Hakaristilippujen heiluttaminen uusnatsien kulkueessa itsenäisyyspäivänä herätti keskustelua ja paheksuntaa. Hitlerin Saksan rotuvihaan viittaaminen koettiin aiheellisesti vastenmielisenä. Poliisi takavarikoi liput.

Hakaristin kriminalisoimiseen ei Suomessa ole kuitenkaan menty, toisin kuin Saksassa, missä hakaristin kieltäminen on maan historian vuoksi perusteltua. Ilmaisunvapauden rajoitukset vaativat varsin vahvat perustelut. Emme halua päätyä sananvapauden rajoittamisen ja sensuurin yhteiskunnaksi.
_ _ _
Päivän Hesarissa (9.1.) julkaistu mielipidekirjoitus yrittää nostattaa suomalaista havutunnusta - varmaankin hakaristikeskustelun jälkimainingeissa - paheksuttavien ja poistettavien tunnusten listalle. Varatuomari Simo Ellilän kirjoitus oli otsikoitu Voittaneen osapuolen tunnuksista on luovuttava.

Hän viittaa valkoisen armeijan sotilaiden lakissaan kantamaan kuusenhavuun, jolla oli tarkoitus erottautua punaisista Tampereen valtauksessa huhtikuussa 1918. Ellilän mukaan jääkärijoukot ampuivat taistelun lopettamisen jälkeen 4000 antautunutta punaista.
Sen jälkeen havutunnusta on käytetty laajasti Puolustusvoimien heraldiikassa ja arvomerkeissä. Ellilän mielestä havutunnus liittyy - hakaristin tavoin - sotarikoksiin ja pitäisi poistaa Puolustusvoimien käytöstä.

Ellilän kirjoitus on minusta vastenmielisen tarkoitushakuinen aikana, jolloin historian vääristelyä ja vastakkainasettelua tulisi välttää.
_ _ _
Sotahistoriaan erikoistunut lehtimies Seppo Simola kirjoitti Puolustusvoimien 100 v juhlavuoteen liittyen kiinnostavan artikkelin Suomen sotaväen kuusenhavutunnuksen alkuperästä ja myöhemmästä käytöstä. Artikkeli ilmestyi ensin Sotainvalidi-lehdessä ja sen jälkeen laajemmassa muodossa Kadettikunnan Kylkirauta-lehdessä. Lyhyin versio artikkelista ilmestyi Reserviläisessä. Luulen, että Ellilä ammentaa täältä idean kuusenhavuntunnusta vastustavaan kirjoitukseensa.

Kaikissa artikkeleissa Simola kuvaa Valkoisen armeijan käyttämää kuusenhavua tunnistuksen välineenä, kun varsinaista univormua ei jääkäreitä lukuun ottamatta ollut. Valkoiset tunnistivat oman puolen sotilaat päähineeseen pistetystä havusta. Jos se oli pudonnut, oli taskussa varalla toinen havu. Punaiset saattoivat heittää punaisen käsivarsinauhan pois, jolloin heitä ei ollut mahdollista erottaa valkoisista. Punaisilta puuttuva havu oli yksi tunnistamisen keino, kun taistelun lopuksi koottiin vankeja.
_ _ _
Tampereen taistelu ei ole varmaankaan ainoa juurisyy kuusenhavun käytölle heraldiikassa. Ikivihreästä kuusesta taiteltu kranssi on pohjolan laakeriseppele: voiton, sankaruuden ja ikuisen elämän tunnus. Samasta syystä umpeen luodut haudat peitellään kuusenhavuilla ja haudalle lasketaan havuseppele. Veteraanin arkun päähän nostetaan havuista tehty risti. Kuusenhavua on käytetty kansallisromanttisessa ornamentiikassa.

Vihreä oksa elämän tunnuksena, mutta myös valtion tai kuningassuvun jatkuvuuden tunnuksena esiintyy esimerkiksi Hesekielin kirjassa (17:3).

Senaatin tukeman valkoisen armeijan, kuten myös Jääkärien lipun tunnuksena oli vaakunaleijona. Sittemmin leijona esiintyy esimerkiksi Pääesikunnan tunnuksena ja kenraalien arvomerkeissä. Alun perin leijona Suomen herttuakunnan tunnuksena palautuu Kustaa Vaasan hautamuistomerkkiin Uppsalan tuomikirkossa. Siihen se lienee tullut Danielin kirjasta (7:4). Tulisiko vaakunaleijonan käyttö lopettaa siksi, että valkoinen armeija käytti leijonalippua?
_ _ _
Ellilä toteaa Tampereen taistelun loppuselvittelystä, jossa kuusenhavua kantaneet valkoiset ampuivat yli 4000 taistelun lopettanutta ja aseensa luovuttanutta punaista. ”Puolustusvoimien käyttämien tunnusten tulisi nauttia yleistä arvostusta ja kunnioitusta. Kuusenhavusta tulisi jo luopua.”

Ellilä viittaa Heikki Ylikankaan tutkimuksiin. Ei Ylikangas tietääkseni kuitenkaan kerro 4000 antautuneen punaisen teloituksista? Ylikankaan Tie Tampereelle -kirjan mukaan Valkoiset ampuivat 150-200 venäläistä sotilasta ja useita satoja punaisia suomalaisia, erityisesti punakaartilaisjohtajia ja päälliköitä Rautatieaseman makasiineilla ja Kalevankankaan sorakuopalla. Punaisten tappiot taistelussa olivat 1000-1500 kaatunutta, sekä 11 000 vankia. Valkoisia kaatui noin 700-900.
__ _
Tampereella teloitetuista huomattava osa, 150-200 oli venäläisiä sotilaita ja upseereita, jotka olivat asettuneet vallankumouksen puolelle. Kaikkaan punaisten puolella oli noin 1500-2000 venäläistä sotilasta. Upseerit toimivat punaisten armeijan kouluttajina, asiantuntijoina ja johtajina. Heidän määränsä vastasi jotakuinkin jääkäreitä.

Erityisesti on mainittava punaisten armeijan komentajana käytännössä toiminut eversti Svetšnikov, joka oli ollut aiemmin Venäjän Tampereelle sijoitetun divisioonan komentaja. Punakaartin pohjoisrintaman yleisesikunnan sotilasneuvonantaja Georgi Bulatsel oli yksi Tampereella teloitetuista
_ _ _
Ellillä ei tyydy ainoastaan esittämään kuusenhavujen poistamista, vaan menee vielä pidemmälle ja haluaa poistaa Puolustusvoimien joukko-osastojen nimistä - kuten Jääkäriprikaati tai Kaartin jääkärirykmentti - viittaukset jääkäreihin, joita hän näyttää pitävän sotarikollisina. Tämäkin kuin jälkimaininkina Hesarissa velloneeseen keskusteluun suomalaisesta SS-pataljoonasta ja arvailuista sen osallisuudesta sotarikoksiin.

Tosiasiassa Suomi saavutti ja säilytti itsenäisyytensä paljolti Saksassa sotilaskoulutettujen jääkärien ansiosta. He muodostivat keväällä 1918 Senaatin asevelvollisuusarmeijan päällystön. Jääkärit toimivat 1939-1945 keskeisissä komentajatehtävissä kun Suomi onnistui torjumaan Puna-armeijan valtausyritykset. Jääkäreistä 49 yleni kenraaleiksi. Monet heistä toimivat rykmenttien, divisioonien tai armeijan komentajina.
_ _ _
Lopuksi vielä kommentti Simo Ellilän kirjoituksen historialliseen kehykseen vuoden 1918 sodasta, jonka hän tiivistää: ”Sisällissota oli luokkasota, jossa kaksi eri osapuolta taistelivat lopulta ainoastaan siitä, kuka käyttää valtaa Suomessa. Molemmat osapuolet taistelivat mielestään myös Suomen itsenäisyyden puolesta.”

Kirjassaan ”1918 – Miten vallankumous tuli Suomeen?” Lasse Lehtinen ja Risto Volanen nostavat esiin sen, kuinka punainen vallankumous Suomessa alkoi Pietarin bolshevikkien, Leninin ja Stalinin yllytyksestä laillista hallitusta vastaan tilanteessa, jossa sosiaaliset uudistukset olivat juuri etenemässä.

Taustalla oli loka-marraskuussa 1917 puhjennut Venäjän suuri vallankumous, johon suomalaista työväkeä agitoitiin liittymään. Syksyllä 1917 Stalin kävi kahdesti Suomessa kannustamassa sosiaalidemokraatteja ryhtymään aseelliseen kapinaan Senaattia vastaan. Stalin ja Lenin olivat piileskelleet Suomessa eri aikoina 1900-luvun alusta asti ja synnyttäneet samalla vallankumouksellisia soluja, joiden oli määrä liittyä Pietarista käynnistyvään vallankumoukseen.

Väinö Tannerin maltillinen, oikeusvaltioon ja parlamentarismiin sitoutunut linja jäi sosiaalidemokraateissa tappiolle. Leninin johtama bolshevikkien lokakuun vallankumous Pietarissa oli sytyke myös Suomen vallankumoukselliselle vasemmistolle.
_ _ _
Vallankumouksessa kiehuva Pietari oli lähituntumassa. Suomen sosiaaliset epäkohdat eivät olisi yksin riittäneet sytyttämään vallankumousta. Järjestysvalta Suomessa oli romahtanut ja anarkia puhkesi syntyneeseen tyhjiöön. Tosin sille on myöhemmin haluttu antaa jalompia tarkoitusperiä, kuten paremman elämän, oikeudenmukaisuuden tai itsenäisyyden tavoittelu.

Etelä-Suomessa oli syntymässä työväen tasavalta. Tarkoitus oli, että valta on työläisten ja sotilaiden neuvostoilla. Hallintomalli diktaattorin (Kullervo Manner) johtamassa työväen tasavallassa olisi ollut samankaltainen kuin Neuvosto-Venäjällä. Tämänkaltaista itsenäisyyttä siis punaisten johtajat tavoittelivat.
_ _ _
Jos kuusenhavut pistävät jotain nyt silmään, voisi suoda pienen ajatuksen sille, kuinka Kuusisen havut olisivat pistelleet, jos 1918 olisi mennyt toisin.