Monissa perheissä ja suvuissa elää hiljainen mutta raskas ilmiö: omista ongelmista syytetään jatkuvasti muita ihmisiä. Erityisen tuhoisaa siitä tulee silloin, kun aikuinen alkaa syyttää omasta päihteiden käytöstään lastaan, puolisoaan tai muita läheisiään.

Lapsi voi joutua kuulemaan vuosien ajan, että hänen syntymänsä pilasi vanhempien elämän, vei vapauden, rikkoi parisuhteen tai aiheutti alkoholin tai päihteiden käytön. Tällainen syyllistäminen jättää syviä jälkiä.

Todellisuudessa kukaan lapsi ei ole vastuussa aikuisen päihteiden käytöstä.

Vastuu omista valinnoista kuuluu aikuiselle

Päihdeongelmat ovat usein monimutkaisia ja niihin liittyy esimerkiksi:

• mielenterveysongelmia
• käsittelemättömiä traumoja
• väkivaltaa
• häpeää
• yksinäisyyttä
• opittuja toimintamalleja
• suvussa siirtyviä ongelmia

Mutta vaikka taustalla olisi vaikeita kokemuksia, vastuu omista teoista kuuluu silti aikuiselle ihmiselle.

Lapsi ei aiheuta sitä, että aikuinen alkaa käyttää alkoholia, lääkkeitä tai huumeita. Lapsi ei myöskään ole syyllinen siihen, että aikuinen ei hae apua ongelmiinsa.

Silti monissa perheissä lapsesta tehdään syntipukki.

Syntipukin rooli perheessä

Joissakin perheissä yksi ihminen joutuu kantamaan muiden pahaa oloa. Usein tämä henkilö on kaikkein heikoimmassa asemassa oleva – esimerkiksi lapsi.

Syntipukiksi joutunut lapsi voi kuulla esimerkiksi:

• ”Sinä pilasit elämäni.”
• ”Ilman sinua olisin onnellinen.”
• ”Sinun takiasi juon.”
• ”Sinun takiasi menetimme kaiken.”
• ”Sinä aiheutat kaikki riidat.”

Tällaiset sanat voivat jäädä ihmisen mieleen koko elämän ajaksi.

Moni alkaa uskoa olevansa jotenkin vääränlainen tai syyllinen muiden kärsimykseen, vaikka todellisuudessa vastuu kuuluu aikuisille.

Kun koko suku toimii samalla tavalla

Joissakin suvuissa syyllistäminen, riitely ja jatkuva toisten arvostelu muuttuvat lähes normaaliksi tavaksi elää.

Ihmiset voivat:

• huutaa toisilleen jatkuvasti
• syyttää muita omista epäonnistumisistaan
• levittää häpeää ja pelkoa
• vähätellä toisten tunteita
• käyttää päihteitä selviytymiskeinona
• siirtää vastuun aina seuraavalle ihmiselle

Tällaisessa ilmapiirissä kukaan ei opi ottamaan vastuuta omista teoistaan. Ongelmien todellisia syitä ei käsitellä, vaan huomio suunnataan aina johonkuhun toiseen.

Usein taustalla on sukupolvien ketju:

• omat vanhemmat ovat syyllistäneet
• tunteita ei ole saanut näyttää
• virheistä on rangaistu häpeällä
• päihteitä on käytetty pahan olon turruttamiseen

Näin sama malli voi siirtyä eteenpäin vuosikymmenestä toiseen.

Päihteet eivät oikeuta henkistä väkivaltaa

Päihdeongelma voi selittää ihmisen käyttäytymistä, mutta se ei oikeuta henkistä väkivaltaa.

On eri asia ymmärtää, miksi ihminen voi huonosti, kuin hyväksyä se, että hän satuttaa muita.

Erityisen väärin on sysätä omat ongelmat lapsen harteille.

Lapsella pitäisi olla oikeus:

• turvallisuuteen
• rakkauteen
• hyväksyntään
• siihen, ettei häntä syyllistetä aikuisten valinnoista

Toipuminen alkaa totuuden näkemisestä

Monelle vaikeinta on ymmärtää, ettei hän ollut koskaan vastuussa muiden ihmisten päihteiden käytöstä tai elämän epäonnistumisista.

Kun ihminen alkaa nähdä tilanteen selkeämmin, hän voi vähitellen:

• vapautua jatkuvasta syyllisyydestä
• opetella terveempiä ihmissuhteita
• asettaa rajoja
• hakea apua
• katkaista sukupolvien haitallisia malleja

Kaikkia perheitä ei voi muuttaa. Kaikki ihmiset eivät koskaan myönnä omaa vastuutaan.

Mutta jokainen voi yrittää estää sitä, etteivät samat haavat siirtyisi seuraavalle sukupolvelle.

Lopuksi

On suuri vääryys, jos lasta tai muuta läheistä syyllistetään aikuisen omista valinnoista ja päihdeongelmista.

Syyllistäminen voi jättää näkymättömiä haavoja, jotka vaikuttavat ihmiseen vielä vuosikymmenten päästä.

Silti totuus on tärkeä sanoa ääneen:

Kukaan lapsi ei ole vastuussa siitä, että aikuinen käyttää päihteitä.

Vastuu omista teoista kuuluu aina ihmiselle itselleen.

Timo Tynkkynen