Toivon Herrassa Jeesuksessa pian voivani lähettää Timoteuksen teidän tykönne, että minäkin tulisin rohkaistuksi, saatuani tietää, kuinka teidän on. Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on. Mutta hänen koetellun mielensä te tunnette, että hän, niinkuin poika isäänsä, on minua palvellut evankeliumin työssä. Hänet minä siis toivon voivani lähettää heti, kun olen saanut nähdä, miten minun käy. Ja minä luotan Herrassa siihen, että itsekin pian olen tuleva. (Fil. 2:19-24)
Miksi lähetystyö on tärkeää?
Mikä ero on lähetystyöllä verrattuna kehitysyhteystyöhön tai muuhun auttamistyöhön?
Miksi lähetystyö tietylle alueelle pitäisi olla pitkäjänteistä (useamman vuoden), evankeliumin julistus, seurakuntien perustaminen, pappien koulutus ja muu auttaminen?
Miksi kirkon pitäisi (tai ei pitäisi) luopua kokonaan lähetystyöstä ja antaa kaiken tukensa kehitysyhteystyölle?
Kaikki julkaistut blogini:
Kiitos tärkeistä kysymyksistä! Tässä minun näkemykseni:
Lähetyksessä kyse on kirkon identiteetistä:
Jos kirkko mielletään ydinolemukseltaan yhteiskunnan omaksitunnoksi, niin lähetystyön nimi on syytä muuttaa ja substanssin tulee olla heikkojen ja syrjittyjen ihmisoikeuksien puolustaminen ja köyhyyden vastainen taistelu.
Jos taas kirkon ydinolemus on olla Kristuksen ruumis, niin lähetystyön ainoa intentio on evankeliumin tuominen henkilökohtaisesti jokaisen saavutettavaksi. Ja koska evankeliumi on Kristus itse, tosi Jumala ja tosi ihminen, niin lähetys ei ole kokonainen, jos se unohtaa joko julistuksen tai palvelun. Lähetys on sekä että.
Itse ajattelen, että kirkon lähetystyön järjestämisessä tulevaisuudessa kysymys ei ole valinnasta lähetys- ja kehitysyhteistyön välillä, vaan ennemminkin työmuotojen eroista lähetysyhteistyön ja pioneerityön välillä. Siellä, missä seurakunta/kirkko on vakiinnuttanut asemansa yhteistyön on oltava kaksisuuntaista ja toivottavasti henkilövaihtoa sisältävää ja tässä ”lähetit” voivat olla usein lyhytaikaisia projektityöntekijöitä / vierailijoita.
Sen sijaan siellä, missä Kristusta ei tunneta – ja tätä ei enää voi useinkaan määrätä maantieteellisesti, tarvitaan pitkäaikaiseen työhön sitoutuneita lähetystyöntekijöitä. Kyse voi olla esimerkiksi ns. ”perinteisestä lähetystyöstä”, työstä siirtolaisten parissa tai vaikka nettityöstä uusateistien parissa.
Kun seurakuntien budjetoimat lähetysmäärärahat herättävät intohimoja, niin yksi ratkaisumalli olisi kanavoida ne pääasiassa ensinmainittuun yhteistyöhön ja henkilövaihtoon, ja jättää jälkimmäinen järjestöjen vapaaehtoisen tuen varassa tehtäväksi.
Juusa, kiitos hyvästä kommentista. Yksi mahdollisuus olisi, että kirkko luopuisi verostaan ja jokainen voisi maksaa varallisuutensa mukaan tukea seurakunnan toimintaan ja/tai lähetystyölle tai Kirkon ulkomaanavulle. Tällöin saisimme itse päättää mihin rahamme käytetään.
”Ja Antiokian seurakunnassa oli profeettoja ja opettajia: Barnabas ja Simeon, jota kutsuttiin Nigeriksi, ja Lukius, kyreneläinen, ja Manaen, neljännysruhtinas Herodeksen kasvinkumppani, ja Saulus. Ja heidän toimittaessaan palvelusta Herralle ja paastotessaan Pyhä Henki sanoi: ’Erottakaa minulle Barnabas ja Saulus siihen työhön, johon minä olen heidät kutsunut’. Silloin he paastosivat ja rukoilivat ja panivat kätensä heidän päällensä ja laskivat heidät menemään.” Tämä on kuvaus lähetystyöhön lähettämisestä. Timoteus nimitettiin kai jonkinlaiseksi lääninrovastiksi.
Kiitos Martti Pentti. Hyvä kommentti. Samoin lähetetään lähetystyöhön tänäpänä Suomen herätysliikkeissä ja lähetysjärjestöissä.
” Mikä ero on lähetystyöllä verrattuna kehitysyhteystyöhön tai muuhun auttamistyöhön ” ?
Kun olen seurannut viime aikojen keskustelua lähetystyöstä, niin esille on noussut sellaisiakin äänenpainoja joissa sanotaan, että kehitysyhteistyö olisi arvovapaata ja lähetystyö puolueellista ? Tällaisessa mielipiteessä ovat ” puurot ja vellit” menneet pahasti sekaisin. Pelastuksen sanoma ei saa koskaan jäädä kehitysyhteistyön jalkoihin.
Mielestäni juuri kehitysyhteistyössä on kysymys ” sosiaalisesta evankeliumista” , joka ei kuitenkaan ole evankeliumia, ei ainakaan kristillistä. Siihen ei sisälly syntien tunnustamista, eikä synninpäästön julistamista Jeesuksen veressä. Kehitysyhteistyö on sensijaan meidän länsimaisen elämäntavan viemistä, elikä ajallisen elämän auttamista, jolla on kyllä tärkeä osa kristillisen lähetystyön yhtenä työalana. Mutta kehitysyhteistyössä sensijaan jää Kristuksen lunastustyö sivuun. Ei ihmistä pelasta ihmisten ajallinen hyvinvointi, jos tuloksena on se, että kalliisti ostettu ihmisen sielu jää ravitsematta.
Martti, kiitos erinomaisesta kommentista. Herramme Jeesus Kristus antoi kaste- ja lähetyskäskyn.
Jeesus Kristus sanoo: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää”. (Matt. 28:19-20)
Apostolien teosta löytyy mielestäni kaunis kuvaus, kuinka juutalaiset Kristityt ja pakanat leivittivät yhdessä Evankeliumia ja kuinka ”lähetys” sai muotoa ja vuorovaikutteista yhteistyötä.
(Antiikissa tunnetiin tapa, missä ”lähetetty”, (lähetti = sinetillä vahvistettu) oli lähettäjänsä luotettu ja vastasi hengellään lähettäjänsä viestin aitouden, eli oli liikkeellä lähettäjänsä koko arvovallalla. Lähetillä oli esim. lupa tehdä kauppoja lähettäjänsä nimissä, jne.)
Apostolit eivät siis olleet mitenkään vähäpätöisiä lähettejä, sillä olivat edustamassa, Jumalan arvovaltaa. Tästä käytännöstä nähdään juontavan myös kirkonpäänä esiintyvä Paavinvalta, kun sanoo edustavansa Jumalaa maan päällä.
Nykyään (kirjapainon yleistyttyä) me olemme voineet itse lukea raamattua ja ymmärrämme, että kirkonpää on Kristus, (ei siis paavi) mutta tuolloin lähetit edustivat lähettäjäänsä, eli Kristusta ja tuosta arvovallasta käsin myös julistivat Sanaa rohkeasti ja mitään pelkäämättä Jumalallisella arvovallalla.
(Pyhä Evankeliumi julistettavanaan.)
Seuraavassa hyvin kaunis kuvaus esi-isiemme uskosta ja lähetystyöstä.
”Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille.
Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.
Ja Herran käsi oli heidän kanssansa, ja suuri oli se joukko, joka uskoi ja kääntyi Herran puoleen.
Ja sanoma heistä tuli Jerusalemin seurakunnan korviin, ja he lähettivät Barnabaan Antiokiaan.
Ja kun hän saapui sinne ja näki Jumalan armon, niin hän iloitsi ja kehoitti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa.
Sillä hän oli hyvä mies ja täynnä Pyhää Henkeä ja uskoa. Ja Herralle lisääntyi paljon kansaa.
Niin hän lähti Tarsoon etsimään Saulusta, ja kun hän oli hänet löytänyt, toi hän hänet Antiokiaan.
Ja he vaikuttivat yhdessä kokonaisen vuoden seurakunnassa, ja niitä oli paljon, jotka saivat heiltä opetusta; ja Antiokiassa ruvettiin opetuslapsia ensiksi nimittämään kristityiksi.
Siihen aikaan tuli profeettoja Jerusalemista Antiokiaan.
Ja eräs heistä, nimeltä Agabus, nousi ja antoi Hengen vaikutuksesta tiedoksi, että oli tuleva suuri nälkä kaikkeen maailmaan; ja se tulikin Klaudiuksen aikana.
Niin opetuslapset päättivät kukin varojensa mukaan lähettää avustusta Juudeassa asuville veljille.
Ja niin he tekivätkin ja lähettivät sen vanhimmille Barnabaan ja Sauluksen kätten kautta. Apt.11:19-30
Kiitos hyvästä kommentista, Ismo. Monesti kristittyjen ahdingot voivat kääntyä Jumalan valtakunnan eduksi.
>>Miksi lähetystyö on tärkeää?
En keksi yhtään syytä. Ne ihmiset jotka eivät kuule Raamatun sanomaa saavat vapaalipun taivaaseen tai paratiisiin, miten kukin sen seuraavan levelin ymmärtää.
Ne taas jotka kieltäytyvät kääntymästä kristinuskoon saavat sitten vapaalipun alakertaan tai kadotukseen, miten kukin sen rangaistuksen ymmärtää.
En siksi keksi yhtään syytä tehdä lähetystyötä. Keksiikö joku muu?
Tom, sinun oppisi ei ole Jumalasta.
Lähetystyö on sitä, että vapaalipun saaneet saavat tietää sen saaneensa. Kääntyminen on sitä, että ottaa tiedon todesta. Onko sellaiselle, joka ei ota tietoa vastaan muuta seurausta kuin se, että vapaalippu jää käyttämättä? Rikinkatkuinen pätsi on varattu perkeleille eikä syntisille ihmisille.
Tänäpänä voidaan tehdä lähetystyötä myös eri viestimien kautta, joten viestin vieminen on monimuotoisempaa kuin ennen. Jeesus Kristus on sovittanut koko maailman synnit ja ainoastaan Hänessä meillä on pelastus.
Jeesus Kristus sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”. (Joh. 14:6)
Lähetystyö on jokaisen kristityn velvollisuus. Monesti emme itse lähde lähetystyöhön, mutta tuemme eri tavoin joitain lähetystyöntekijöitä, jotka sitten menevät johonkin maahan tekemää lähetystyötä. Evankeliumin kertominen lähiympäristössä on taas kaikille mahdollista.
Jeesus käski saarnata evankeliumia kaikille luoduille, sillä jokaisen synnit Jeesus on kantanut ja uskomalla Häneen saa iankaikkisen elämän. Tämä on ehdoton ykköstehtävä, kehitysaputyö on sen ohessa. Voimme tukea lähetystyötä varoin ja esirukouksin. Uskovina olemme kaikki Jeesuksen todistajia koko elämällämme. Ensirakkaudessa Jeesukseen on ilo kulkea sydämessään esirukoillen ja siunaten ihmisiä. Siitä versoavat myös hyvät kohtaamiset. Tämä uskonelämä on Taivaan kansalaisen ilo ja siunaus, kiitos Jumalalle!
Annikki, kiitos hyvästä kommentista. Esirukous on tärkeää. Muutenkin kaikessa mitä teemme, on rukoileminen tärkeää. Ilman Jumalaa puuhastulumme ei ole minkään arvoista.
Jeesus Kristus sanoo: “Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä”. (Joh. 15:5)
”Ja hän sanoi heille: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille.” Mark. 16:15
”Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme.
Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin.
Sillä luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä.
Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle-ei omasta tahdostaan, vaan alistajan-kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti; eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.” Room.8:18-23
Annikki toi esiin hyvän näkökulman ja meidänkin on muistaminen, että kuten Nooa valitsi arkkiin eläimet, jotka pelastettiin, niin samoin meidänkin on syytä muistaa, että Jumalan Armo koskee myös koko luomakuntaa, eli ei ole sama miten kohtelemme muita luotuja, Jumalan rakkaus ja Evankeliumi on tulee myös lihaksi, meidän toimiemme kautta. Mielenkiintoista nähdä kerran, mistä tässä kaikessa on lopulta kysymys. Olkaa kaikkeen hyvään työhön valmiit.
Harmi, että kaikki eivät usko ja ymmärrä Luojan Suuruutta ja Kaikkivaltiaisuutta. Kerran tulee kaikelle kuitenkin eteen Luojansa kohtaaminen.
Enkelit ja kaikki taivaanväki myös kuuluvat luomakuntaan, raamatun mukaan ja niitä meidän ei ole annettu jostain syystä nähdä, kuin uskon kautta, paitsi joskus tuo näkymätön todellisuus tosin ilmestyy myös meidän ajalliseen maailmaamme, senkin todistajia on paljon.
Enkelit ovat myös sanansaattajia lähetystyöntekijöiden mukana ja apuna.
Ismon hyvä kommentti toi mieleen Jesaja 11. Lainaan sen lisäksi vielä seuraavaa erinomaista lukua Jesajasta.
Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki. Hän halajaa Herran pelkoa; ei hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä. Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö ja totuus hänen lanteittensa side. Silloin susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa. Lehmä ja karhu käyvät laitumella, niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat, ja jalopeura syö rehua kuin raavas. Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla, ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan. Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren. Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta, joka on kansojen lippuna, ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä. Ja sinä päivänä Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen, joka on jäljellä Assurissa, Egyptissä, Patroksessa, Etiopiassa, Eelamissa, Sinearissa, Hamatissa ja merensaarilla. Hän nostaa viirin pakanakansoille ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet; ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää maan neljästä äärestä. Silloin katoaa Efraimin kateus, ja Juudan vihat häviävät. Efraim ei kadehdi Juudaa, eikä Juuda vihaa Efraimia. Ja he lentävät länteen päin filistealaisten niskaan, yhdessä he ryöstävät Idän miehiä. Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä, ammonilaiset heidän alamaisikseen. Ja Herra vihkii tuhon omaksi Egyptin merenlahden ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä Eufrat-virtaa vastaan, lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi ja tekee sen kengin kuljettavaksi. Siitä tulee valtatie hänen kansansa jäännökselle, joka on jäljellä Assurissa, niinkuin tuli Israelille silloin, kun se Egyptin maasta lähti. (Jes. 11:1-16)
Sinä päivänä sinä sanot: ”Minä kiitän sinua, Herra, sillä sinä olit minuun vihastunut, mutta sinun vihasi asettui, ja sinä lohdutit minua. Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi.” Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä. Ja sinä päivänä te sanotte: ”Kiittäkää Herraa, julistakaa hänen nimeänsä, tehkää hänen suuret tekonsa tiettäviksi kansain keskuudessa, tunnustakaa, että hänen nimensä on korkea. Veisatkaa ylistystä Herralle, sillä jaloja töitä hän on tehnyt; tulkoot ne tunnetuiksi kaikessa maassa. Huutakaa ja riemuitkaa, Siionin asukkaat, sillä suuri on teidän keskellänne Israelin Pyhä.” (Jes. 12:1-6)
Viimeisten kahdensadan vuoden aikana on lähetystyö suuntautunut pääasiassa köyhiin kehitysmaihin Afrikassa, Aasiassa ja Oseaaniassa. Tällöin on ollut sekä inhimillisesti ymmärrettävää, että lähetystrategisesti tarpeellista suunnata varsin paljon voimavaroja esim. koulutukseen ja terveydenhuoltoon, samalla kun on kärsivällisesti julistettu evankeliumia Kristuksesta. Ja kyllähän tämä konsepti on tuottanut hyviä hedelmiä. Esimerkiksi suomalaisten ensimmäisellä lähetysalueella nykyisessä Namibiassa on nykyisin suhteessa enemmän kristittyjä kuin Suomessa. Mutta aina ei ole ollut näin. Kirkon alkuaikoina Paavalin ja kumppanien toiminta suuntautui ensin suuriin ja vauraisiin kaupunkeihin. Tosin uusi uskonto vetosi aluksi parhaiten yhteiskunnan vähäosaisempiin, mutta ensimmäisten vuosisatojen aikana voitettiin Kristukselle ajan kehittynein yhteiskunta. Nykyisin lähetyksen painopistettä olisi uudestaan siirrettävä läntisen kulttuuripiirin urbaaniyhteisöihin. Näissä on paljon kristinuskosta vieraantuneita, jotka olisi voitettava takaisin Kristukselle ja paljon muiden uskontojen kannattajia, joille myöskin on pelastuksen evankeliumi tarkoitettu. Kehitysmaissa tarvitaan edelleen kehitysyhteistyötä, mutta monissa maissa perinteinen lähetystyö on jo tehnyt itsensä tarpeettomaksi, kun elinvoimainen kirkko on jo vakiinnuttanut toimintansa
Kiitos hyvästä kommentista, Yrjö. Suomi on yksi lähetyskenttä muiden ohessa.
Tämä oli päivän ellei kaikkien aikojen paras uutinen Kotimaa24 sivustoilla. Tapio puolimatkan uusin kirja ”Viisauden ja tiedon aarteet Kristuksessa” oli todella antoisa lukukokemus.