Kuuluuko nuorten ääni, miten lisätä seurakuntien yhteistyötä?

 

Espoon hiippakunnan luottamushenkilöpuheenjohtajat tapasivat torstai-iltana etänä netin välityksellä. Tarkoitus oli tutustua toisiimme, vaihtaa kokemuksia ja etsiä lisää yhteistyön muotoja.

Mitä keskustelusta jäi käteen?

Tulevaisuuden pohdinta: Monissa seurakunnissa oli pohdittu tulevaisuutta. On uusittu strategioita ja perustettu tulevaisuustyöryhmiä tai pidetty tulevaisuusseminaareja. Tulevaisuuden suhteen kiinnostaa, miten seurakunnan toimintaa tulee suunnata, jotta voidaan vastata parhaiten seurakuntalaisten tarpeisiin. Yritetään lukea ajan merkkejä.

Nuorten ääni kuuluviin: Tulevaisuuden pohdinnoista seuraa, että erityisesti ollaan kiinnostuneita nuorista. Mitä seurakunta tarjoaa heille ja mitä he odottavat seurakunnalta? Eikä kyse ole vain tulevaisuudesta, vaan nuoret ovat seurakunnan jäseniä jo nyt.

Digiloikka: Kaikissa seurakunnissa on otettu digiloikkia ja sopeutettu toimintaa pandemian olosuhteisiin. Se tarkoittaa, että suuri osa toimintaa tapahtuu toistaiseksi vain etänä. Näkyvimmin tämä tarkoittaa striimattuja jumalanpalveluksia. Onko tehty tarpeeksi? Palvellaanko näin kaikkia seurakuntalaisia? Ovatko kirkot kesällä auki? Mitä näistä toimista jää jäljelle, kun pandemia hellittää otettaan?

Kiinteistöt: Seurakuntien kiinteistöjen hoito ja rakentaminen tulivat esiin useissa puheenvuoroissa. Kiinteistöjä on mieluummin liikaa kuin liian vähän. Voisiko niiden käytössä, hoidossa ja rakentamisessa tehdä yhteistyötä?

Talous: talous on onnistuttu pitämään tasapainossa, mutta tarkkana on oltava tulevina vuosina. Pandemia on yhtäältä vähentänyt ja toisaalta lisännyt kuluja. Tiukkuus on kuitenkin tulevaisuuden trendi.

Yhteistyö: Miten voisimme lisätä seurakuntien yhteistyötä aivan konkreettisesti? Lähinnä se voisi tapahtua ensimmäiseksi tukitoiminnoissa kuten kiinteistöasioissa ja taloudenpidossa, voisi olla yhteisiä asiantuntijoita ja palveluja. Mahdollisuuksia nähtiin myös nuorisotyössä, diakoniassa, viestinnässä, lähetystyössä … Paljon yhteistyötä jo onkin seurakuntien kesken, mutta mahdollisuuksia voisi olla enempäänkin.

Rakenteellinen yhteistyö tarkoittaisi, että ei tyydyttäisi pelkkään vapaamuotoiseen yhteistoimintaan. Tiiviimmänkin yhteistyön lähtökohta olisi vapaaehtoisuus, ellei koko kirkossa tehdä jotain päätöksiä. Kirkolliskokouksessa aihe on kyllä jatkuvasti esillä, kun etsitään ratkaisuja varsinkin pienten seurakuntien taloudelliseen kestämiseen.
Keskustelujen tasolla yhteistyö sujuu hyviin, mutta kun pitää alkaa käsitellä rahaa tai tehdä muutoksia rakenteisiin, itsekkyys nostaa seurakunnissakin päätään.

Seurakuntalaiset: Lähtökohtana tulisi olla seurakuntalaisten toiveet ja tarpeet. Heidän hengellinen elämänsä muuttuu ajan myötä. Mitä kristinusko heille tarkoittaa tänään?

15 kommenttia

  • Samuel Kettunen sanoo:

    Mihin menet Suomi ja kenelle kasvatat nuoret.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Veli Pesonen sanoo:

      Miksiköhän Marko S. olet kovasti vastakarvaan? Onko nykyinen systeemi ihan hyvä näin. Tulee jotenkin mieleen, että olet oikein tyytyväinen vallitsevaan tilanteeseen, jossa vain rippikoulun tähden ollaan nuorista kiinnostuneita, mutta ei enää sen jälkeen. En oikein usko, että näin voisi kohdallasi olla. Tuo ikävä mielikuva väkisinkin nousee mieleen.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Vapaaehtoisina toimin myös naapuriseurakunnassa ja se on tuntunut tosi hyvältä. Tässä meillä vapaaehtoisilla on tosi hyvät mahdollisuudet päästä sisään toisten seurakuntien toimintaan. Viranhaltioilta tämänkaltaiset järjestelyt vaatii paljon enemmän byrokratiaa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Markku Jalava

    Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen, sekä kunnan luottamushenkilö. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.