Lueskelin pari päivää taaksepäin Tapakristityn tyylikirjaa. Mieleeni jäi erityisesti ajatus oman sisäisen kappelin rakentamisesta.
Tämä aika on täynnä erilaisia sisäisen hyvän mielen oppaita. Ehkä paras neuvo ikinä juuri tällaiselle henkisten valmentajien temmellyskentälle on kirjasta poimittu ajatus:
”Anna ihmeille mahdollisuus. Etsi kultapölyä tiskiveden fairyvaahdon pinnalta.” (Tapakristityn tyylikirja, J.Heinimäki, K. Kiviranta)
Suurin aarre voi lopulta löytyä pienenpienistä arjen kultahippusista, kun niitä päivittäin kerää. Vanhempana on sitten, millä mällätä.
Sain yöni nukuttua!
Aamusta selvittiin riitelemättä!
3-vuotias jäi päiväkotiin ilman itkua!
Oi, miten iloisesti linnut laulavat!
Kevyet lumihiutaleet ovat niin raikkaita pakkasenpuremilla poskilla!
Avilan Teresa (1515-15829 kirjoitti kirjan Sisäinen linna. Linna sisältää seitsemän tilaa, joissa on lukuisia huoneita. Tilojen kautta edetään kohti viimeistä huonetta, valoa, josta voi löytää… no, mitä kukin löytääkään.
On saatavissa parempia vaahtoja kuin fairyvaahto.
Charlotta Lindfors, kiitos kommentistasi! Vaahtoja on joka lähtöön. Ajatus tuon kielikuvan taustalla lienee tärkein. Kun löytää arjen ilon ja tyytyväisyyden vallitsevaan elämäntilanteeseensa, on lähellä sitä, minkälaiseksi itse voisin kuvitella sisäisen kappelin.
Oma sisäinen kappeli on meillä jokaisella ja sen sisällön voinemme luoda sellaiseksi, jossa itse viihdymme. ❤️