On syytä vielä yksityiskohtaisemmin puuttua kysymykseen lapsen asemasta uskonnonopetuksen kohteena. Uskonnonvastaisessa propagandassahan usein toistetaan väitettä, että kristinusko on ajan ideologioihin ja muihin uskontoihin nähden suosituimmuusasemassa. Kristinuskon suosituimmuusaseman vahingollisuus tahdotaan osoittaa sillä ylevällä ajatuksella, että kristinuskon valta-asema uskonnonopetuksessa estää vapaan mielipiteenmuodostuksen ja tekee tyhjäksi lapsen elämässä itsenäisen valinnan. Lapsen sitominen pienestä alkaen kristilliseen uskoon ja kristilliseen siveellisyyteen on hänen vapaata harkintaansa loukkaava tekijä, hänen monipuolisen kehityksensä jarru, ja tällainen on ihmisen edun nimessä estettävä. Hänet on vapautettava kristinuskon kahlehtivasta vaikutuksesta. Vasta sitten, kun hän saavuttaa riittävän kypsyyden, hän voi omaperäisesti ottaa kantaa kristinuskoon ja muihin uskontoihin ja suorittaa itsenäisen valintansa.
Tämä on niin liikuttavan kaunista puhetta, että se suorastaan lumoaa. Moni on valmis sanomaan, että totuuden nimessä juuri niin on meneteltävä, ettei lasta vahingoitettaisi. Ja kuitenkin monien puhe on pelkkää hämäystä, käytäntöön soveltumatonta haavetta.
Jos ollaan vähänkin johdonmukaisia, mainitusta periaatteesta on pidettävä kiinni kaikilla henkisen elämän sektoreilla. Lapsille ei näin ollen saisi opettaa mitään arvoja eikä antaa minkäänlaista asennekasvatusta. Hänelle ei saisi sanoa, mikä on oikeaa ja mikä väärää. Lapselle on vain esitettävä loppumaton määrä erilaisia valinnan mahdollisuuksia. Sitten on rauhallisesti odotettava siihen asti, kunnes hän tulee täysi-ikäiseksi ja voi ilman ennakkokäsityksiä itsenäisesti suorittaa valintansa. Mainitun periaatteen mukaan ajatellaan, että lapsi syntymästä täysi-ikäisyyteen saakka elää jonkunlaisessa tyhjiössä, henkisellä ”ei-kenenkään-maalla” tai arvovarauksista steriilin lasikuvun alla.
Edellä kuvaamaan ihmiskäsitystä punniten joutuu kysymään, mikä sitten on lapsen toiminnan ohjeena sen pitkän ja perustavan ajanjakson aikana, joka mahtuu syntymisen ja kypsän elämän välille? Kun hän ei itse kykene valitsemaan eikä häneen ulkoapäin saa vaikuttaa, seurauksena on, että nuoren ihmisen täytyy lapsuutensa välimaastossa ajelehtia kuin tuuliajolla. Paitsi että lapsen tällainen henkinen heitteille jättäminen on julmaa, se on myöskin käytännössä mahdotonta. Emmehän voi eristää lasta umpioon, jossa hän ei joka päivä joutuisi vanhempien ja muun ympäristön muovaavan vaikutuksen alaiseksi, olipa tuo vaikutus sitten hyvää tai huonoa, vastuuttoman vapauden tai kurinalaisen elämän sävyttämää, marxilaista ideologiaa tai kristillistä uskoa. Sama koskee myös kouluympäristöä. Ulkopuolelta tulevat vaikutukset ovat lapsen elämässä todellisuutta joka hetki. Sellainen kasvatuksellinen tila, jossa lapsi täysi-ikäisyyteen saakka voisi olla rauhassa ulkopuolisilta arvovaikutuksilta, on mahdottomuus. Sellaista ei todellisuudessa ole missään olemassa. Yhteiskunnassa elävä ihminen on jatkuvasti osapuolena mitä monipuolisimmassa henkisessä vuorovaikutuksessa.
Kristityn kodin valvova huoli kohdistuu luonnollisesti siihen, mikä on oleva se perusta, jolle lapsen ja koko kansan henkinen tulevaisuus rakennetaan. Ei ole yhdentekevää vaikutetaanko lapsiimme Maon opeilla vaiko kristinuskon sanomalla, otetaanko yhteiskunnallisen elämän ja moraalin lähtökohdaksi itsekäs ihminen vaiko pyhä ja rakastava Jumala.
Lauri Mustajoki; Parempi vaihtoehto.
Kristinuskon opetukset tulisi olla etuoikeutetussa asemassa kristillisestä arvopohjasta syntyneet yhteiskunnat ovat siitä ammentaneet lapsille hyvän kasvupohjan. Marxilainen yhteiskuntajärjelmä määrittelee lasten kasvatusvelvollisuutta yhteiskunnalle . Ja se tuntuu olevan Suomessakin yleistä että valtiolta ja yhteiskunnalta vaaditaan sellaista mikä tulisi itse hoitaa . Yhteiskunnan tehtävä on antaa edellytykset ja hyvä jos lapselle opetetaan se tietoisuus että Jumalan kuviksi luotuina ihmisinä meitä kohtaan on Jumalan armollinen rakkaus . Mistä tulee anteeksiantamus , kaikkien ihmisten auttaminen kuin kristinuskosta . Jos joku vamhempi traumatisoituu jos lapsi kuulee suvivirren niin ajattelen että vanhemman pitäisi mennä itse selvittämään ajatuksiansa ja pelkojaan ammatti- ihmisen luokse ja selvittää mistä tämä johtuu . Tuskin sellainen ihminen kokee matkaillessa tavatessa ja kuullessa eri uskontojen kutsuhuutoja tai rituaaleja niin tuntee samanlaisia tunnereaktioita .
Marksismissa ihmiset jakaantuivat pääomaa omistaviin rikkaisiin ja lähes orjan asemassa oleviin ihmisiin, joiden palkka (jos edes saivat) ei vastannut työpanosta. Tähän tarjottiin ”lääkkeeksi” uskontoa, ihmisen täytyy tyytyä Jumalan tahtoon. Toiset nyt ovat rikkaita (Jumalan siunaamia), toiset kurjaliston jäseniä. Uskontoa käytettiin ihmisten alistamiseen. Onko tämä vaarallista tietoa.
Lapselle voi opettaa moraalia, rakkautta ja ihmisten tasa-arvoa ilman mitään uskontoja. Voi opettaa käyttäytymään hyvin, olemaan ystävällinen kaikille ja hyväksymään ihmisten erilaisuus. Ihmisten erilaisuutta ei määritellä ulkoapäin, se on ihmisen itsensä määrittelemä. Eivät nämä ole uskontojen yksinomaisia arvoja. Raamatulla lyöminen on edelleen tavallista.
Marxismi ja kommunismi pohjautuvat ateismiin. Myös kommunismin nimissä on eri maissa tapettu miljoonia ihmisiä. Kristinusko on kyllä antanut ihmisille voimaa kestämään vaikeuksia, joita muutoin olisi ollut paljon vaikeampi, ellei mahdotonta kestää. Pelkkä Raamatun siteeraaminen ei ole päähän lyömistä. Mutta se voi tuntua sellaiselta siltä henkilöltä, jota Raamattu ja sen sanoma muutenkin ärsyttää.
Lapset eivät ole tyhmiä. Kyllä he vaativat ja tarvitsevat perusteet sille miksi toisia ihmisiä pitää kunnioittaa, eikä muille saatehdä pahaa. Myös ihmisarvolle täytyy olla jokin perustelu olemassa. Raamtun perustelu ihmisarvolle on siinä, että Jokainen ihminen on Jumalan luomana yhtä arvokas. Jollei meillä ole hyviä perusteluja, niin kyllä lapset hyvin pian huomaavat, että muut sivuun sysäämällä’ saa valtaa ja kunniaa.
Yleisenteologian löpputyöni käsitteli koululaisten uskonnonpetuksen kiinnostavuutta. En kyllä enää muista millä nimellä se oli. Siitä jäi mieleen se, että peruskoulussa uskonnonopetuksen suorittaa kukin luokanopettaja itse. Tästä epäkohdasta seuraa suoraan se, että lapset menettävät kiinnostuksensa uskontoa kohtaan. Ylemmillä luokilla monet tekevät kotitehtäviä, tai eivät tule tunnille ollenkaan. Sillä kokevat uskonnon tylsänänä ja tarpeettomana. Tämän saa aikaan se että kuikin opettaja joutuu pitämään uskontotunnit omille luokilleen, jopa vastentahtoisesti. Nämä kielteiuset asenteet välittyvät lapsille. Teoriapainnotteinen uskonnonopetus ei anna oikeaa kuvaa siitä mitä krstillinen usko on. Uskonnon opetus antaa kyllä mainiot mahdollisuudet luoda uskontotunneista mielenkiintoisia ja innostavia oppitunteja, jos niin halutaan. Meidän tulisikin rukoilla paljon enemmän opettajien puolesta, jotta heissä herää innostus uskonnon opetusta kohtaan. Se mahdollitaa innostuksen tarttumisen lapsiin.
Uskontojen nimissä tapetaan yhä, oli uskonto mikä tahansa. Myös kristinuskon historia on verinen. Oli vakaumus mikä tahansa, valtaa pitävät (yleensä miehet) käyttävät sitä väärin. Miten täällä kristityssä maassa on mahdollista, että naisia tapetaan ja jopa lapsia raiskataan urakalla ? Pidämme kärkipaikkaa.
Miten niin on ”epäkohta”, että uskontoa opettaa luokanopettaja ? Niin kai muitakin aineita. Ei matemaattiset aineetkaan kaikkia kiinnosta. Uskonto on aine muiden joukossa. Pitäisi olla kaikille yhteinen katsomusaine. Uskontokasvatus lähtee kotoa. Niin kuin muukin kasvatus.
Mika
Kiitos blogistasi
Mainitset ateististen maiden kristittyjen vainot.
Useamman vuoden takaisessa tutkimuksessa todettiin, että eniten oman maansa kansalaisia ovat tapattanut Mao, toiseksi eniten Stalin ja kolmanneksi eniten Hitler.
Euroopan viimeinen valtio, missä ateismi oli valtionuskonto, oli Albania. Tuohon aikaan Albania oli myös maanosamme takapajuisin valtio. Kun ateismi poistettiin valtionuskonnon asemasta, niin sen jälkeen maa on kehittynyt suurin harppauksin..
Uskon erikoinen luonne onkin se, että se tekee sydämen nöyräksi: ei ajatella suuria itsestään, ei olla ylpeitä, vaan turvataan yksistään Jumalan armoon ja laupeuteen.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 193, SLEY, 1945.
Augustinus sanoo: ”Kysymys on siitä, missä seurakunta on? Kuinka siis menettelemme? Etsimmekö sitä omista sanoistamme vai hänen sanoistaan, joka on sen pää, Herramme Jeesuksen Kristuksen sanoista? Luullakseni meidän on etsittävä sitä hänen sanoistaan, joka on totuus ja joka parhaiten ruumiinsa tuntee.”
Tunnustuskirjat, s. 126, SLEY, 1948.
Kristinusko alkoi kehittyä väkivallanteosta. Tyypillistä miesvallalle. Jeesuksen ”aitoja” sanoja ei ole olemassa, ne on kirjoitettu paljon, jopa satoja vuosia myöhemmin. Kirjoittajat lienee miehiä. Koko kristinusko on miesvallan pönkitystä vieläkin.
Raamatunlauseiden viskeleminen irrottaen ne kontekstista, ajankohdasta, tilanteesta, kulttuurista ja muusta ”rekvisiitasta” on epäeettistä. Se ei palvele ketään.
Luukkaan evankeliumi:
1:1 Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista,
1:2 sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita,
1:3 niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus,
1:4 että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
Lisäksi evankeliumien kirjoittajat Johannes ja Matteus olivat useita vuosia Jeesuksen seurassa ja Jeesuksen apostoleja. Kyllä he muistivat ulkoa monia Jeesuksen puheita.
Charlotta, keskustelimme aikaisemmin feminismistä. Sinäkin taidat edustaa radikaalia, miehiä kohtaan vihaa osoittavaa feminismiä, joka haluaisi maailmaan matriarkalismin eli naisten vallan miesten ylitse.
Kuvaat Carlotta Kristinuskontoa. Se on hyvin eri asia kuin se mitä sanotaan Kristilliseksi uskoksi. Suomen kieli on siitä poikkeuksellinen Euroopan kielistä että sana uskonto johdetaan sanasta usko. Tämä sotkee tehokkaasti nämä käsitteet keskenään. Kristillinen uskonto on aina aiheuttanut hankaluuksia niille, joiden sisimmässä vaikuttaa kristillinen usko.
Nuo käsitteet ovan sisäkkäisiä, mutta niillä on suuri ja olennain ero.
Johanneksen syntymä oli ennen Jeesusta ja hänen isänsä pyysi kirjoitustaulun. Joten kirjoitustaito oli hyvin yleinen jo siihen aikaan. Varmasti moni kirjoitti yölös Jeesuksen sanoja, jotta muistaisi niitä, kun halusi kertoa niitä muille. Ei ole mitään perusteita sille, ettäKertomukset Jeesuksesta olisivat sepitettyjä.
Nimittäin kuka tahansa voi aivan helposti kokeilla pitääkö Jeesuksen sanat paikkansa. Hänhän sanoi että jokainen joka tahtoo tehdä Jumalan tahdon tulee tuntemaan onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani. En ole tavannut ketään, joka olisi kokeillut ja tullut eri tulokseen. Turha väittää Raamattua saduksi, jollei ole uskaltanut edes kokeilla.
Marx oli satanisti. Sen osoittaa Richard Wurmbrand kirjassaan Was Karl Marx a Satanist? Tästä voi lukea enemmän kirjasta John R. Stephenson, Eskatologia, s. 87-89, Concordia ry, 2018.
Tässä tuodaan esille opettaminen, siis perustuuko kristillinen usko opettamiseen?
Eikö juuri VT.n puolelta löydy juuri tästä selkeä esimerkki ettei ihmistä voi saada opettamalla elämään Jumalan tahdon mukaan!!!
Monessa Raamatunkohdassa Jeesustakin puhutellaan usein nimellä Opettaja.
Mitä haet tuolla, siis voiko ihmistä opettaa kristin uskoon, siis todelliseen Jeesuksen seuraamiseen?
Jos ei erota luonnolisen ihmisen kykyä elää Jumalan tahdossa siitä mitä on todellinen Jumalan tahdon mukaan eläminen niin voi kyllä sanoa ettei ole todella Jeesuksen seuraaja!!!
Ari, eikö sinun mielestä tarvita lainkaan kristillistä kasvatusta? Pidätkö siis itseäsi jo täysin oppineena?
Mika Rantanen kuinka voi ihmistä opettaa elämään Jumalan tahdossa, voiko luonnollinen ihminen oppia sen?
Mikä on edellytys että voi elää Jumalan tahdossa?
Eikö juutalaisuudessa lapsille OPETETTU/KASVATETTU kaikki mitä on Jumalan tahdon mukainen elämä, pystyivätkö he elämään sitä todeksi?
Esim. Vanhan Testamentin profeetat ja jotkut Israelin kuninkaat elivät Jumalan tahdon mukaan, mutta eivät hekään olleet itsessään täydellisiä ja synnittömiä. Esim. kuningas Daavid lankesi murhaan ja aviorikokseen, mutta uskoi ne anteeksiannetuiksi profeetta Naatanin nuhdeltua häntä.
Mika Rantanen siis ymm ärrät pienen osan mutta et siis todella miten tullaan todellisiksi Jeesuksen seuraajiksi.
Oikein olet ymmärtänyt kuinka myös suurimpia Jumalan miehiä Daavid lankesi, siis tuo on merkki ettei ihminen omassa voimassa/uskossa voi todella elää Jumalan tahdossa!!
Mitä tarvitaan että saadaan se usko joka voittaa kaiken?
Sinä, Ari, olet eri yhteyksissä puhunut paljon parannuksen tekemisestä. Se on oikein, kunhan se ymmärretään oikein. Tässä on kaksi määritelmää parannuksesta:
Oikeassa parannuksessa on kaksi osaa: synnin tunteminen ja armon tunteminen tai, käyttääksemme tutumpia nimityksiä, Jumalan pelko ja luottamus laupeuteen.
Martti Luther, Armahda minua, Jumala, Psalmin 51 selitys, s. 7, Concordia ry, 2022.
Parannus on katuvan syntisen turvautumista Jumalan ansaitsemattomaan armoon Kristuksessa.
Fredrik Wislöff, Kirkon armonvälineet, s. 103, Kirjaneliö, linkki, 1980.
Raamattu puhuu myös Jeesuksen, Jumalan armon ja varman sanan vastaanottamisesta. Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15. Muistelisin, että sinä et ole oikein koskaan puhunut esim. tästä vastaanottamisesta, vaan aina käyttänyt vain Raamatun jakeita, joissa puhutaan parannuksesta. Niillä molemmilla sanoilla on tietysti käytännössä samaa tarkoittava merkitys. Ja usko on juuri Jeesukseen turvaamista, turvautumista ja luottamista. Varsinkin Psalmeissa puhutaan paljon tästä turvaamisesta ja luottamisesta.
”Ja usko on juuri Jeesukseen turvaamista, turvautumista ja luottamista. Varsinkin Psalmeissa puhutaan paljon tästä turvaamisesta ja luottamisesta.”
Näin juuri!
Parannuksen tehnyt on löytänyt uuden suunnan ja todellisen auttajan, Jeesuksen.
Mika Rantanen Jeesus käski saarnata parannusta syntien anteeksisaamiseksi Hänen nimessään, siis kyllä armo on juuri kun saa synnit anteeksi.
Siis kun parannusta opetetaann palaamisena ””kasteen armoon” niin onko se oikein eli saako vauva synnit anteeksi jo kasteessa, siis kaikki tulevat koska eihän vauva ole syntiä tehnyt vai onko mielestäsi?
Onko siis armoa jos saa synnit jo etukäteen anteeksi???
”Armosta te olette pelastetut uskon kautta.” (Ef. 2:8). ”Me uskomme Herran Jeesuksen armon kautta pelastuvamme.” (Apt. 15:11).