Lain alla

Kiitos erinomaisista kommenteista, Jorma ja Martti. Hienoa olla teidän oppilaana.

Martti: älä jaksa. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, jotka vielä 2000 vuotta Jeesuksen lyhytaikaisen maanpäällisen visiitin jälkeen eivät ole kuulleet tuota ”hyvän paimenen” ääntä. Minä kuulun näihin. Kuuloni on kyllä todellakin huono, ollut jo lapsesta pitäen. Oliko se Jumalan tahto, että minulla aivan pienenä oli erittäin rankat korvatulehdukset, jotka ilmeisesti vaurioittivat kuuloani, vaiko mikä ne aiheutti, en tiedä. Ehkä te tiedätte. Olen jo pitkällä keski-iässä, enkä ole kerran kertaa kuullut mitään paimenen huhuilua, en edes rippileirillä, jossa minut aivopestiin luulemaan olevani uskossa, muutaman viikon kunnes unohdin koko asian. Nyt olen viimeiset kolme vuotta keskustellut jokseenkin paljon uskovien kanssa uskon asioista, eikä mitään kuulu vieläkään. Voin sanoa olevani kaikki luukut auki. Mistään halusta ei todellakaan ole kysymys.

Minun paimeneni on elämä itsessään. Mitä siinä muutakaan tarvitsee. Jos luulet, että minulla on jokin korvaava auktoriteetti, niin voin sanoa, ettei ole. Suomen laki on tietysti ilman muuta auktoriteetti, jota tulee kunnioittaa, mutta minkäänlaista aate- tai uskonsuunnan auktoriteettia minulla ei ole. Lopullisesti aloin ajattelemaan omilla aivoillani kai joskus kolmikymppisenä. Mutta sekään ei poista sitä, että kaikki ympärilläni oleva vaikuttaa ajatteluuni. Niin se vain on – kaikilla. Maailmassa on kyllä paljon fiksuja viisaita, joita kannattaa ainakin kuunnella. Harmi vain, että nämä viisaat jäävät tietoineen ja näkemyksineen liian paljon huomioimatta.

”Kuka uskoo?” Usko on Jumalan teko. Olemme oppineet katekismuksesta aikoinaan Lutherin sanat: ”Minä uskon, etten minä voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Jeesukseen Kristukseen, Herraani, enkä tulla hänen tykönsä; vaan Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta . . :’ Näin sana ”ilmestyy” ja alkaa elää. Jumalan evankeliumi kuuluu kaikille, myöskin huonokuuloisille, sillä kaikki ihmiset ovat luonnostaan sellaisia, etteivät
voi omasta järjestään eikä voimastaan uskoa Kristukseen, jonka evankeliumi kaikille tarjoaa. Vaan tarvitsemme Pyhän Hegen avamaan kuurot korvamme.
Sillä usko ei ole joka miehen; se ei ole itsestään selvä asia. Jeesus sanoi: ”Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” Toisin sanoen: me voimme omasta voimastamme hylätä evankeliumin tarjoaman pelastuksen, kun emme halua kuunnella Hyvän paimenen ääntä.

Luther pohtii lakia Matkaevästä kirjassaan seuraavasti:

Minä olen lain kautta laista kuollut pois, että minä Jumalassa eläisin. (Biblia / Gal. 2:19)

On kuin Paavali sanoisi tässä, että Mooseksen laki syyttää minua ja tuomitsee minut kadotukseen, mutta että tätä syyttävää ja tuomitsevaa lakia vastaan on toinen laki, joka on armo ja vapaus. Tämä laki syyttää syyttävää lakia ja tuomitsee kadotukseen tuomitsevan lain.

Tässä Paavali on kaikista harhaoppisista harhaoppisin, ja hänen harhaoppinsa on ennen kuulumatonta, koska hän sanoo, että se, joka on laille kuollut, elää Jumalalle. Valeapostolit opettivat: Jollet elä laille, et elä Jumalalle, eli jollet elä lain mukaan, olet Jumalan edessä kuollut. Paavali sanoo aivan päinvastoin: Ellet ole kuollut pois laista, et voi elää Jumalalle. Meidän tulee siis nousta siihen taivaalliseen korkeuteen, että varmasti tiedämme olevamme lakia paljoa korkeammalla, jopa että olemme kokonaan laista pois kuolleita. Jos olemme laista pois kuolleita, ei lailla ole mitään oikeutta meihin, niin kuin sillä ei ole mitään oikeutta Kristukseen, joka on meidät laista vapaiksi lunastanut, jotta eläisimme Jumalalle. Tämä kaikki tarkoittaa sitä, ettei meitä vanhurskauta laki, vaan yksinomaan usko Kristukseen.

”Usko on Jumalan teko”. Vai niin. Minä olen siis Jumalan hylkäämä? Pyhä Henki ei ole kutsunut minua karitsan häihin. Mahdanko päästä kuokkimaan?

Yki, Jumala kutsuu jokaista ja antaa heille uskon, jos vain he nöyrtyvät ja tunnustavat oman tilansa. Toki on narsisteja, joilta puuttuu syylisyyden tunto, eivätkä he koskaan ole omasta mielestä mitään syntiä tai väärää tekoa tehnyt. Jopa suhteessa Jumalaan he ovat ylimielisiä.

Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi. Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa. (Jaak. 4: 7-10)

—

O F F – T O P I C

—

Ari, kastekeskustelut eivät kuulu tähän ketjuun. Minä ns. ”uskova” (kuten kommenttissasi kirjoitit) siivoan kommentteja jatkossakin.

Osaammeko sanoa oikein kuka on narsisti? Suurin joukko ihmisiä kulkee pelkästään oman luulonsa varassa ikuisuutta kohti, tuntematta koskaan mitä usko Kristukseen on.
Kukaan ei huomaa tai kuule Hyvän Paimen ääntä, jos Herra itse ei puhalla kuuroihin korviin ja sano: ”effata”.
Jotain kristityistä ja sanasta kuitenkin välittyy, jos ihminen päivä toisensa jälkeen hakeutuu heidän seuraansa, vaikkapa vain pilkatakseen. Sisäinen rauha puuttuu, eikä ihminen tiedosta sitä itsekään.
Mistä johtuu tunnottomuus, sitä emme tiedä. Pyhien asioiden ja Jumalan voiman pilkkaaminen voi johtaa pilkkaan Pyhää Henkeä vastaan. Sitä ei saa milloinkaan anteeksi, sillä se on tunnottomuutta.

– – –

O F F – T O P I C

– – –

Kiitos Jorma erinomaisesta kommentista. Pyhän Hengen pilkka on synti, jota ei saa anteeksi. Häviäsikö sillöin synnintunto? Minkälaisena pilkkaaja näkisi Jeesuksen vai näkisikö ollenkaan?