Joopa joo, joogako se sitten lopulta ratkaiseekin Turun piispanvaalin 3.12.2020? Onko syntymässä uusi kirkollinen rajalinjaus joogaavien ja joogasta kieltäytyvien turkulaiskristittyjen välille?

Kirkkoherra Jouni L. sanoi piispapaneelissa ei-tietävänsä juuri mitään dekaani Mari L:n luotsaaman Hiljaisuuden Ystävät ry:n toiminnasta, mutta sen hän sanoi tietävänsä, ettei kristillistä joogaa ole olemassakaan, vähän samaan tyyliin kuin ei ole olemassa kristillistä islamiakaan. Hänen mielestään kyse on siis paradoksista? Ja vieläkin enemmästä, jos joogaa yritetään ujuttaa kirkon seinien sisäpuolelle.

Kirkkoherra on ajatuksineen myöhässä. Ujutettu on jo useampi vuosi sitten. Tuttu sairaalapappi on lanseerannut ja tuotteistanut Hiljaisuuden joogan, mitä tekoa kovasti fanitan.

Itse olin samanlaisella temppelin harjalla 20 vuotta sitten, kun Suomen hypnoosiyhdistyksessä opinnäytetyönäni kehittelin Rukousrentoutumisen jaksamisen välineeksi. Testasin rentoutumisreaktiosta sekä kielen vaikutuksesta ihmismieleen tekemiäni löytöjä joissakin seurakunnissa ja totesin, että kyllä tästä vaikkapa kaupallisen tuotteen saisi.

Vaan sisu meni kaulaan, kun noihin aikoihin maallikkohypnoosi joutui sekä hypnoosia tieteellisesti tutkivien että sitä lääketieteessä apuna käyttävien teräviin hampaisiin. Kuitenkaan ei ollut kyse mistään sensaatiomaisesta lavahypnoosista. En tahtonut, että minua syytettäisiin puoskaroinnista tms. Luulen, että tänä päivänä vastustus ei olisi tässäkään asiassa enää niin järjestelmällistä.

Ihmisenä olemisen kummallisuuksiin kuuluu se, että (kristillisissäkin piireissä) jyrkimmät kielteiset ja vastustavat puheenvuorot kuullaan aina niiltä, joilla ei ole mitään käsitystä tai kokemusta siitä asiasta, jota tomerasti vastustavat ikään kuin varmuuden vuoksi.

Voisiko tässä olla jotakin tekemistä sen kanssa, mitä Paavali kirjoittaa uskossaan vahvoista ja heikoista: ”Hyväksykää joukkoonne myös sellainen, joka on uskossaan heikko, älkääkä ruvetko kiistelemään mielipiteistä. Joku katsoo voivansa syödä kaikkea, mutta heikkouskoinen syö vain kasviksia. Joka syö kaikkea, älköön halveksiko sitä joka ei syö, ja joka taas ei syö kaikkea, älköön tuomitko sitä joka syö. Onhan Jumala ottanut omakseen hänetkin. Mikä oikeus sinulla on tuomita toisen palvelijaa? Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu – vaikka kyllä hän seisoo, sillä Herra kykenee pitämään hänet pystyssä.” (Room 14:1–4)

Nyt ei kyse ole ruuista vaan muutettavat muuttaen suhtautumisesta asiaan, jota uskossaan heikot pitävät vaarana tai uhkana ainakin omalle Jumala-suhteelleen. Vahvojen pitäisi ottaa tämä huomioon, mutta ei kai sen pidä yksioikoisesti tarkoittaa, että heidän täytyisi itsensäkin kieltäytyä hyvästä venyttely- ja rentoutusharrastuksestaan?

Toiset kristityt ovat suurpiirteisempiä, toiset taas hyvin omantunnonarkoja, toisille tärkeitä ovat suuret linjat, toiset keskittyvät tekemään kärpäsestä härkäsen. Paavali puhuu uskossaan heikoista, mutta tosiasiallisesti nämä saattavat olla ns. uskossaan vahvoja lajitovereitaan jääräpäisempiä ja vaatia, että asiat pitää nähdä vain heidän tavallaan, kompromisseille ja myönnytyksille ei ole sijaa.

Tessalonikan seurakunnalle Paavali kirjoittaa (1.Tess 5:21a): ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” Tämä ohje lienee tarkoitettu niille ns. vahvoille kristityille? Omantunnonarat kristityt voisivat pidättäytyä sanomasta mitään joogasta, jos ja kun eivät rohkene käytännössä kokeilla, mitä se oikein on.

Minä olen kokeillut. Siitä on jo toistakymmentä vuotta ja sitä kesti kaksi vuotta. Homma lopahti siihen, kun muutin toiseen kaupunkiin ja hakeuduin toisen lafkan kuntosalille.

Lähestymistapani oli mallia Soitellen sotaan ja Sekaan vaan, katsotaan, mitä jännää tapahtuu. Tietämättömyyttäni hyppäsin paitsi langanlaihojen ja hyväkuntoiseten naisten joukkoon myös aloittelijalle kenties turhankin kovavauhtisen astanga-joogan pariin. Iisimpiäkin suuntauksia toki on olemassa, ja vieläpä äijäjoogaakin, mutta niistä viis, päätin, että näitä upeita naisia en kyllä mihinkään ukkoihin vaihda! Pitkään olinkin ainoa mies 30 naisen ympäröimänä, vasta paljon myöhemmin jengiin uskaltautui muutama trimmattu nuori alfauros.

Yritin löytää paikkani aina Takarivin Taavina, että opettaja ei huomaisi minua, mutta pääjoogin terävä katse porautui kuitenkin aina kaikkien näköesteitten läpi.  Intiassakin asunut ja opiskellut ope opetti asioita oudolla tyylillä, kielteisellä menetelmällä. Yleinen repliikki oli: ”Ettehän te mitään osaa!” Aluksi ajattelin tavan olevan kuivaa huumoria, mutta myöhemmin huomasin, ettei näin ollutkaan. Vaan kaikkeenhan sitä ihminen tottuu. Tai sitten vain tyytyy jäkättämään vastaan oman päänsä sisällä.

Minä  en ole niitä tyyppejä, jotka heti kättelyssä antavat periksi ja luovuttavat, joten mukana roikuttiin, vaikka synnynnäinen tasapainoaistihäiriöni vaikuttikin siihen, että en millään pystynyt kehittymään aloittelijaa pitemmälle noissa treeneissä. Kateellisena sain vierestä seurata, kun miltei kaikki muut (ei kuitenkaan yksikään mies) taivuttivat toisen jalkansa ballerinamaisesti korkealle taaksepäin ja sirosti tarttuivat varpaisiinsa toisella kädellään. Silloin minä en voinut muuta kuin hiljaa puhista mielessäni anatomiaa manaten, että joo, joo, mutku mulla on nää munat.

Välillä saimme ohjeita ja komentoja jollakin himskatin sanskritilla, jolla myös asana- eli asentosarjojen temput oli kuvien alle kotitreenejä varten kirjoitettu. Arvatkaa kaksi kertaa, treenasinko kotona koskaan?

Silloin kun en käsittänyt touhusta tuon taivaallista, tein sitä, mitä ei olisi missään tapauksessa saanut tehdä: Jokaisen tulee keskittyä vain omaan suoritukseensa eikä sivuilleen pidä vilkuilla. Mutku piti luntata toisilta, kun en sieltä jemmastani aina nähnyt opettajan mallisuoritusta, kuullut hänen käskyjään tai sitten olin tapani mukaan unohtanut hengittää, jolloin en tietenkään joogannut vaan olin pelkästään solmussa.

Ope sanoi juovansa päivittäin 6 litraa vettä ja suositteli tapaa meillekin, mutta tuollaista infoa vastaan minä mielessäni kapinoin ankarasti. Eikös liiasta veden kittaamisestakin voi tulla känniin? Minä menen mieluummin oppimaani transsiin. Kun istuttiin lootus-asennossa ja olisi pitänyt mumista OM tai jotakin sinne päin, minä toistin Jeesuksen nimeä. Silloin valastuin: Om det inte ändå är JAG som upptäckt den kristliga jogan?

Kuva: Astangajoogatreenit alkavat Aurinkotervehdyksellä - ja sitten mennäänkin ihan kunnon haipakkaa!

Muistin tueksi kyseisen joogapaneelin K24-uutinen:

https://www.kotimaa.fi/artikkeli/jooga-sytytti-paneelissa-piispaehdokkaat-mari-leppasen-ja-jouni-lehikoisen/