Päivänpolttava puheenaihe
”Mulla on niin järkyttävän kipeet nämä ranteet. On niitä joskus tutkittukki, mutta ei niistä mitäällöyry. Ei lääkärit paneuru tällästen vanhuurenhöppänöiren asioihin.”
”Mun yks ystävätär kuoli viime viikolla. Mä ehdin just paria päivää ennen käydä sitä kattomas sielä palvelutalos, mihnä se asu. Mitähän sillekkittuli?”
”Voi, voi. Mihinkähän sitä tästä vielä joutuu?”
”Ei niitä johtajia kiinnosta mikäämmuu ku raha!”
Pidin eilen eläkeläispiiriä Toivonkulmassa. Piiriläisiä ahdisti kovasti viimeisten viikkojen uutiset ja lööpit vanhustenhoidon nykytilasta. Annoin heidän puhua. Kuuntelin. Toppuuttelin ja rauhoittelin.
Hartausaiheeni oli ajankohtainen, olin valinnut sen, koska arvasin, mikä piiriläisillä on mielenpäällä. Olen oppinut aavistelemaan heidän mielenliikkeitään.
En puhunut Runebergista. En kertonut sitä, mikä minun Nykäs-fanitukseni määrä oli. En avannut tämän kevään Yhteisvastuukeräyksen teemoja.
Luin psalmin 71. Se lohdutti vanhusta jo tuhansia vuosia sitten. Se lohdutti nytkin.
"17. Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi. 18. Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen, älä hylkää minua, Jumala."
6 kommenttia
Jaa, että Jumala pitää huolen vanhuksista ! Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan ”huolenpito” on jäänyt mahdollisimman suurta voittoa tavoitteleville careless- varastoille.
Lastenkin hoidon voi ulkoistaa suojelusenkeleille.
Päivin siteeraaman psalmin pointti laiminlyöntiä pelkääville vanhuksille lienee se, että vaikka nämä täällä sinut hylkäisivät, Jumala ei hylkää.
Kiitos sinulle Päivi. Teet uskosi näkyväksi teoillasi. Voimia ja varjelusta sinulle ja kaikille kaltaisillesi.
Ilmoita asiaton kommentti