Kuolema - silmiemme edessä
Pelkäätkö kuolemaa? Mitä teet tänään, jos huomenna kuolet?
Nämä ovat ihmisen ydinkysymyksiä. Niitä meidän kenenkään ei ole syytä torjua. Voimme elää täyttä elämää, kun pidämme kuoleman silmiemme edessä. Joku on ytimekkäästi sanonut: se, joka pelkää kuolemaa, pelkää elämää.
Aito ihmisyys ja tietoisuus kuolemasta sekä elämästä sen jälkeen kulkevat käsi kädessä. Ortodoksinen kirkko on ylösnousemuksen kirkko. Liturgiassa läpi kirkkovuoden juhlimme joka sunnuntai ylösnousemusta, uutta elämää. Ensimmäisestä pääsiäisaamusta alkaen se on muistuttanut meitä, miten tuleva elämä, iankaikkisuus, on yhtä todellista kuin elämämme tässä ja nyt.
Tottakai kuoleman kautta tapahtuu iso muodonmuutos. Ihmisen sielu, persoona, siirtyy ajan rajan toiselle puolen, fyysisen kuoleman lisäksi.
Kun läheinen ihminen kuolee, koemme surua ja kaipausta. Meidän ei kuitenkaan ole syytä yrittää pitää vainajaa emotionaalisesti vielä tällä puolen. Tehtävämme on toivottaa ”Happy journey”, ja rukoilla hänen puolestaan. Niin rukoilemme täällä elävienkin puolesta, sillä rukous ja rakkaus kulkevat käsi kädessä aina. Lisäksi, Kristuksessa kaikki elävät.
Sofiassa on ensi lauantaina 18.1 seminaari valmistautumisesta kuoleman kohtaamiseen. Tämä iltapäivän tapahtuma on avoin kaikille. Siinä kuoleman mysteeriä pyrimme ihmisinä katsomaan peilistä. Puhujina alan asiantuntijoita. Samalla saamme kurkottaa ajan rajan yli. Ehkäpä pysähdymme hetkeksi myös ihmettelemään tätä kuluvaa elämää, mikä siinä on meille tärkeää, ja miksi elämme.
Isä Ambrosius 12.1.2020
15 kommenttia
Isä Ambrosius,
Näin kutsut itseäsi/itseänne. Onko tarkoitus, että sinuttelemme vai teitittelemme?
Jääskeläinen: ” tietoisuus kuolemasta sekä elämästä sen jälkeen”
Kukaan elävä ihminen ei tiedä rajantakaisista asioista – ainakaan minkään sorttisesta elämästä kuoleman jälkeen – mitään.
Jääskeläinen: ”miten tuleva elämä, iankaikkisuus, on yhtä todellista kuin elämämme tässä ja nyt.”
Tyhjä väite, jonka todenperäisyydelle ei ole minkäänlaista näyttöä, eikä kukaan kuollut ole tullut kokemuksistaan kertomaan.
Jääskeläinen: ”Tottakai kuoleman kautta tapahtuu iso muodonmuutos.
Toki. Solut kuolevat ja mätänevät. Tai vaihtoehoisesti muuttuvat tuhkaksi krematorion uunissa. Jäljelle jää vain nimi uurnalehdon nimilaatassa ja vanhat valokuvat. Kukaan ei ilman noita kuvia enää sadan vuoden kuluttua kuolemastani tietäisi edes olleeni joskus olemassa.
Jääskeläinen: ”Ihmisen sielu, persoona, siirtyy ajan rajan toiselle puolen”
Edelleen; täysin tyhjä ja perusteeton väite.
Jääskeläinen: ” Siinä kuoleman mysteeriä pyrimme ihmisinä katsomaan peilistä.”
Mitä katsomista – puhumattakaan pelkäämistä – siinä on; paluussa ennen syntymää vallinneeseen olotilaan – olemattomuuteen.
Suurkiitos Isä Ambrosiukselle, kun hän jaksaa kirjoittaa Valosta tämän kirjavan sekamelskan keskellä! Kun olin pieni poikanen, niin hän kävi kotonani tallentamassa tietoa täällä vaikuttaneesta paikallisesta ”seuraliikkeestä”. Hän oli silloin teol. yo.
Kun lakkasin pelkäämästä kuolemaa, lakkasin myös uskomasta Jumalaan. Vai oliko se toisinpäin. Eniveis, lopputulema oli sama.
Rauli Toivonen: ”Minä uskon, että maailmankaikkeudella on Tekijä. Ja jos on osannut luoda maailmankaikkeuden, sinun ja minun uudelleenluominen on pikkujuttu.”
Siinä on vain se ongelma, että vaikka uudelleen luotu muistuttaisi kuinka paljon tahansa Raulia, Rauli se ei enää olisi. Se olisi Raulin kopio.
Rauli Toivonen: ”Raamatun Jobilla oli tunnetusti niitä vaikeuksia, joiden hän kuvitteli tulevan Luojaltaan.”
Kuvitteli? Vaikeudethan tulivat suoraan Jumalalta, Jumalan ja Saatanan pikku keppostelun, vedonlyönnin, seurauksena. Jos lapsenlastasi kiusataan koulussa kahden kiusaajan toimesta, joista toinen vain katselee vieressä mutta on vahvasti juonessa mukana, onko tämä toinen mielestäsi syytön kiusaamiseen ja jos on, niin millä perusteella?
Rauli Toivonen: ”Mikä muuten sinulle Kimmo olisi vastenmielistä siinä, että saisit aloittaa ihmiselämän uudelleen niissä alkuperäisissä olosuhteissa, joista Raamatun alkulehdillä kerrotaan?”
Minä taas ihmettelen, miksi kukaan haluaisi Jehovan todistajien paratiisiin, joka toteutuakseen vaatii sitä, että suunnilleen kaikki muut kuin Jehovan todistajat tapetaan harmageddonissa. Miljardien viattomien ruumiiden päälle rakennettu unelma ei ole ehkä ihan sitä, mitä paratiisista tulee ensimmäisenä mieleen.
Rauli Toivonen ; “Jeesus sanoo, jos kätesi viettelee sinua hakkaa se irti” . Tarkoittaako, Jeesus todella, että käsi on hakattava irti. Miksi kristityt eivät ole noudattaneet tätä Jeesuksen käskyä? Entä ( Mt 23:9) Jeesus koetti hillitä arvonimien tavoittelua ja saattoi synty-ympäristössään onnistuakin. 18:15ss on esimerkki siitä, kuinka erimielisyydet ratkottiin nasarealaisen seurakuntaperheen kesken. Seurakunta koostuu sisaruksista, joilla ei maan päällä ole sellaista ”isää”, joka pelkällä arvovallallaan voisi ratkaista riidan. Tätä sanaa ei pakanakristillisessä kirkossa ole koskaan noudatettu kirjaimellisesti. Jo Paavali oli sanonut olevansa korinttilaisten ”isä”. 1,2 Joh:n kirjoittava tosin sanoo olevansa vain Vanhus/Veteraani, mutta kun hän puhuttelee jopa seurakunnan ”isiä” lapsukaisinaan, hän on omaksunut isoisän aseman! Pääasia tässä onkin varoitus: älköön edes arvonimi papa ’isä, paavi’ kohottako ihmistä sellaiseksi auktoriteetiksi, joka asettuu Jumalan sanan yläpuolelle.
Ortodoksikirkossa isä on kunnianimi ja joka kuvaa sama suhdetta Isän ja lapsen välillä. Isä Jumala, minä Jumalan lapsi.
Se,että ihmisten mielenmaisemaan on monille jo lapsina indoktrinoitu kuva tulisesata helvetistä, jonne kuoleman jälken voi joutua, on mielestäni henkinen raiskaus ja moinen pitäsi lailla kieltää.Se on henkistä väkivaltaa ja lienee vaurioittanut monien ihmisten mielenterveyttä.
Kirjoittaja
Isä Ambrosius
Metropoliitta Ambrosius on Helsingin ortodoksisen hiippakunnan emerituspiispa. Hänet tunnetaan aktiivisena yhteiskunnallisena keskustelijana ja vaikuttajana. Tässä blogissa isä Ambrosius kirjoittaa näkemyksistään henkisestä ja hengellisestä elämästä, kirkollisesta kulttuurista, ajankohtaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä ja ilmiöistä. Lisäksi hän julkaisee arvioita lukemistaan kirjoista.
Kiittos blogistanne. Seminaarissanne on hyvä katsoa myös asiaa vanhenemisen mukana tulleesta asiasta pitää yllä, ja säilyttää Ihmissuhteita, olivatpa ne pienempää tahi enemmän merkityksellisyyttä tuovaa itsekunkin elämässä.
Näin vanhenemisen asia on katsoa lopullista irtautumista jo useampi vuosikymmen ennen lähtöä. Hyvin asiaan saisivat kuulua erilainen harrastaminen, hengellisen retriitin harrastaminen yksin tai yhdessä, ja aina läsnä olevan valveutuneisuuden harrastaminen ymmärryksessä olla vielä hyvin ja tukevasti elossa.
Ilmoita asiaton kommentti