Kysyivät, lukeeko kukaan runoja
Riimiä rustasin
Runoa väkersin
Säkeissä sähläsin
Malliksi kelpuutin
Mestarin, toisenkin.
Jos osaisin helkyttää
Trokeita jäsentää
Kloonata Kalevalaa
Sointuja soinnuttaa.
Ammoista ammentaa
Taitoa, vaativaa!
Virsien värssyjä
Sielujen syvyyttä
Veisasi vanhemmat
Aakkoset oppivat
Sanoja tutkivat
Säveltä lauloivat
Tuskin runoiksi tunsivat.
Leinoa, Kiveä,
Viitaa ja Tynniä
Päästä en hyllystä
Luovu en niteistä
Mustapää mielessä
Läkkiseppä kai lähinnä.
Kampsujen herroilla
Oiva on Arvola
Selkosten sanoja tokka
Paulaharju ja Mukka
Rajaton maailma
Proosa kuin runoa.
Saksa on kaunista,
Sointuvaa sanontaa
Rilke kun sanoittaa.
Englannin alkeita
Vauhdittaa Dickinson
Riimini onneton
Kehuun ei yllä, ponneton.
Meriluoto käy sielua liki
Haavikon seurassa melkein on hiki.
Virtuoosi on Tiihonen
Ja tietysti Juice Leskinen.
Lapsille luettu Tiitiäinen
Hanhiemo aina on ykkönen.
Runojalkani lonksuu
ja onnahtaa riimit.
Onneksi on nämä kirjat,
Taidokkaat, fiinit.
Saa tarttua sanaan
Ja säkeeseen sointuvaan
Vaikka itse en aina onnistukaan.
6 kommenttia
Liisa
Kiitos tekstistäsi.
Kotikirjastoni teoksistä runot ovat huomattavasti enemmän edustettuja kuin mitä yleensä olen huomannut ihmisten kirjastoissa olevan.
Kiitos. Kirjojeni määrällä en voi leuhkia. Millään ei ihmisen pidä leuhkia. Mutta jokainen runokirja ja runollinen proosakirja on tallessa ja lainauskiellossa.
Kirjoittaja
Liisa Laurila
Sanat ovat uusiutuva, arvokas luonnonvara. Sanat ovat ajatusten peruskallio. Vaalitaan sanojen taitoa, vastuullisesti. Lisää luettavaa http://sanataito.blogspot.fi
Luen runoja. Kaarlo Sarkia on ehdoton lempparini. Pidän toki muistakin. Koiraihmisenä Seija Mäen runokirjan ”On kotona koira tai kaksi” runot saivat minut itkemään.
Ilmoita asiaton kommentti