Onko seksuaalinen moneus Jumalan luomisessa tarkoittamaa vai lankeemuksen seurausta? Useimmista suomalaisista tällaisen kysymyksen pohtiminen on loukkaavaa ja toisten ihmisarvoa polkevaa. Kirkossamme on kuitenkin myös niitä, joille juuri tämä kysymyksenasettelu on keskeinen Jumalan tahdon kyselemisessä.
Vastausta kysymykseen ei saada niistä raamatunkohdista, joissa suhtaudutaan torjuvasti miesten väliseen seksiin. Niistä voidaan lukea se, että siinä maailmassa, jossa ne kirjoitettiin, miesten välinen seksi koettiin iljettäväksi. Vastausta ei myöskään saada siitä, että Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi, koska homo on mies ja lesbo on nainen. Kysymys on aina tulkinnasta.
Teoriassa voimme kuvitella kaksi kehityskulkua: Jumala tarkoitti kaikki ihmiset heteroiksi, mutta lankeemuksen seurauksena kaikki eivät tässä(kään) suhteessa täytä Jumalan suunnitelmaa; Jumala tarkoitti seksuaalisen moneuden, mutta lankeemuksen seurauksena ihmiset käyttävät, sekä heterot että homot, Jumalan lahjaa väärin. Homofobisissa kulttuureissa moni on valinnut ensimmäisen vaihtoehdon sen enempää pohtimatta asiaa.
Yhtä mahdollinen tulkinta on, että langenneessa maailmassa ihmisten kyky käsitellä Jumalan tarkoittamaa seksuaalista moneutta on vajavainen. Tässä tilanteessa rakkautta ja oikeudenmukaisuutta toteuttivat selvät ja yksinkertaiset säännöt. Nyt olemme tulleet tilanteeseen, jossa tätä asiaa on arvioitava uudelleen.
Mutta tällä pohdinnalla ei loppupeleissä ole merkitystä. Jumalan oma toiminta tekee eron alkuperäisen luomistarkoituksen ja langenneisuudessa elämisen välillä. Alkuperäinen luomistarkoitus oli: Ja he olivat molemmat alasti, mies ja hänen vaimonsa, eivätkä he tunteneet häpeää (1 Moos 2:25). Kun Aadam ja Eeva pilasivat jutun, Jumala tarjosi ensimmäisen ratkaisun langenneena elämiseen: Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin (1 Moos 3:21). Jumala ei vaatinut langennutta elämään kuin paratiisissa.
Langenneessa maailmassa eläminen ei olekaan yritystä elää kuin paratiisissa vaan langenneen maailman ehdot hyväksyen. Luonnollinen seuraus tästä on, että ketään ei tule vaatia elämään kuin paratiisissa Jumalan – todellisen tai kuvitellun – luomistarkoituksen mukaan, vaan kaikkien tulee pyrkiä kykynsä mukaan toteuttamaan rakkautta ja oikeudenmukaisuutta. Homo- ja lesboparien kohdalla sitoutunut parisuhde – jota myös avioliitoksi kutsutaan – edustaa vastuullista elämää tässä langenneessa maailmassa.
P.S. Sallin vain teologisen keskustelun (ja toisten kommenttien maltillisen kehumisen).
Jukka,
jos ymmärsin sinut oikein, riittävän pitkä aika muuttaa aviorikoksen Jumalan tarkoittamaksi rakkaudeksi. Mitenkäs sitten homoparin kohdalla…
Heikki ymmärsit väärin.
Kyse ei ole ajasta vaan anteeksiannosta. Myös aviorikoksen voi saada anteeksi. Sen jälken uusi rakkaus ei ole rikos.
En oikein tiedä mitä ”puhtaalta pöydältä aloitaminen” olisi homoseksuaalisessa kontekstissa. Sellaista on vaikeampi antaa anteeksi mitä anteeksiantoa pyytävä ei vielä ole tehnyt. Toisaalta armo toki ulottuu myös sinne, mitä ei omin voimin kykene jättää tekemätttä.
Tuskinpa annat ennakoivaan anteeksiantoa vaikkapa pedofiliselle teolle, vaan sidot henkilön syntiinsä. Katuvalla syntiselle suot kuitenkin tässäkin tapauksessa armon siitä, mitä hän on jo tehnyt. Eikö niin? Samalla tavalla päästöavain sopii aviorikostaan katuvalle. Kristus itse sanoi. ”Mene äläkä enää syntiä tee”.
Jukka,
tulkitset Jeesuksen vastausta kysymykseen avioerosta vapaamielisemmin kuin…
Nyt en oikein ymmärtänyt. Sinäkö et soisi päästöavainta aviorikostaan katuvalle?
Ei minulla ole ongelmaa antaa katuvalle uutta tilaisuutta. Mutta Jeesus puhuu uudesta avioliitosta aviorikoksena (Mt 19). Jos voit hyväksyä tämän ’aviorikoksen’ (joka siis tapahtuu heteroiden kohdalla). Niin miksi olet ehdoton sen kanssa, mikä tapahtuu homojen kohdalla?
Heikki luterilaisen kirkon pappina tiedät, että avioero on mahdollinen jo pelkästää tunnustuskirjojemme mukaan, jotka ovat tulkintaa Raamatusta.
Mielestäni teksti ei toimi. Ei kaikki ole tulkintaa. Monista asioista voidaan olla samaa mieltä, joistakin asioista ei vain ole mitä tulkita, vaan asia on selvä. Tulkinnasta voi tulla sellaista, mennään kovasti ohi maalin, kun tulkittiin väärin.
Homoseksuaalisuudesta ei paljon Raamatun teksteissä ole tulkittavaa, ei ainakaan siihen suuntaa, että hyvä juttu kun sitoutuvat ja rakastavat.
Alussa totesit, että Jla. loi heidät mieheksi ja naiseksi johon liittyy jatkuvuuden tehtävä, mitä homoseksuaalisuus ei luonnollisesti voi täyttää.
Johtopäätös on kuitenkin, että maailmassa on saatava elää kuten parhaaksi näkee. Miten on sitten muiden seksuaalisten suuntausten hyväksyminen? Samaa periaatetta käyttäen myös moniaviosuutta voidaan ajaa. Ehkä kannatat myös sitä?
Sami (ja Jukka),
minua kuvottaa se, että olette armollisia heteroille heidän synneissään (Raamatun synniksi määrittelemä), mutta täysin kylmiä ja armottomia homoja kohtaan. Tämä on juuri se asia, mistä rasismi ja homofobiasyytökset nousevat.
Myös ne raamatunkohdat, jotka UT:ssa puhuvat asiasta on tulkittavissa siinä kuin avioerokielto, ellei helpommin.
Tämä on tietysti Heikki sinun näkemyksesi ja eräs monien joukossa. Sinua saa kuvottaa – mutta olisikohan tässä kysymyksessä emmänkin sisäinen vihasi homoseksuaaleja vastustavia kohtaan.
Kuvottaminen kummastuttaa. Kirkolla on tapana nykyään puolustaa sorrettuja sen jälkeen, kun sortoa ei enää juuri ole…
Minä saan Heikki sen käsityksen kirjoittamastasi, että erimielisyys avioliiton teologisista perusteluista ei nyt ole vastenmielisyytesi fokuksessa, vaan sellainen eettinen eetos, jonka luet sisään toisten kirjoituksiin. Keskustellaan sitten etiikasta: Biologia – oma suku ja erityisesti lapsien ja vanhempien välinen turvaa ja jatkuvuutta tuova suhde muodostaa jo pohjan sukupuolimoraalille. Pienten heimojen ja kansojen olemassaolon kamppailussa oli luonnollista, että uskonnollinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen normisto kehittyi suojaamaan suvunjatkamista ja kriiseissä vahvimpana säilyvän perusinstituution – perheen suojaamista. Niin rasismilla kuin homofobialla on varmasti juuret niin biologisissa kuin ”kulttuurisissa” geeneissämme. Tämä on yleisinhimillistä eikä juutalais-kristillistä. Mutta, emmekö uskokin niin, että juuri tähän kontekstiin Jumala ilmoitti itsensä Sanassaan ja Pojassaan.
Etiikka syntyy ja muovautuu yhteisössä. Monessa kohtaa se kuuluu enemmän luomisen kuin erityisen ilmoituksen piiriin. Onko kirkko näissä jokin etiikan erityisasiantuntijaorganisaatio? Miten suhtautua moniavioisuuteen? Jos ei käy, niin miksi biseksuaali joutuu pidättäytymään luontaisen taipumuksensa toteuttamisesta? Miten sukulaisten välinen tai alaikäisten seksi? Minä toivon, että kirkko ei ole näissäkään ensisijaisesti se instituutio, joka ”profeetallisesti” muuttaa eettistä kantaasa aina jälkikäteen, kun muu yhteiskunta on jo muuttunut. Mielestäni kirkon ainut tehtävä on johdattaa ihmisiä Kristuksen luo, muuttuipa yhteiskunta miksi hyvänsä. Mutta, jos kirkko ei enää usko persoonalliseen Jumalaan ja ilmoitukseen (ml. avioliitto), niin ”Kristus” on silloin sisällyksetön käsite, joka voidaan lausua minkä tahansa asian koristeena.
Varoisin Heikki tekemästä armosta ”liturgista hömppää”. Armo on siinä, että Jeesuksen veri puhdistaa synneistä. Ja todellakin Jeesuksen veri puhdistaa kaiken, olipa kyse murhasta, aviorikoksesta, homoseksuaalisesta kanssakäymisestä, pedofiliasta jne.
Esittämäsi ongelman ydin ei kuitenkaan ole tässä. Samaa sukupuolta olevien välinen vihkitoimitus ei nimittäin pese pois heidän homoseksuaalisuuttaan tai langeamustaan, eikä tee heistä miestä ja naista. Mikä siis olisi heidän kohdallaan se uuden alun mahdollisuus?
Entäpä jos homoseksuaalit itse hyväksyvät sen mitä Raamattu opettaa lankeemuksesta. Kiellätkö silloin heiltä armon?
Olisiko sittenkin varmempaa jättää vihkitoimitukset sikseen ja polvistua heidän kanssaa Herran edessä ja pyytää Hänen tahtonsa toteutumista. Rukoilla, että Herra käyttäisi heidän rakkauttaan taivasten valtakunnan ja luomakunnan parhaaksi tahtomallaan tavalla.