Lapsiasiavaltuutettu ottaa kantaa Sleyn kustantamaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen (muokattu 8.12. klo 20.50)

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila ottaa blogissaan (4.12.2018) kantaa Sley-Median kustantamaan ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaaseen (2018)

Oppaan ovat yhdessä koonneet 22 Suomessa toimivaa kristillistä tahoa, joukossa kirkon virallisia palvelujärjestöjä, Sleyn lisäksi Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys  ja Lähetysyhdistys Kylväjä,  ja monia muitakin kirkollisia järjestöjä kuten esimerkiksi Nuotta.com, Suomen Raamattuopiston Säätiö ja Suomen teologinen instituutti.  Myös esimerkiksi Suomen Helluntaikirkko, Suomen Metodistikirkko, Suomen Adventtikirkko ja Suomen Baptistikirkko ilmoittavat jakavansa oppaan arvot.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila tuo blogissaan esiin myös lääketieteen eri alojen, psykoterapian, teologian ja seksuaaliterapian ammattilaisten hänelle toimitetut näkökulmat koskien ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-opasta, joiden näkemykset hän allekirjoittaa. Alla linkki  Lapsiasiavaltuutetun blogiin.

http://blogi.lapsiasia.fi/2018/12/vastaus-avoimeen-kirjeeseen-11102018.html?m=1

*Mielestäni kirkossa tuodaan aivan liian vähän esiin sitä mitä eri asiantuntijatahot, tieteellistä tutkimusta edustavat tahot ja ihmisoikeustutkimusta ja -työtä tekevät sanovat seksuaalisuudesta ja seksuaali-ja sukupuolivähemmistöistä. Olen itse toiminut 8 vuotta kirkon luottamuselimissä enkä ole muistaakseni koskaan ollut kirkon järjestämässä tilaisuudessa jossa olisi pohdittu esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuuden kysymyksiä siten että tilaisuuteen olisi kutsuttu esim. seksologeja tai lääketieteen tai psykologian asiantuntijoita. Usein näistä  asioista puhutaan ”avioliitto”-otsikon alla kirkossa,  ja  puhumassa on lähinnä teologeja, jotka keskustelevat siitä miten homoseksuaalisuus näyttäytyy luterilaisen tunnustuksen ja kirkkomme tradition näkökulmasta käsin.  Tämäntyyppisen rajoittuneen tarkastelun seurauksena seksuaalisuutta ja sukupuolta koskeva keskustelu on vaarassa erkaantua reaalitodellisuudesta, eli todellisuudesta, jota voidaan tarkastella tieteellisesti ja järkevästi uskonnollisista vakaumuksista riippumatta. Kun erkaannutaan todellisuudesta, ei välttämättä tulla ottaneeksi huomioon tutkimustietoa. Ei  esimerkiksi oteta huomioon tietoa siitä mitä vahinkoa seksuaalisuuden (esim. homoseksuaalisuuden tai sukupuolen moninaisuuden) tukahduttamisesta voi seurata.

Lapsiasiavaltuutettu tuo tärkeällä tavalla esiin tutkittua tietoa esim. sateenkaarinuorten hyvinvoinnista. Lisäksi hän nostaa esiin tärkeitä kohtia kirjeestä jonka yhteensä 43 alan ammattilaista (joukossa eri alojen lääkäreitä, psykoterapeutteja ja seksuaaliterapeutteja) on hänelle lähettänyt. Kirjeessään nämä ammattilaiset esittävät huolensa ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi”-oppaasta.

Kurttila tuo blogissaan esiin edellä mainittujen ammattilaisten arvioita ”Kutsuvat sitä rakkaudeksi” -oppaasta, jotka hän sanoo allekirjoittavansa. Lainaan tähän kyseiset arviot Kurttilan blogista:

”1. Oppaan käsitykset seksuaalisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta loukkaavat ihmisoikeuksia, joihin seksuaalioikeudetkin kuuluvat. Esimerkiksi kouluissa opetetaan tavalla, joka on nykyaikainen ja tieteellisen näkemyksen mukainen. Miten käy rippikouluikäisen nuoren mielessä, kun opetus koulussa vastaa tieteellisiä käsityksiä ja rippikoulun opetus on yhdenvertaisuuden suhteen vakavalla tavalla aikaansa jäljessä?

2. Opasta mainostetaan sanomalla sen edustavan armon ja sielunhoidon näkökulmaa. Kuitenkin kirjassa esitetty näkemys esimerkiksi sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen suhteen on kaikkea muuta kuin armon täyteinen ja sielunhoidollinen.

– ’Saat uskoa, että Jumala ei ole asettanut sinua väärään kehoon. Jos sinulla on syntymässä ollut miehen sukupuolielimet, sinut on luotu mieheksi…’ Sivu 68.
– Homoseksuaalisuus rinnastetaan oppaassa syntiin. Sivut 66-67.

3. Ehkäisystä oppaassa kerrotaan, että esimerkiksi kierukan ja jälkiehkäisypillerien käyttö vertautuu aborttiin ja se on siten Raamatun älä tapa -käskyn vastaista, sivu 50. Myös aborttiasia esitellään hyvin epäselvällä ja hämmentävällä tavalla, sivut 70-71.

4. Itsetyydytyksestä oppaassa varoitellaan paljon, sivut 54-55. Se on oppaassa kuvattu toimintana, joka johtaa liikaan itsenäisyyteen tai riippumattomuuteen. Tämäkin opetus on ristiriidassa sen opetuksen kanssa, jota nuoret saavat koulussa. Itsetyydytys nähdään seksuaaliterveyttä edistävänä asiana, ja se auttaa ihmistä muun muassa tutustumaan omaan kehoonsa. Oppaan käsitys pornon katselun synnillisyydestä on pulmallinen, sivut 56-59. Pornon katselu ja itsetyydytys johtavat oppaan mukaan itseensä käpertymiseen.

5. Luvussa ’Elämää avioliitossa’ kerrotaan, että mies on aina perheen pää ja jo luomiskappaleessa mies on ’ensimmäinen’ (sivu 13). Tämä on ongelmallinen esitys tasa-arvon kannalta. Myös korostus siitä, että aviopuolisoiden ruumis on aina toisen käytössä Korinttilaiskirjeeseen vedoten, on erittäin pulmallinen. Oman ruumiin integriteetti on myös avioliitossa voitava säilyttää.”

 

  1. Marti Pentti, silloin on tärkeää tietää, kuka sanoo, jos nimenomaan vedotaan siihen, että sanojat ovat asiantuntijoita. Tällaisella sanomisella yritetään väittää, että he ovat oikeassa ja muut väärässä.

    Useimmat ovat kyllä kommentoineetkin sisältöjä. Vain Sari Roman-Lagerspetz vetosi siihen, että kyseessä on asiantuntijoiden teksti. Kun mainiun oppaan tekijät ja heidän taustajärjestönsä tiedetään, on lisäksi raukkamaista vetäytyä julkisuudelta piiloon.

    • Toimitko sinä terveys- tai sosiaalialalla? Jollet toimi, oletko sitten ’vain joku besserwisser’? Kun määrittelet ihmisiä, huomaa, että sinut voidaan määritellä samalla tavalla. Lastentarhaetiikka sanoo saman: ’joka toista haukkuu, on itse.’

    • ”En ole ottanut mitään kantaa tuohon julkilausumaan vaan sen allekirjoittajiin.” Juuri tämän vuoksi ’sekoilen’. Keskustelua käydään asioista eikä henkilöistä.

      ”Menikö tämä jakeluun? Mitä sanoit? Aha, ei mennyt.” Tämä katkelma kommentistasi osoittaa, että keskustelet itse rakentamiesi mielikuvien kanssa.