoittamaa, Lapin yliopistossa toteutettua Lestadionismi-tutkimushanketta (2010–2012) sekä sen puitteissa laadittuja tutkimuksia kohtaan. Kukon on ollut vaikea ymmärtää sitä, että lestadiolaisuutta tutkitaan muutoin kuin teologisesta näkökulmasta. Hänelle (vanhoillis)lestadiolaisuus edustaa aitoluterilaista ”sydämenkristillisyyttä”, jota voi ymmärtää vain liikkeen omista uskonnollisista lähtökohdista. Kukko ei ymmärrä yhteiskuntatiedettä, jolle uskonnollisen liikkeen virallistetut näkemykset eivät edusta ehdotonta totuutta, eivät edes liikkeen omassa sosiaalisessa todellisuudessa.
Tähän saakka Kukko on moittinut pääasiassa Lestadionismi-hankkeen tieteellisiä lähtökohtia ja tutkimusten sisältöä. Tällainen kritiikki kuuluu avoimeen tieteelliseen prosessiin ja on sellaisena asianmukaista, oli arvostelun perusteluista tai kirjoittajan tyylistä mitä mieltä hyvänsä. Kukon tuorein teksti hänen Sermonés-nettilehdessään kuitenkin alittaa tavanomaisen hyvän maun ja kohteliaisuussääntöjen rajan. Koska Kukon kirjoittelu on jatkunut pitkään, ja hänen tekstinsä sisältävät loukkaavan sävyn lisäksi enenevässä määrin sekä virheellisiä oletuksia että vakavia epäilyksiä, on väitteisiin vastattava.
Valma Kukon mukaan Lestadionismi-hanke muistuttaa Pekka Himasen saamaa, julkisuudessa runsaasti puitua tutkimusrahoitusta. Lestadionismi-hanke on ”himanen”, tieteellistä hömppää, jonka rahoittajien motiiveja on syytä peräänkuuluttaa. Kukko on aiemminkin antanut ymmärtää, että hankkeemme tutkijoilla olisi lausumattomia poliittisia tavoitteita, joihin heidän tutkimustuloksensa perustuvat. Nyt hän vihjaa, että myös tutkimushankkeen rahoitus perustui sosiaalidemokraattisiin pyrkimyksiin, joiden tavoitteena on uskonnon ja valtion erottaminen toisistaan ja pakollisen uskonnonopetuksen lakkauttaminen peruskoulusta. Kukon väite absurdi ja täysin vailla todellisuuspohjaa, mutta sitä ei voine Himas-keskustelun jälkimainingeissa kuitata pelkällä huumorilla.
Kukon päättelyssä Lestadionismi-hankkeen rahoittajien poliittisiin motiiveihin viittaa se, että rahoitus suunnattiin Lapin yliopiston yhteiskuntatieteilijöille. Hänen mukaansa ”tiettävästi myös Helsingin yliopiston tieteellisesti ansioitunut kirkkohistorian tutkimusryhmä oli kiinnostunut Suomen Akatemian rahoittamasta lestadiolaisuustutkimuksesta.” Kukko ihmettelee, miksi Akatemia myönsi rahoituksen Lapin yliopiston tutkijoille, joilta puuttuivat tieteelliset ansiot ”kyseisen teologisen tutkimuksen” toteuttamiseen.
Kukon tekstin voi tulkita kahdella tavalla. Joko hän antaa olettaa, että Suomen Akatemia oli päättänyt etukäteen rahoittaa lestadiolaisuustutkimusta, josta olivat kiinnostuneet (ainakin) Helsingin ja Lapin yliopiston tutkimusryhmät, tai sitten hän sanoo, että Helsingin yliopistossa valmisteltiin yhtä aikaa Lestadionismi-hankkeen kanssa lestadiolaisuutta käsittelevää tutkimusta. Kummassakin tapauksessa Lapin yliopiston tutkijoiden hömppähakemus kilpaili Kukon mukaan rahoituksesta Helsingin yliopiston ansioituneiden kirkkohistorioitsijoiden kanssa.
Ensinnäkin, Lestadionismi-hanke syntyi Lapin yliopiston tutkijoiden keskustelujen pohjalta. Hankehakemus laadittiin kokonaisuudessaan Lapin yliopistossa, lähetettiin Akatemialle normaalin hakumenettelyn puitteissa ja arvioitiin Akatemian tavanomaisessa tieteellisessä vertaisarvioinnissa. Aloite tutkimukseen ei tullut Suomen Akatemialta vaan Lapin yliopiston tutkijayhteisöstä.
Toiseksi, Lestadionismi-hankkeen tavoitteena oli lestadiolaisuuden uudenlainen, politiikkatieteellinen tutkimus. Tarkoitus oli analysoida lestadiolaisuuden politiikkaa ja valtaa uusista näkökulmista, ei ajaa salamyhkäisiä puoluepoliittisia päämääriä tai mitätöidä uskonnon asemaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Päinvastoin, hankkeen ääneen lausuttuna tavoitteena on jatkuvasti ollut kunnioittava suhtautuminen uskonnollisuuteen yleensä ja lestadiolaisuuteen erityisesti. Ja toisin kuin Kukko sitkeästi väittää, Lestadionismi-hanke ei siis ollut teologinen vaan avoimesti yhteiskuntatieteellinen tutkimushanke. Hankkeen tutkijoiden kansalliset ja kansainväliset ansiot on hankittu nimenomaan politiikan tutkimuksen saralla, jonne sijoittuvat myös Lestadionismi-hankkeen tutkimukset. Projektin keskeinen teoreettinen lähtökohta, poliittinen teologia, nähtiin hankkeessa politiikan tutkimuksen traditiona, ei teologisena oppirakennelmana. On olemassa myös teologisesti painottunutta poliittista teologiaa, mutta Lestadionismi-hankkeessa ei ollut kysymys siitä. Tätä eroa Kukko ei joko halua tai kykene ymmärtämään.
On tietysti mahdollista, että yhtä aikaa muualla valmisteltiin teologista lestadiolaisuutta koskevaa hanketta, joka sekin tavoitteli Akatemian rahoitusta. Joko tällaista paperia ei koskaan Akatemialle lähetetty, tai sitten se ei menestynyt vertaisarvioinnissa Lestadionismi-hankkeen hakemuksen tavoin. Kaikissa tapauksissa Lestadionismi-hanke arvioitiin nimenomaisesti tavanomaisen tieteellisen käytännön mukaisesti, kuten Suomen Akatemian rahoittamat tutkimukset yleensä. Muun kuvittelu perustuu joko täydelliselle Akatemian käytäntöjen ymmärtämättömyydelle tai tarkoitukselliselle tosiasioiden vääristelylle. On hyvin vaikea nähdä, mitä yhteistä hankkeellamme on Himasen kohua aiheuttaneen tutkimusprojektin kanssa.
Valma Kukon toinen syytös kohdistuu tutkimushankkeen kotipesää, Lapin yliopistoa kohtaan. Hänen mukaansa Lapin ”yliopistolla on mainetta, että siellä voidaan hyväksyä väitöskirja, joka muissa yliopistoissa ei ole saanut väitöslupaa.” Kukkoa säestää vanhoillislestadiolainen kirkkohistorioitsija Seppo Lohi – tai hänen nimellään esiintyvä henkilö. Hän kommentoi Kukon Tapio Nykäsen väitöskirjasta kirjoittamaa arvostelua seuraavasti: ”Olipa erinomainen analyysi ja arvostelu tästä Nykäsen lapinyliopistomaisesta väitöskirjasta. Näin siinä käy, kun saadaan paljon rahaa ja ne pitäisi äkkiä käyttää.”
Kumpikaan, Kukko tai Lohi, ei tarkenna tai perustele väitettään Lapin yliopiston poikkeuksellisesta suhtautumisesta väitöskirjoihin. He tyytyvät vihjaamaan, että Lapin yliopistossa hyväksytyt väitöskirjat eivät täytä tavanomaisia väitökselle asetettuja kriteereitä tai ovat muutoin heikkotasoisia. Syytettä voisi pitää asiattomana heittona, ellei sitä esitettäisi julkisella foorumilla ja ellei toinen syyttäjistä olisi kirkkohistorian dosentti.
Kukon ja Lohen väite loukkaa Lapin yliopistosta väitelleitä tohtoreita, väitöskirjojen ohjaajia ja esitarkastajia sekä vastaväittäjiä, jotka ovat hyväksyneet väitöskirjat. Jälkimmäiset ovat poikkeuksetta, tavalliseen tapaan, muualla kuin Lapin yliopistossa toimivia tieteentekijöitä. Eurooppalaisessa yliopistojärjestelmässä juuri tällä menetelmällä varmistetaan, että väitöskirjat arvioidaan mahdollisimman puolueettomasti. Kukko ja Lohi kuitenkin vihjaavat, että mainitussa joukossa on tavanomaista enemmän tutkijoita, jotka ovat ammattitaidottomia tai toimivat eettisesti kyseenalaisella tavalla. Tällainen väite kaipaisi tuekseen poikkeuksellisen vahvoja perusteita. Muutoin kyse on yksinkertaisesti epäasiallisesta ja virheellisestä ad hominem -päättelystä, jonka tarkoituksena on mitätöidä tutkimusten sisältöä puuttumalla niiden tekijöiden tai työhön muutoin vaikuttaneiden persoonaan. Olemme hieman pettyneitä siitä, että kristilliset ajattelijat turvautuvat tällaiseen argumentaatioon.
On ilahduttavaa, että Valma Kukko ja muut lukijat ovat olleet kiinnostuneita hankkeemme tutkimuksista. Toivottavasti kiinnostus jatkuu: tutkimuksien sisällöstä saa parhaan käsityksen perehtymällä niihin itse. Samalla on mahdollista arvioida sitä, miksi teokset näyttävät herättävän vahvoja tunteita ja myös vastareaktioita. Koko hankkeen tuloksia esitellään kootusti loppuvuodesta 2013 julkaistavassa laajassa artikkelikokoelmassa.
– Lestadionismi-hankkeen johtaja Mika Luoma-aho & tutkimusryhmä –
Kiitos erittäin mielenkiintoisesta vastineesta. Oli hyvä saada tietoa ko. tutkimuksen liepeillä esiintyvästä huutelusta. Odotan kiinnostuksella artikkeleita.
Keinot ovat monet näissä keskusteluissa. Itse ainakin henkilökohtaisesti yllätyn aina iloisesti, kun joku kristillinen ajattelija EI käytä jotain ad hominem -argumentaatiovirheen eri muodoista.
Ei varmaan kuitenkaan kannata kovin paljoa käyttää ruutia maallikkojen ja tieteentekemisen rajapinnoilla viihtyvien diletanttien huuteluihin vastaamiseen. Jokaiseen älyttömyyteen vastaaminen veisi kaiken ajan.
Työniloa tutkimukselle.
”Vähänkin mediaa ja sosiaalista mediaa seurannut on havainnut sen kritiikin määrän, jonka vanhoillislestadiolaisuus on saanut osakseen. Mutta juuri näistä motiiveista johtuen lestadiolaisuustutkimuksen olisi tullut olla tieteellisesti ansioituneiden ja kansainvälisen tiedeyhteisön tunnustamien tutkijoiden käsissä. Asiantuntijatutkimusryhmä olisi tarvittaessa voinut tilata vaikka Lapin yliopistolta jonkin suppeaan alaan kohdistuneen tutkimuksen.”
Ylläoleva on lainaus nettilehti Sermoneksesta. Vaikea siitä on olla täysin erimieltäkään. Tietynlaisen uskonnollisen mentaliteetin tavoittaminen/syvempi ymmärtäminen muodikkailla yhteiskuntatieteellisillä metodeilla on erittäin vaikeaa.
Joskin heti perään on todettava, että herätysliiketutkimus noin ylisummaan on ollut ehkä liikaa kunkin liikkeen omien ”luottotutkijoiden” hallussa, heidän ansioitaan silti yhtään vähättelemättä. Siinä missä ulkopuolinen ei aina ymmärrä kaikkia vivahteita ja monia merkityksiä, liikkeen oma tutkija harmaalla alueella liikkuessaan saattaa tahattomasti vetää kotiinpäin.
Hyvä vastine tutkijaryhmältä!!
Onnea tutkimuksille!
Kun luin Valma Kukon väitöskirjaan kohdistuvan kritiikin juuri ennen yllä olevan blogin lukemista, voin todeta, että blogi ei vastaa niihin yksilöityihin kysymyksiin ja havaintoihin, joita Kukko kirjoituksessaan esittää. Blogi jää siis vastauksen sijaan vain eräänlaiseksi mielipidekirjoitukseksi.
Ystävällisesti Lapin yliopiston tutkijoille!
Perustelujani väitteilleni, jotka luonnollisestikaan eivät ole viimeinen totuus vaan oletuksia jatkotutkimuksille:
Ensin Lapin yliopiston lestadiolaisuuden tutkimuskuvauksesta. Lapin yliopiston Lappean internetsivulla oleva lestadiolaisuuden tutkimuskuvaus sopii Yhdysvaltain kristillisen oikeiston kuvaukseksi, ei luterilaisen herätysliikkeen. Tutkimuskuvauksessa tulevat lestadiolaisuuden kuvauksina vastaan ilmaisut fundamentalismi, ei haasta maallista esivaltaa, ovat kristillistä oikeistoa, protestanttisen poliittisen teologian traditiota, valtion jumalallistaminen. Mikään näistä väitteistä ei pidä paikkaansa.
Myöskään tohtori Tapio Nykäsen väitöskirjan kuvaukset vanhoillislestadiolaisuudesta eivät ole sitä, mitä vanhoillislestadiolaisuus on sisäiseltä tai edes ulkoiselta olemukseltaan. Onkin valitettavaa, että hänellä on tutkimuksensa lähtökohtana ollut tutkimuskohteestaan virheellistä tietoa tai väärinkäsityksiä.
Tohtori Nykäsen väitöstutkimus lestadiolaisuudesta perustuu pääosin Carl Schmittin poliittisen teologian teoriaan. Tutkimuksessa ei tule osoitetuksi, että kyseinen teoria olisi relevantti, pätevä, luterilaisuuden tai luterilaisen herätysliikkeet tutkimuksessa. Näin siis allekirjoittaneen arvioimana. Tiedeyhteisöllä on vapaus ja velvollisuus osoittaa asian olevan toisin tai olla samaa mieltä.
Mitään henkilökohtaisesti loukkaavaa en ole kohdistanut Lapin yliopiston tutkijoihin. Se, mitä blogeissani on sanottu, on argumentoitu paitsi teologisesti myös nimenomaan yhteiskunnallisesti. Se, mitä jo edellä olen todennut, on vakavasti otettavaa kritiikkiä. Se ei ole tutkijoihin kohdistuvaa. Omana käsityksenäni olen toisissa yhteyksissä tuonut esiin, että vanhoillislestadiolaisuuden viime aikojen ilmiöt selviävät parhaiten puolueettomalla tutkimuksella ja mahdollisesti taiteen keinoin sekä tietysti keskusteluin ja faktatiedoin.
Arvioni Lapin yliopiston tieteellisestä tasosta väitöskirjatutkimuksissa ei ole lähtöisin dosentti, tohtori Seppo Lohelta eikä myöskään ole oma arvioni.
Omana esityksenäni blogeissani olen tuonut esiin arktisten alueiden uskontojen tutkimuksen osana Suomen arktista strategiaa. Olen todennut, että Suomen arktinen strategia ei tule olemaan toimiva ilman teologista ja uskontotieteellistä tutkimusta, jota olen esittänyt nimenomaan Lapin yliopistoon. Onhan Barentsin alueen monimuotoinen kulttuuri globaalissa maailmassa ainutlaatuista. Arviointini ja analyysini ei siis kohdistukaan Lapin yliopistoon, agendalla on ainoastaan Suomen Akatemian rahoittama lestadiolaisuuden tutkimus niiltä osin kuin se on nähtävissä tutkimuskuvauksessa ja nyt käsillä olevassa tutkimuksessa.
Kyllä se siitä. Vähän kirvelee ilmeisesti puolin ja toisin. Syyttäkäämme mediaa ja sosiaalista mediaa virheellisten tietojen levittämisestä vanhoillislestadiolaisuudesta niin ei tarvitse ottaa kaikkea kritiikkiä omille harteille. Itsekin olen sälyttänyt omaa kritiikittömyyttäni filosofi Pekka Himanen-asiassa median harteille, vaikka itse hurahdin – aivan itse – himanentsunamiin, mutta minulla itselläni on vastuu – luen Himasen Sinisen kirjan nyt aivan itse, en tyydy Long Playn arviointiin.
Ystävällisin terveisin Valma Kukko, talviunilta herätetty kotimaa24:n entinen blogisti.
Epäilemättä kristillisiä yhteisöjä voi tutkia myös yhteiskuntatieteellisestä, ei vain teologisesta näkökulmasta. Ei näytä kuitenkaan hyvältä, jos väitöstutkimus kuvaa tutkimuskohteenaan olevan yhteisön teologiaa väärin monissa aivan alkeisasioissakin.
Silloin herää väkisinkin kysymys, tutkiiko tutkija nyt oikeaa vanhoillislestadiolaisuutta vaiko enemmänkin omaa, kyseistä liikettä koskevaa stereotypiaansa. Tämän verran yhteiskuntatieteilijänkin pitäisi vaivautua paneutumaan teologiaan, mikäli aikoo uskonnollista yhteisöä tutkia.
Kiinnitin Valma Kukon kirjoituksessa huomiota kahteen asiaan.
Ensinnäkin hän vetäytyy monessa kohden vanhoillislestadiolaisuuden virallisen opin taakse, kun arvioinnin kohteena on vanhoillislestadiolaisuuden sosiaalinen reaalitodellisuus. Oma kokemukseni syntyperäisenä vanhoillislestadiolaisena on, että tavallisella vanhoillislestadiolaisella uskolla ja elämäntavalla ja jopa maallikkosaarnaajien opetuksella on hyvin erilaiset lähtökohdat kuin teologien esiintuomalla ”virallisella vanhoillislestadiolaisella opilla”. Ja koska kyseessä ei ollut teologinen tutkielma, tarkastelun kohde on ollut aivan oikea.
Toinen erikoinen seikka on, että Kukon arvostelu koskee lähinnä tutkimuksen näkökulmaa ja lähtökohtia. Siis Kukko toteaa tiivistetysti, että tutkimus on väärää koska se ei silitä vanhoillislestadiolaisuutta myötäkarvaan ja ottaa muutenkin väärät lähtökohdat. Veikkaisin, että tutkijoiden lähtökohdan on tarkoituskin olla perinteisestä poikkeava. Tässä on selkeästi onnistuttu.
Sinällään arvostan Kukon pyrkimystä asialliseen keskusteluun. Hänen kirjoituksessaan on selkeitä ansioita ja se on merkittävä anti vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevään keskusteluun.
Kyllä uskonnollista ryhmää voidaan tutkia vaikkapa Carl Scmittin poliittisen teologian teorian avulla ja saada uskonnollisesta ryhmästä arvokasta tietoa. Ongelma on joskus se, että teoria on hyvä, mutta sen läpi tarkasteltuna todellisuus/uskonnollinen ryhmä muuttuu tuntemattomaksi ryhmän jäsenille itselleen.
Valma Kukko:
Höh! Kaikkihan nämä pitävät täysin paikkansa, paitsi valtion jumalallistaminen vain löyhästi. Ehdottomasti tutkimuskuvauksessa olisi kuulunut olla liikkeen jumalallistaminen, ainakin siltä osin kuin tutkimuksessa käsitellään SRK -lestadiolaisuutta.
Kiinnitin huomioni pitkälti samoihin asioihin kuin Timo Aho. Kukko syyttää tutkijoiden päätyneen vinoutuneen (median ja nettikeskustelujen ohjaaman) esiymmärryksensä myötä haluamiinsa ja oikeastaan etukäteen päätettyihin tuloksiin. Perusteluna hän käyttää esimerkiksi tutkimuksessa huomiotta jätettyä SRK:n tekemää ”radikaalia” tekoa, jossa tuomittiin aiemmat hoitokokouksiin ja henkioppeihin liittyneet harhat ja vääryydet.
(Kukko puolestaa jättää kertomatta, että vastuu esimerkiksi hoitokokousten virheistä sälytettiin yksittäisille, harhautuneille uskovaisille, joille heillekin on annettu anteeksi. Oman vastuun SRK kiersi ”radikaalissa” lausunnossaan kokonaan.)
Timo Aho viittaa mielestäni aivan oikein siihen, ettei yhteisö ole suinkaan yhtä kuin sen julkilausumat. Esimerkiksi parjatun netin kautta avautuu aivan toisenlainen kuva liikkeen todellisuudesta: hoitokokousten jatkumisesta ja niihin liittyvästä henkisestä ja hengellisestä väkivallasta, oman itsensä ja toisten uskovaisten aktiivisesta ja pelokkaasta tarkkailusta, eksklusiivisesta seurakuntaopista, fundamentalismista ja SRK:n erehtymättömyydestä – joitakin esimerkkejä mainitakseni. Jehovan todistajienkaan todellisuus ei ole vain yhtä kuin liikkeen ”virallinen” oppi.
Ulkopuoliselle välittyy ennemminkin kuva, jossa liikkeen johto pesee kätensä yksittäisellä lausunnolla samalla kun entisen menon annetaan tietoisesti jatkua. Vasen käsi tietää että oikea käsi toimii eri tavalla – ja hyväksyy sen.
Kukon paheksuma ennakkoasenteiden ja esiymmärryksen vaikutus näkyy mielestäni (vaikkapa Linjakummun tutkimukseen verrattuna) monin verroin enemmän Kukon omassa tekstissä, josta en tunnista sen enempää vl-liikkeen oppia kuin käytäntöäkään.
”Arvioni Lapin yliopiston tieteellisestä tasosta väitöskirjatutkimuksissa ei ole lähtöisin dosentti, tohtori Seppo Lohelta eikä myöskään ole oma arvioni.”
Mistä tämä arvio siis on peräisin? Jos tällaisen leimaavan arvion esittää lähdettä mainitsematta, on mielestäni selvää, että se tulkitaan arvioijan omaksi näkemykseksi.