Lähi historia opettaa

Vain kaksi kuukautta sitten Unkari alkoi sulkea rajojaan. silloin paheksuimme sitä varmaan kaikki. Taisivat olla kuitenkin meitä viisaampia. Halusivat säilyttää maansa kulttuurin ja tasapainon. Nyt vasta muut maat alkavat herätä samaan todellisuuteen Unkarin kanssa. Kirkkomme tuskin herää ajoissa ollenkaan. Ainakin mitä arkkipiispan lausunnosta voi päätellä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että on suuria puutteita erottaa ihmimillisen hädän helpottaminen ja Islamin vyöryn meille aiheuttamat muutokset. Kristittyjen pyhä velvollisuus on auttaa jokaista pakolaista ja muukalaista. Toki heille on suotava mahdollisimman inhimilliset olot. Samalla olisi kuitenkin myös huomioitava heidän kulttuurinsa erilaisuus. Hokema:”maassa maan tavalla” ei toimi heidän kohdallaan. Heistä ei tule meidän kaltaisiamme. Meidän on piankin alettava muuttamaan omaa käyttäytymistämme heidän vaatimustensa mukaisesti. Monelle se vaihe tulee täytenä yllätyksenä.

    • Eiköhän tuo selity aukottomasti sillä, että tuon porukan ainoa arvo on cash flow ja heille hyvä tapa on hyvä cash flow.

    • Henri. Minulla lyhyt englanti, mutta onko se suomeksi se cash flow, että käteistä virtaa? Siis, että raha ratkaisee.

    • Cash flow on suomeksi kassavirta.

      Yrityksen tapauksessa kassavirtoja on tyypillisesti kaksi: kassastamaksut (ulos virtaava raha) ja kassaanmaksut (sisään virtaava raha). Lyhyellä taloustiedolla väittäisin, että myynnin kassaanmaksut on kokolailla sama asia kuin liikevaihto. Kassavirta kai yleensä ilmoitetaan rahamääränä tietyn aikajakson aikana.

    • Mmm… nyt kun asiaa enemmän pohdin, liikevaihto varmaan lasketaan siitä kun yritys myy jotain ja kassavirta puolestaan siitä kun raha saapuu yrityksen kassaan (tai pankkitilille). Liikevaihto ja kassavirta ovat siis voimakkaasti yhteydessä toisiinsa, mutta niissä voi olla aikaero, jos myydään laskulla, jossa on maksuaikaa.

      Näin siis hän edelleen päättelee lyhyellä taloustiedolla… Joku ekonomi, merkonomi, merkantti tai muuten fiksu kaveri korjatkoon.

    • Kiitos tiedosta Jusu. Minulla on vain kansantaloustieteen approbatur-arvosana suoritettu joskus 45 vuotta sitten, mistä en paljon muista muuta kuin siinä oli paksu kirja: Lipsey, An Introduction to the positive economics (tai jotain sellaista).

    • Osmo Kauppinen on mielestäni oikeassa. JSN:n päätös oli oikea. On puistattavaa, että Jalovaara käsitteli kuolleen ihmisen tgarerediaa juontamassaan ohjelmassa. Yhtä selvää on, että Radio Dei pahoittelee kanavallaan journalistista virhettään. Yleisemminkin kristillisessä piireissä sorrutaan Jalovaaran tapaiseen toimintaan. Puhujat kertovat seuraavalla paikkakunnalla vieraillessaan hyvinkin intiimejä ja arkoja asioita, tai kertovat edellisellä paikkakunnalla parantuneista ihmisistä. Tällainen on vastuutonta julistamista. ’Ihmeistä’ tulisi kertoa vasta sitten kun asiasta on mustaa valkoisella. Se, että näin toimitaan, kertoo krillisten piirien tavoista syvällisemminkin : voi puhua melkeinpä mistä tahansa, kun muistaa liittää sopivia Raamatun kohtia sinne tänne. Usko ei kuitenkaan ole uskottelua, vaan asenne ja tila, joka vaihtelee elämässämme. Pelottavaa uskon julistamista on puolestaan, että ”uskomme” kaiken olevan Pyhän Hengen vaikutusta, mitä psyykemme kokee. Näin toimimalla rikomme hauraita ja vilpittömiä ihmisiä. Pahimmassa tapauksessa tällaiset traumaattiset kokemukset vievät ihmisen kauemmaksi Jumalasta ja myös ulkopuoliset ihmiset aiheellisesti kyseenalaistavat Jumalan ja uskomme.

  1. JSN:n langettavat tuomiot ovat ongelmallisia. Jos esimerkiksi sanomalehti julkaisee jotakin epäeettistä isossa jutussaan, paikkaukseksi riittää pieni oikaisu lehdessä eikä näin ollen sanomalehti saa huomautusta. Mutta onko JSN määritellyt sitä tarkasti, mitä virheen korjaaminen ja vastine tarkoittavat esimerkiksi radiokavalla? JSN:n päätöksen pohjautuvat aika pitkälle yksittäisten ihmisten ajatuksiin siitä, mikä on oikeudenmukaista ja mikä ei. Kovin paljoa en laittaisi JSN:n päätöksille painoarvoa. Koen, että median itsesäätelyelimenä ko. taho ei toimi kunnolla.

    • En ottanut kantaa siihen, mikä JSN on ja mitä se tekee, vaan siihen, että yksityishenkilön, vainajan, intiimejä asioita riepotellaan TV:ssä. Vainaja ei tietenkään enää pysty siihen lupaa antamaan. Mutta vainajillakin on omaisia ja läheisiä. Jos pappi puhuisi sellaisista asioista TV:ssä tai vaikkapa saarnassa, hän saattaisi menettää virkansa. Maallikoilla lienee eri vapaudet.

    • Osmo Kauppinen, kuten uutisessa mainitaan, Julkisen Sanan neuvoston (JSN) asiassa antama päätös ei liity televisiossa esitettyyn ohjelmaan.
      Kannattaisi lukea uutinen ennen siihen littyvää komentointia.

    • Joo näyttää olevan rario. Mutta ei se TV:stä mielestäni eroa. Julkista repostelua sekin on ja kuuntelijoita voi olla enemmänkin kuin telkkarin katselijoita

    • Radi on julkinen tiedotusväline siinä kuin TV:kin. Muistan hyvin ajan, jolloin radio oli, mutta telkkaria ei ollut Suomessa. Saarna on myös julkinen. Olen edelleenkin sitä mieltä, että jos pappi esittäisi yksityishenkilön intiimejä hänelle uskottuja asioita radiossa, hän saattaisi menettää virkansa.

    • JSN on tiedotusvälineiden itsesäätelyelin. Sen antamat paheksunnat koskevat aina tiedostusvälineitä, ei yksittäisiä henkilöitä. Jos radiojuontajan haluaa vastuuseen, hänestä tulee tehdä vahingonkorvauskanne tai rikosilmoitus, jolloin oikeuslaitos ja/tai poliisi käsittelevät asian.

    • Ehkä tämä kertoo jotain vastuukysymyksistä. Jollain maallikkopuhujalla ei kai ole mitään rippisalaisuuteen verrattavaa vastuuta kuten papeilla.

    • Jusu. Kun näytät olevan perillä tällaisista asioista, voisitko kertoa, sanooko lainsäädäntö jotain yksilön intimiteettisuojasta?

    • Osmo,

      Tuo on aika laaja kysymys.

      Henkilötietolaki asettaa raamit sille, miten ihmisten henkilötietoja ylipäätään saa käsitellä. Tässä kontekstissa henkilötiedolla tarkoitetaan sitä, että joku tallentaa luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi.

      Henkilötietoja saa kerätä, kunhan noudattaa lakia. Kuitenkin laki määrittelee arkaluontoisten tietojen käsittelyn kiellon eli seuraavia asioita kuvaavia tietoja ei saa lähtökohtaisesti tallettaa mihinkään:

      1) rotua tai etnistä alkuperää

      2) henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista

      3) rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta

      4) henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia

      5) henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä

      6) henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia.

      Lain mukaan edellä mainittuja asioita saa säilyttää sähköisessä tai paperisessa arkistossa, kortistossa, luettelossa tai näihin verrattavassa tietovarastossa, josta yksittäisen henkilön tiedot on helposti löydettävissä, vain erittäin poikkeuksellisessa tapauksessa.

    • Käsittääkseni esillä olevassa asiassa oli kysymys henkilön sairauteen liittyvistä asioista, joita käsiteltiin julkisuudessa luultavasti ilman vainajan omaisen lupaa. Olenkohan oikeassa.

    • Tietysti pitää muistaa, että henkilötietolaki koskee ainoastaan henkilörekistereitä eli sitä, että joku alkaa kirjaamaan ihmisten tai heidän ominaisuuksiensa tietoja johonkin paperiseen tai sähköiseen rekisteriin. Tällaisia ovat esimerkiksi sielunhoitajien asiakasrekisterit, mikäli he sellaisia pitävät.

      Nuo edellä olevat kuusi kohtaa ovat sellaisia, joita tällaisiin rekistereihin ei koskaan saa kirjata. Siis toki laki antaa esimerkiksi terveydenhuollolle mahdollisuuden pitää potilasrekisteriä, jossa on sairaskertomukset, mutta nämä poikkeukset on erikseen säädetty ja niitä valvotaan. Esimerkiksi lääkäri ei pysty katsomaan sähköisestä potilasjärjestelmästä potilaan tietoja ilman, että siitä jää aina merkintä järjestelmään ja tarvittaessa lääkärin on pystyttävä perustelemaan, mikä tarve hänellä oli nähdä potilaan tiedot eli lääkäri ei voi uteliaisuuttaan tutkia ihmisten sairaskertomuksia.

      En ota kantaa tähän nimenomaiseen Jalovaaran tilanteeseen kun en sitä tunne, mutta yleisellä tasolla se osoittaa yleensä huonoa harkintaa, jos lähtee kertomaan eteenpäin yksityiskohtaisia terveydentilaa tai sairautta koskevia tietoja ilman lupaa, koska kyseiset tiedot on lainsäädännössä katsottu arkaluontoisiksi. Mitään lakia siinä ei välttämättä silti rikota, jos henkilö kertoo eteenpäin kuulemiaan tietoja.

    • Jos sitten vielä jatkan Osmon esittämän kysymyksen pohdiskelua. Rikoslain kannalta rikos on tapahtunut, jos rikoslain 24. luvun 8. pykälän määritelmä toteutuu:

      Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen

      Joka oikeudettomasti

      1) joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai

      2) muuten toimittamalla lukuisten ihmisten saataville

      esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä sakkoon.

      Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.

      Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei myöskään pidetä yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

    • Ehkä yksi mielenkiintoinen nyanssi vielä, jonka voisi mainita. Rikoslaki määrittelee kaksi aika samantyylistä rikosta: yksityiselämään loukkaava tiedon levittäminen ja kunnianloukkaus.

      Kummassakin tuomittavuuden kriteerinä on se, onko julkisuuteen annettu tieto omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä. Erona näillä on se, että kunnianloukkauksessa kyse on valheellisen tiedon antamisesta kun taas yksityiselämän loukkauksessa annetaan julki paikkaansa pitäviä tietoja, joita niiden arkaluontoisuuden takia ei olisi syytä levitellä.

      Kunnianloukkauksen tapauksessa voidaan tuomita myös kuolleen ihmisen kunnian loukkaamisesta, jos teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle, joka on kuolleelle hyvin läheinen. Kuolleella on siis tavallaan kunnia, mutta teon rangaistavuutta arvioidaan jonkun läheisen kärsimysten kautta. Tämä tarkoittanee myös sitä, että jos kuolleella ei ole lähipiiriä, hänen kunniaansa ei voi loukata eikä syyttäjällä ole itsenäistä syyteoikeutta ellei erittäin painava yleinen etu vaadi syytteen nostamista.

      Käsitykseni mukaan yksityiselämää koskevan tiedon levittämisestä ei voida tuomita, jos henkilö on jo kuollut, koska kyseisen rikoksen osalta teon vahinkoja ja kärsimystä arvioidaan vain sen ihmisen osalta, jonka yksityiselämään liittyviä tietoja on oikeudettomasti annettu julkisuuteen. Teko ei ole yleisen syytteen alainen ja myöskään leskellä, omaisilla tai sukulaisilla ei ole oikeutta laittaa syytettä vireille.

  2. Muistan joskus lukeneeni ja/ tai kuulleeni jostakin kyseisestä asiasta jo aiemmin.
    Minusta tämä vaikuttaa aika sekavalta jutulta.
    Kirsi Rostamon perustelut olivat mielestäni hyvät.

    Vähän tuli kyllä mieleen, että kuollut mies ja Pirkko Jalovaara taisivat ymmärtää toisiaan aika hyvin. Mies on ainakin tuntunut arvostaneen Pirkon rukoustyötä kovasti.
    On muistettava, että Jumala voi parantaa ja silti sairaus voi uusiutua myöhemmin. Päivämme ovat Jumalan kädessä!

    Pirkko Jalovaaraa on mielestäni kiusattu ja parjattu parina viime vuotena aika tavalla eri asioiden yhteydessä. Nimittäisin sitä jopa vainoamiseksi. Ymmärrän sen niin, että hän tekee todella arvokasta rukoustyötä, josta ”sielunvihollinen” ei pidä yhtään.

    Rukoustyötä ei muuten ainakaan tällä hetkellä arvosteta viranomaisten taholta yleishyödylliseksi toiminnaksi. Minusta tähän tulisi saada korjaus!

  3. Me olemme Jeesuksen todistajia. Meidän puheittemme ja todistustemme sisältö tulee olla Jumalan Sana ja Jeesuksen ihanuus. Ihmeet ovat Jumalan tekemiä ja seuraavat julistettua Sanaa (Mrk.16:20). Julistajan tehtävä ei ole koskaan kertoa ihmeistä ja paranemisista, mitä hän on nänyt. Paras todistus tulee ihmiseltä, joka on kokenut Jumalan ihmeen. Me olemme ansiottomia palvelijoita, jotka annamme Jumalalle kunnian kaikesta.

  4. Niinpä…Islam ei ole kovin sopeutuvaa laatua. Suomessa ei kansalla enää ole kovin suuria rahkeita käsitellä uskonnollisia kysymyksiä ja monelle voi tulla yllätyksenä, tulijoiden vahvat uskonnolliset käsitykset joista ei luovuta helposti meillä Kristityillä on jo laajalti käynyt.
    Välillä tuntuu, että Suomessa jopa hävetään Kristinuskoa julkisesti. Haluaisimmeko olla siitä vapaat? Islam haluaa kyllä tulla Kristuksen sijaan… Se on yleisesti tiedossa ja islamin selkeä agenda. Olemmeko valmiita?

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.