Vertaus on tämä: siemen on Jumalan sana. Mitkä kalliolle putosivat, ovat ne, jotka kuullessaan sanan ottavat sen ilolla vastaan, mutta joilla ei ole juurta: ainoastaan ajaksi he uskovat ja kiusauksen hetkellä luopuvat. (Luuk. 8: 11,13)
Miksi Jumalan sanan siementä kylvetään tuhlaillen, eikä siemeniä säästellen; minkä tähden kylvetään myös huonoon maaperää, jopa kalliolle?
Mitenkä silloin kävisi, kun Jumala sanan siementä kylvettäisiin säästellen ja etsien hyvää ja sopivaa kasvualustaa; olisimmeko me sellaista hyvää kasvualustaa vai jäisimmekö ulkopuolelle?
Mikä merkitys on maaperän muokkaamisella ja miten se tapahtuu?
Miten suhtaudumme Jumalan sanaa, siihen oikeaan ja hyvään siemeneeseen?
Minkä tähden Jeesuksen vertaukset ovat kaksiteräisiä: ne sulkevat ja avaavat, jättävät pimeyteen tai vievät valoon?
Kaikki julkaistut blogini:
Tuula, ihan en ymmärrä miksi kirjoitit miehesi harrastuksesta. Minulla ei siihen ole mitään sanottavaa. Toivon, ettei kukaan muukaan kirjoita siitä blogissani.
Juha Heinilä :”Tuula, ihan en ymmärrä miksi kirjoitit miehesi harrastuksesta.”
Siksi, kun rinnastit noituuden, saatananpalvonnan ja vapaamuurariuden ja kun haluan tietää, tuomitaanko puolisoni harrastus todellakin ”kristillisissä piireissä” kuten fasismi, natsismi ja kommunismi ovat sen aiemmin tuominneet. Vakaumukseni mukaisesti en hyväksy aatesuuntia, jotka vähänkään haiskahtavat totalitarismille ja syyllistävät syyttömiä ihmisiä ihmiskunnan pahimmista asioista kollektiivisesti heitä edes tuntematta. Natsi-Saksassakin vapaamuurarit vietiin keskitysleireihin.
Tuula, kiitos vastauksesta. Tein virheen kun mainitsin vapaamuurarit kommentissani. Anteeksi.
Seuraavaa psalmia kannattaa lukea, jos ja kun joku kokee, että häntä turhaa syytetään, vainotaan ja vihollinen käy kimppuun joka puolelta.
Tämän Juhan laatiman blogin teema on:” Kylvetty siemen ”
Joten palataan alkuperäiseeen aiheeseen.
” Älkää eksykö Jumala ei salli itseänsä pilkata, sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” ( Gal.6:7 ) ja 2.Kor.9:6 ” Huomatkaa tämä, joka niukasti kylvää, se myös niukasti niittää ja joka runsaasti kylvää, se myös runsaasti niittää”
Kylväjän kylvämä siemen on edellisvuonna Jumalalta saatua ja myöskin tuleva uusi sato on täysin Jumalan antaman kasvun varassa. Sellainen kylväjä joka niukasti kylvää se myös niukasti niittää, ja joka runsaasti kylvää se myös runsaasti niittää.
Tällä tavalla on myös kaiken maallisuuden omaisuuden kanssa Jumalata sekin on saatu ja sen lisäksi kaikki tarvittava tulee tulevaisuudessakin Jumalalta. Aopstoli Paavali on aivan varma siitä, että omasta jakaessaan Jumalalta saamaansa voi luottaa siihen, että Jumala antaa poisannetun tilalle uutta. Sen tähden kun kysymyksessä on Jumalan sanan kylvö, sitä on kylvettävä runsaasti luottaen siihen, että Jumala kyllä antaa kasvun.
Juha,
älä turhaan pyydä anteeksi. Minkäpäs näille asioille mahtaisi. ”1930-luvulla Suomessa syntyi saksalaisen anti-vapaamuurarillisen kirjoittelun vanavedessä vapaamuurariuden vastaisia liikkeitä, joista näkyvimpiä olivat äärioikeistolainen IKL lehtineen (Tapparamies, Siniristi ja Nationen) sekä kirkolliset lehdet Herättäjä ja Kotimaa, ”Viitasaaren Isänmaallisen Kerhon” lentokirjaset sekä eversti Paavo Susitaival kirjoituksineen.”
Meidän perinteinen lohtumme näissä asioissa on ollut tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=lzhzDS4FO1Y
Kiitos hyvästä kommentista, Martti. Jumalan sanaa ei turhaa kylvetä. Jumala huolehtii kasvusta ja maaperästä.
Tuula, kiitos virsilinkistä. Sopii ahdistetulle samoin kuin Ps. 27.
Menikö tämä Hengen puutteesta taas sanasaivarteluksi?
Koetan ihan lapsenomaisesti – monesta ehkä typerästi – ajatella. Jos kerran tuo apostoli Johannes neuvoo meitä koettelemaan henget, eikö hänellä ollut varaa sanoa niin? Raamatun mukaan ne ovat henkiä, saastaisia tai herjaavia tai orjuuttavia tavala tai toisella.
Luthe taisi korostaa periaatetta, jonka mukaan kaikkea opetusta ja ilmoitusta tulee koetella Jumalan sanalla. Tässä on apuna Pyhä Henki – ilman että viisastellaan työkalusta.
Jeesus sanoi lähettävänsä omilleen Pyhän Hengen, joka on neuvova kaikkeen totuuteen. Eikö niin tapahdu myös tänäänkin kuin medioissa ja kokouksissa huudetaan ”katso, täällä Kristus!”
Koetelluksi asiat tulevat myös Hengen hedelmien kautta, kuten kirkkomme nykytilanne meille mainiosti osoittaa. Se, minkä sanottiin tuovan vapauden, toikin monelle hartaalle uskovalle henkisen vankeuden ja nurkkaantyöntämisen.
Mutta, katolinen Raamattu ja ortodoksinen Raamattu, ne ovat ihan uutta minulle; minulla on ne kaikki ja pidän ne yhtenä ja samana jumalansanana.
Järki on ihan kiva väline, jos sitä on annettu, kunhan se on uskolle alisteinen. Luonnostaanhan järki on turmeltunut, eikä sen avulla voi tavoittaa uskoa tai Jumalaa.
Olemme saaneet kykymme ja ominaisuutemme Jumalalta käyttöön laitettaviksi. Niiden vähättely on kiittämätöntä ja käyttämättä jättäminen saituutta. ”Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.” Kelvotontahan sellainen maaperä on, joka säilyttää siemenen eikä päästä sitä itämään.
”Menikö tämä Hengen puutteesta taas sanasaivarteluksi?” Sanojen lipsahdukset ovat päteviä keinoja henkien arvioimiseksi. ’Pyhän Hengen avulla’ ja ’Pyhällä Hengellä’ ovat hengeltään kovin erilaiset ilmaukset. Apua otetaan vastaan viisaammalta ja voimakkaammalta. Työkalulla taas tehdään itse tai apulaisella teetetään.