Kuuntelenko itseäni, vai vain muita

Ilta Andren kanssa elokuva, Ylen areenassa laittoi pohtimaan , pysähtymään ja kuuntelemaan sisintäni; mitä sillä olisi sanottavaa kaikkeen siihen mitä teen, tai jätän tekemättä ja miksi. Kuinka paljon oikeastaan reagoin vain siihen mitä odotan muiden odottavan minulta? Mihin olen menossa ja miksi? Sekä mistä olen tulossa?

Tässä ikävaiheessa on hyvä pohtia ainakin sitä mennyttä elämää ja päästä jonninmoiseen tasapainoon sen kaiken kanssa. Onneksi on sellainen roskakori, kuin armo. Sinne voi kipata kaiken sen mitä itse en jaksa enää kantaa.

Huomasin äskettäin kunnolla töpättyäni, sen miten ihana sana armo oikein onkaan. Tavallisessa elämässä sanalla ei ole suurta merkitystä. Se kuulostaa yhdeltä sanalta toisten joukossa. Niin kauan, kun menee suhteellisen hyvin ja ei koe tehneensä isoa kuprua. Vasta sen ison töppäykseni jälkeen sana armo, sai aivan toisen merkityksen. Siitä tuli tärkein sana ja kaikki muut sanat katosivat ympäriltä.

Vain armo jäi jäljelle ja se oli riittävästi. En kaivannut enää muita sanoja sen lisäksi. Siinä armon kanssa kahdestaan oli turvallista olla. Ei tarvinnut enää odottaa itseltään mitään. Riitti kun vain oli ja imi sitä armoa sisäänsä. Ihmeellisesti sitä vaan riitti ja riitti. Siinä sontatunkiona armon omistajana on ihan riittävästi. Ei tarvitse odottaa itseltään mitään, kun armo on hyvä ystäväni ja täyttää koko sisinpäni.

Pää meni kai vähän pyörälle kun sitä : Ilta Andren kassa elokuvan katselin ja omaa elämääni sen jälkeen pohdiskelin. Välillä huomaan yhä pysähtyväni kuuntelemaan omaa todellisuuttani ( ja onko sitä nyt) ja samalla elämään täysillä sitä elämää jota juuri nyt armossa elän.

7 kommenttia

  • Ari Pasanen sanoo:

    Minulle suurin sana on Rakkaus.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Pekka nyt sain katsottua loppuun ohjelman, mikä siinä puhutteli?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Elokuva laittoi pohtimaan sitä miten ainutlaatuisia persoonia kukin meistä on. Omalla kohdallani sitä kuinka paljon annan muiden asenteiden vaikuttaa. Jatkossa vaikkapa niin, että kun joku kritisoi ajatuksiani, niin voin ajatella: ” taas yksi ainutlaatuinen ajatus yhdeltä ainutlaatuiselta ajattelijalta”. Silloin kykenen ottamaan vastaan itse enemmän ja olemaan armollisempi toisia ainutlaatuisia kohtaan. Aika rankkaa ja joskus jopa masentavaa on täällä operoiminen. Kritiikkiä tulee paljon mutta peukuttajia vähän.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Ari Pasanen sanoo:

    Saanen hengellistää sitä mitä elokuva toi mieleeni, siis ajattelen Jeesuksen puhetta ihmisille, kuinka hyvin ihminen ymärtää sitä?

    Voitko sanoa että kun kuulet Jeesuksen äänen ja sanat niin voit yhtyä niihin omassa elämässäsi? (kuuleminen tässä tapauksessa on evankeliumin lukemista ja siellä olevien Jeesuksen sanojen ymmärtämistä)

    Uskossa minulle on avautunut yksi mielenkiintoinen asia, siis kun ajattelen kuinka Jumala on luonut tämän maailman niin täydellisen toimivaksi, onko siinä mitään korjattavaa?

    Kun ajattelee esim vettä, niinkin yksinkertaista asiaa niin siinä on yksi erityinen piirre eli se ei olekkaan aina kylmempänä raskaampaa vaan tekee mielenkiintoisen poikkeaman n.4,7 asteessa eli silloin vesi on raskainta, muuten järvet jäätyisivät pohjaan asti.

    Sitten on vielä esimerkki eläimistä, suosikki niistä on käki, siis kuinka Jumala on ohjelmoinut eläimet niin hyvin, eihän käen poikasella ole mitään yhteyttä omiin biologisiin vanhempiinsa, siis kuinka ihmeessä käki ei ole kuollut sukupuuttoon, siis kun käki avaa nokkansa ”sanoakseen” jotain ei se taida muistuttaa kasvatti lintujen sirputusta vaan kyllä sieltä tulee ”kukkuu”. Entäpä kuinka ihmeessä käki voi pariutua, kuinka löytää toisen käen ja vieläpä vastaikkaisen sukupuolen ja vieläpä jatkaa munittuaan samoin kuin käet vuosisatoja vieden munat toisien lintujen pesiin, ei ole omat vanhemmat opettaneet?

    Siis kuinka on laita ihmisen ja mitä Jumala on meihin ”ohjelmoinut”, ollaanko jo syntyessämme täydellisiä siihen mitä Jumala tahtoo?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Entäpä tuo kiertäjähermo, joka alkaa avioista ja kulkee koko ruuansulatusjärjestelmän läpi. Sen kautta suolistobakteerit kykenevät vaikuttamaan siihen mitä syömme. Ne nimittäin pitävät huolen siitä, ettei paino pääse putoamaan. Nuo pikku bakteerit siihen pystyvät ja aikaansaavat sen, ettei laihdutuskuurit onnistu. Jollei kuuri jatku puolta vuotta pitenpään. Silloin vasta ne hyväksyvät uuden painon. Suolistobakteerit vaikuttavat myös mielialoihimme ja vastustuskykyymme. Olen nyt tämän vuoden pyrkinyt niiden hyvivointia lisäämään. Olo ja terveys on monin tavoin paljon parempi nyt. Tutustuminen näihin pieniin luojan luomiin sai aikaan sen, että painostani katosi 10 kg.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pekka Veli Pesonen

    En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.