Suomen Lähetysseuran viime kesäkuun vuosikokous ja samaa sukupuolta olevan parin lähettäminen työhön ovat aiheuttaneet paljon keskustelua ja kinastelua. Sekä lähetysjohtaja Seppo Rissanen että seuran puheenjohtaja piispa Matti Repo ovat antaneet omia vastauksiaan asiasta nousseisiin kysymyksiin. Puheenjohtaja Revon kirjoittama vastaus lähetysseuralle lähetettyyn kirjelmään on ollut myös luettavissa.
Vuosikokouksessa mukana olleilta olen saanut sen käsityksen, että osa kokousväestä koki kokouksen jotenkin ikävänä ja että siitä jäi heille ”paha maku”. Tätä asiaa on ollut vaikea käsitellä ainakaan tuolla joukolla, koska kokouksessa olleet palasivat omiin seurakuntiinsa. Yksi tärkeä asia on lähetysseuran taholta tulleiden vastausten ja viestien välittämisen heille ja muille asiasta kiinnostuneille lähetysihmisille. Asiaa pitäisi voida purkaa sopivissa yhteyksissä keskustellen.
Ymmärrän seurakunnan lähetystyön toimijana pitkään olleena sen, että osa lähetysväestä on kokenut suurta hämmennystä miesparin lähetystyöhön siunaamisen ja lähettämisen takia. Joillekin asia on myös periaatteellinen ja Raamatun tulkintaan liittyvä. Samalla ajattelen, että asia on paisunut liikaa ja että koko lähetysseuran kautta tehtävä työ on asetettu hyvin kummallisella tavalla kyseenalaiseksi. Asiaan liittyvissä keskusteluissa joidenkin kommentit on tulkittavissa jopa niin, että niissä viitataan enemmän tai vähemmän suoraan jonkinlaiseen hengelliseen erehtymiseen tai jopa luopumukseen.
Kaikkiaan syntyneestä tilanteesta tulee hieman ahdistava ja surullinen olotila. Tuntuu siltä, että kirkon perustehtävä, ilosanoman välittäminen ja lähimmäisenrakkauden toteuttaminen uhkaa hajota ja ”mennä pilalle” kirkon jäsenten sisäisen kinastelun vuoksi. Pidän huonona tai surullisena, jos lähetysväki vaikkapa lähetyspiireissä tai jokin seurakunta haluaa asian vuoksi ryhtyä boikotoimaan lähetysseuran työtä. Yksittäisellä lahjoittajalla tai piirillä on oikeus ohjata varansa haluamaansa kohteeseen, mutta vaikkapa lähetysseuran boikotointiin lähteminen ei ole kirkon lähetystehtävälle eikä evankeliumille eduksi. Ei ole hyvä ajatella asiaa edes tiedostamatta tyyliin ”saavat kestää seuraukset tekemisistään” (siis taloudellisesti).
Edelliseen haluan jatkaa myös sen, että en pidä hyvänä myöskään pääkaupunkiseudun yhtymien päätöksiä evätä talousarviomäärärahoja joiltakin pienemmiltä lähetysjärjestöiltä. Näin tapahtui sillä perusteella, miten järjestöt vastasivat yhtymien lähettämiin kysymyksiin. Toisaalta lähetysjärjestöjen tulee selkeästi sitoutua kirkkomme yhteisiin linjauksiin, kun ne ovat kirkkomme virallisia lähetysjärjestöjä. Monen muun tavoin luotan vahvasti lähetysseuraan ja sen työhön ja arvostan myös muita lähetysjärjestöjä. Toivon muidenkin tekevän näin ja jatkavan tärkeässä tehtävässä toimimista, esirukousta ja taloudellista tukea.
On hyvä muistaa, että kirkko on lähetystyön varsinainen subjekti ja kirkko olemme me, kirkon jäsenet. Meillä osa lähetysväestä sitoo toimintansa ja tukensa vain siihen omaan järjestöön. Silloin (vain) omasta järjestöstä tulee herkästi lähetystyön toimija eikä kirkko ja sen seurakunnat. Järjestöjen lukumäärä tuo rikkautta ja monipuolisuutta, mutta se tuo myös tuollaisia hieman ongelmallisia asioita mukanaan. Järjestöt myös joutuvat tavallaan kilpailemaan seurakunnilta tulevista varoista ja kannatuksesta. Pahinta on, jos järjestöt kinastelisivat ja kamppailisivat keskenään myös hengellisen tehtävän asioissa. Nyt kuitenkin kaikkia järjestöjä sitoo yhteinen ja myös virallisesti sovittu tehtävä, joka on siis toimia kirkkomme lähetystehtävän palvelijoina. Pahinta on, jos lähetysväki (keitä kaikkia siinä onkaan) kinastelee keskenään lähetystyön toteuttamisesta.
Asioista voi olla erilaisia näkemyksiä ja niistä pitää voida keskustella. Lähetystyötä ei pidä kuitenkaan uhrata eikä pilata erilaisten näkemysten ja niihin liittyvän kinastelun Molokin kitaan!
Toivo Loikkanen
”Toiseksi ilmaiset, ettei SLS ja kirkon lähetys luota Raamattuun. Näissä pitäisi olla enemmän vastuullisuutta, sillä kaiketi vastaamme sanomisistamme ja kirjoittamisistamme kerran. ”
Jumalan tuomiollako yrität minua pelotella? Jätä se uhkailu itse Jumalalle, ja käytä sinä maallisempia uhitteluita.
Jokainen voi tarkistaa itse, mitä Raamattu sanoo homoseksistä, ja mitä seurakunnan paimenesta. Raamattua parempaa lähdetietoa meillä kellään ei Jumalan ohjeista ihmiselle ole. Sitä lähdettä vasten voi kukin arvioida kirkon suuntaa ja SLS:n päätöksiä. Ne ovat riidassa Raamatun kanssa.
Ari: En uhittele enkä uhkaile. Totean, että malttia pitäisi olla hieman enemmän lausunnoissa.
Seurakuntien talousnäkymien koko ajan heiketessä tulee melko pian aika, jolloin yhteisistä verotuksella kerätyistä varoista ei enää riitä jaettavaksi lähetysjärjestöille. Silloin korostuu vapaaehtoinen varojenkeruu. Se on ehkä ihan hyvä asia, koska silloin jokainen tukija voi antaa tukensa sellaiselle lähetysjärjestölle, jonka linjauksia kannattaa. Tai voi olla kokonaan antamatta tukea, jos ei pidä sitä tarpeellisena.
Esimerkiksi Porin seurakuntayhtymä antaa kirkollisveroistaan lähetysjärjestöille ja kansainväliseen diakoniaan noin 310.000 euroa vuodessa. Se merkitsee aika monen työntekijän vuosipalkkaa.
Mitä mieltä pappina olet, onko sama-sukupuolisessa parisuhteessa eläminen syntiä?
Jos päädyt vastaukseen kyllä, niin kuin osa kriittistä palautetta antaneista, niin eikö silloin ole perusteltua puhua hengellisestä eksymisestä ja luopumuksesta?
Simo Salminen: Esität tärkeän ja samalla vaikean kysymyksen:
Mitä mieltä pappina olet, onko sama-sukupuolisessa parisuhteessa eläminen syntiä?
Jotkut toivovat ja joskus vaativatkin, että tuohon pitää vastata myönteisesti. Olen itse pohtinut asiaa kirkon perinteen ja Raamatun tulkinnan pohjalta. Ajattelemme nykyisen tietämyksen mukaan, ettei syntiä ole se, mitä ihminen on eli syntiä ei ole se, että ihminen on vaikkapa homoseksuaali. Tästä laagisena jatkumona pitää kysyä, onko eläminen homoseksuaalina (siis sen ”toteuttaminen”) syntiä? Heteroiden parisuhteesta ajattelen, että avioliitto on kirkon esillä pitämä ihanne ja paras malli. En kuitenkaan julista esim. kastekodin avoliitossa oleville vanhemmille, että teette syntiä.
Toivo, käsityksesi synnistä ei ole luterilaisen tunnustuksen mukainen.
No, mihin tulokseen olet tullut vastauksessa esittämäsi kysymyksen kohdalla?
Juhalle: Tiedän luterilaisen syntikäsityksen ja olen eri mieltä kanssasi. Täsmennän vielä, että ihminen on lähtökohtaisesti syntinen (perisynti ja ihmisen todellisuus langenneena) ja tarvitsee Kristusta. Sinä, Juha, olet samalla tavalla syntinen kuin ihminen X, joka sattuu olemaan homoseksuaali – tai päinvastoin.
simo salminen: Oletko Simo Salminen vai ”simo salminen”? Keskustelen mielelläni, mutta en haluaisi keskustella peitenimen kanssa? Anteeksi, että kysyn asiaa.