Onhan heitä. Yksi on Saska Saarikoski, hyvä ja terävä kommentoija isossa mediassa. 12.4.20 hän kertoi ensin, ettei ole uskova ihminen ja kysyi sitten:
”Löytäisikö kirkko vihdoin äänensä? Ei ole löytänyt. En ole kuullut piispoista ja papeista pihaustakaan.” — ”Luoma tuntuu älykkäältä ihmiseltä, mutta hänessä ei selvästikään ole sellaista karismaa ja lämpöä kuin esimerkiksi John Vikströmissä, Irja Askolassa tai Eero Huovisessa.” Saarikoski kertoo toimittajakollega Tutta Särkän olevan kanssaan samaa mieltä: ”Vaikka en kuulukaan ev.lut. liittoon (?), olen kovasti ihmetellyt, että piispat, papit ja muut jumaliinsa uskovat (sic!) eivät ole esitelleet lohdun sanomaa.” Lähempänä olisi ollut Hesarin kolumnisti, joka joku päivä sitten kiitteli kirkon aktiivisuutta netissä sekä sitä, että siellä ei ole konservatiivisia kirkon ääniä.
Mitä arkkipiispaan tulee, tiedän monen Turussa kannattaneen Vikström nuorempaa. Vaali oli linjavaali ja myös joukko vanhauskoisia äänesti Luomaa. Minä en, mutta Tapio Luoma ei ole jäänyt vanhauskoisten panttivangiksi. Hän katsoo selvästi eteenpäin ja haluaa kirkon elävän tässä ajassa. Hänen pääsiäisaamun saarnastaan en ollut innostunut. Mutta kun 80-luvulla itse pidin yksipappisessa seurakunnassa joka viikko saarnan ja 5-10 muuta puhetta, hiukan siinä opin armollisuutta toisia puhetyöläisiä kohtaan. Kesälomasta kesälomaan, joka pyhä ja useimpina arkipäivinä.
Kuka voi ja kuka saa vaikuttaa? Sosiaalisessa mediassa saa, mutta eihän se ole sama. Kerron nyt pienen esimerkin Helsingin Sanomista ja itsestäni. Olen ikäni, koulupojasta asti ollut lehtikirjoittaja. Pitkiä aikoja olen voinut ja saanut kirjoittaa kerran viikossa, erilaisissa aviiseissa. Hesariinkin monta kertaa, alioita ja pidempiä juttuja kulttuurisivuille.
Hesari teki kymmenkunta vuotta sitten ison jutun, jonka mukaan kirjailija-apurahat menevät konkareille. Se oli osaksi totta. Sitten Taiteen kehittämiskeskus, Taike teki ison käännöksen, alkoi tukea nuoria isommilla summilla ja pudotti ”eläkeikäiset” lähes tyysin pois. Valitin Turun Hallinto-oikeuteen, joka pitkän prosessin jälkeen totesi ikäsyrjinnän todennäköisesti tapahtuneen ja pyysi Taikelta lisäselvitystä. Taike kieltäytyi sitä antamasta ja teki saman hylkäyspäätöksen uudestaan.
Hesari ei suostunut tätä kertomaan, mikä kirkkaasti rikkoo journalistin eettisiä sääntöjä vastaan. Tyrkytin Hesarin joka ovisuussa itseäni, kerjäsin päätoimittajalta, kulttuurisivun esinaiselta, joka paikasta, mutta turhaan. Se oli yksittäistapaus. Mutta haloo, eikö Hesari sitten kerro yksittäisiin henkilöihin kohdistuvista oikeusjutuista?
Jos tämän koronan aikana ei ole kuullut pihaustakaan pipeistä tai papeista, ei ole sitten halunnut kuulla. Netissä on satoja jumalanpalveluksia ympäri maata joka sunnuntai, joka kunnasta ja niin edelleen. Niitten ja myös lukemattomien kirkkokonserttien kuuleminen on tietenkin vapaaehtoista.
Aion kyllä lukea Saskan juttuja vastakin. Hyviä, kiinnostavia juttuja, tottakai. Mutta kun luterilainen kirkkomme on tänä päivänä varsin moniääninen, toki toivon, että maan isoimpaan lehteen pääsisi vaikuttamaan piispoja pienemmätkin vaikuttajat. Jos tämä kirjoitus sattumoisin tulisi myös Saska Saarikosken silmiin, katsopa Areenasta Kuopion piispan Jari Jolkkosen dokumentti Fransiskus Assisilaisesta. Se lähetettiin pääsiäisenä kaksi kertaa TV1:ssä. Hyvin tehty ja paljon sisältävä juttu menneeseen, nykyiseen ja tulevaan.
Ajattelen niin, että tuo Saarikosken sana oli vahva yleistys, kannanotto. Toki hän varmasti on tietoinen netissä olevista pappien ja muiden saarnoista. Ehkä hänen pointtinsa oli, että hän olisi odottanut kirkolta (ja tässä varmasti tarkoitetaan arkkipiispaa ja pääkaupunkiseudun piispoja) voimakkaampaa esiintuloa tämän kriisin aikana, koska erilaisissa kriiseissä on ajateltu kirkon olevan se turvaa tuottava. Niin se varmasti tuottaa nytkin monien seurakuntien toimesta. Mutta ehkä kirkon ääni on ollut näin kokonaiskirkon tasolla aika vaisu.
PEKKA,
mielestäni tässä ei ole kysymys VAIN saarnoista ja muista puheista – vaan siitä, että seurakunnat, jotka nyt eivät voi kokoontua, ovat aika ketterästi siirtyneet sähköiseen viestintään ja samalla, että siinä on ainakin vähän tuota vihreisiin liittynyttä ideaa, että ajatellaan globaalisti ja toimitaan lokaalisti, paikallisesti. Joka kunnassa on luterilainen seurakunta ja (tietenkin vaihtelevasti) se pyrkii toimimaan, olemaan läsnä tässäkin tilanteessa. Esimerkiksi käymässä kaupassa riskiryhmien puolesta. Sekin nousee uskosta, uskosta, joka on elävää ja läsnä olevaa.
Toki näinkin. Mutta merkittävä osa niistä, joille seurakunta voisi tarjota oikeasti apua ja tukea, ovat myös niitä, joita netti ei tavoita. Sitä olen yrittänyt jatkuvasti korostaa, että ei voida ajatella nettiä AINOAKSI yhteydenpitovälineeksi. Puhelin on minusta ainoa, jolla voi tavoittaa kaikki, sillä luulen, että se on useimmilla.
Olen ihan samaa mieltä. Vanhempia ikäpolvia, kaikkia meistä, netti ei tavoita. Tämä on ongelma sekä kirkossa että koko yhteiskunnassa. Ehkä ohimenevä, mutta nyt todellinen.
Ohjelma Franciscus Assisilaisesta oli huono. Joku menee ulkomaille (ajatella) ja kertoo näkemästään. Vanha, kulunut juttu. Siltä ajalta, kun rahvas ei vielä matkustellut. Meillä ihmeteltiin sitä, että papilla oli sama paita koko ajan päällään. Toinen ohjelma Martin Lutherista. Yhtä tylsä.
Ei sinne lehtiin kannata väkisin….
Olihan se aivan hirveää, että sama paita. Mahtoiko edes pestä välillä? Nyt ollaan oleellisen äärellä.
CHARLOTTA,
olen kanssasi täysin eri mieltä. Muistinvaraisesti kaksi pointtia dokumentista:
Jolkkonen nosti selvästi esille ajatuksen, ettei raha ja tavara tee ihmistä onnelliseksi. Fransiskuksen kuten Jeesuksenkin ajatus on, että ihminen voi vapautua niistä ja niiden murehtimisesta. Ettei kristitty ole itselleen kerääjä, vaan hän voi jakaa elämänsä toisten kanssa. Mitä tärkein ja ajankohtaisin asia.
Ja toinen hieno ja tärkeä oivallus:*
Ettemme pyrkisi oikeassa olemiseen ja toisten käännyttämiseen, vaan hyväksyisimme kristittyjen ja kaikkien ihmisten moninaisuuden, erilaisuuden.
Kirkot ja maisematkin olivat kauniita, Italia on sekä vanhalta rakennetulta ympäristöltään että luonnoltaan ihana maa.
Totta on, että kirkon kokonaiskirkon ääni on jäänyt hieman sivuraiteelle. Onko media antanut tarpeeksi tilaa tuolle ”äänelle”, sitä en tiedä. Seurakuntien papit ovat mielestäni ottaneet hyvin huomioon tämän kriisin, joka on syvästi hengellinen. Toki tietysti myös taloudellinen.
Martin Lutherista voi tietysti olla montaa mieltä. Hän oli kuitenkin järkähtämätön kallio 1527 mustan surman aikana, jolloin hän majoitti sairastuneita kotiinsa ja hoiti heitä yhdessä vaimonsa kanssa. Yhtä järkähtämätön kallio hän on myös tänään koskien hänen kirjoituksiaan. Olen tietoinen siitä, että monet eivät allekirjoita tätä. Tämänkään kriisin keskellä en tarvitse muuta kuin hänen välittämänsä varma usko Jumalan lupauksiin ”helvetin ja kuoleman” keskellä.
Palmu. ”Jolkkonen nosti selvästi esille ajatuksen, ettei raha ja tavara tee ihmistä onnelliseksi. Fransiskuksen kuten Jeesuksenkin ajatus on, että ihminen voi vapautua niistä ja niiden murehtimisesta”.
Ongelma näissä kerjäläismunkistoissa on, että perusajatus on pielessä. Ihmisiä pitää opettaa hoitamaan talouttaan kuuliaisuudessa Pyhälle hengelle niin ettei kukaan luule, että kaikesta luopuminen on joku automaattiratkaisu nykyihmisen ongelmiin mitä ahneuteen ja materialismiin tulee. Kukkaro on luovutettava Herraalle, ja ennenkuin tämä tapahtuu, emme edes kunnolla kokosydämisesti voi palvella Herraa. Vain näin opimme etsimään Jumlan johdatusta taloutemme suhteen.
Mitä Luoma olisi voinut antaa, jos hän pysyy tiukasti kirkon teologiassa? Kertoa, että jos ette usko, niin kuin kirkko ja kristinusko laajemmin opettaa, niin kuolessanne joudutte helvettiin? Vikström nuoremman esiin nostaminen on naivia. Jos hänellä on kirkon oppi, mutta puhumisen lahja, niin toki hän voi kertoa helvetin odottavan, mutta niin hienosti, ettei uskonnollisesta retoriikasta tietämätön tajua sanomaa.
Olen monet kerrat kysynyt K24:n sivuilla, mitä kirkolla on annettavaa ihmiskunnalle? Etenkin mitä annettavaa, jos äkillinen tuho uhkaa suuria ihmisjoukkoja? Kadotus odottaa teitä, mutta ei meitä, joilla on oikea oppi, oikea kirkko ja oikeat sakramentit.
Mitä blogisti sanoisi kirkon teologiasta käsin?
Seuraavassa jakeessa kiteytyy kirkon oppi, josta se pitää tiukasti kiini, mutta siinä kiteytyy myös kirkon maailmalle antama kuva Jumalasta ja evankeliumista.
”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark.16:16
Sama -92 käännöksestä. ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva. Joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Minusta kaikki ne, jotka tuota oppia levittävät, ovat oikeamielisen Jumalan vihollisia antaessaan väärän todistuksen.
TAPIO,
en nyt oikein ymmärrä viestiäsi.
”Mitä kirkolla on annettavaa ihmiskunnalle?” ”Mitä sanon kirkon teologiasta käsin”
Sinulla vastaus näyttää tiivistyvän taivaaseen ja helvettiin, kuka pelastuu ja kuka ei?
Mielestäni Raamattu ja evankeliumit eivät tiivisty näin. Yksi Jeesuksen antama uskon tiivistelmä on hänen opettamansa Isä meidän rukous. Siihen voi sanoa uskon tiivistyvän, ei mustavalkoiseen ihmiskunnan kahtiajakoon. Ja se rukous antaa meille eväitä myös korona-epidemian kohtaamiseen.
Palmu: ”en nyt oikein ymmärrä viestiäsi.”
Viesti oli jakeessa:
“Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Mark.16:16
Vai eikö jae ole kirkon opin mukainen? Jos on, niin miljardit ihmiset joutuvat helvettiin äkkirysäyksen tapahtuessa. Siinä on kirkon sanoma ja kuva Jumalasta.
Seisotko Mar.16:16 takana?
Johanneksen evankeliumissa on mielenkiintoinen aikamuoto: ’on jo tuomittu’. Usko Jumalan Poikaan vapauttaa sen mukaan jo julistetusta tuomiosta. ”Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan. Ja tuomio on tämä: valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Se, joka tekee pahaa, kaihtaa valoa; hän ei tule valoon, etteivät hänen tekonsa paljastuisi. Mutta se, joka noudattaa totuutta, tulee valoon, jotta kävisi ilmi, että hänen tekonsa ovat lähtöisin Jumalasta.”
Hyvä kun striimattiin mutta kaksi kärsimystä ei helposti istu vanhaan shapluunaan todistamisessa samanaikaisesti, ja vielä tähän kirkkovuoden aikaan.
Myös olen katsonut hartauskirjoitusten vähäisyyttä julkaisuissa vaikka luulisi niistä olevan tarjontaa jonottamiseen asti omassaan.
Olisiko sitten ollut mahdollisuutta kirjoittaa kuten puheissa todistaa. Varovasti sanon, kyllä olisi ollut. Asia ei vaan istu perinteiseen kirkon näkemykseen mutta Ihmisille sillä olisi paljon merkitystä. Minkähän huomaaminen avaa ikkunan lisää?
Jeesushan lausui ristillä koko psalmin lausumalla sen alkusanat perinteen mukaisesti. Näin Jeesus ristillä armahti itseään. Voi nopeasti tuntua oudolta mutta kannattaa katsoa asiaa.
Näin Pääsiäisen sanaan olisi hyvin sopinut mukaan todistus ja lupa meille armahtaa itseämme kysymysten haasteessa olla kykenevä ja pystyvä suuren ja pelottavan haasteen edessä elämässsämme.
Sitä ei vaan huomattu tehdä nyt, eikä kirkkomme asiasta puhu muulloinkaan vaikka sielunhoidollisesti asia on merkitsevä ja tärkeä.
Kirjoitin rehellisen ja realistisen kirjoituksen pääsiäisen kuviosta mutta sitä ei hyväksy Hesarin sivuille julkaistavaksi. Vaikka meillä jokaiselle ihmisellä on oikeus julkaista näkemyksensä elämästämme, niin jos se ei ole kirkon oppia myötäilevä niin ainakaan Hesari ei julkaise sitä.
REINO,
kai sitten realismia on myös se, että HS saa julkaistavaa tekstiä moninkertaisesti yli mahdollisen. Kustantajathan väittävät, että vain 1 prosentti tarjotuista käsikirjoituksista julkaistaan. Ehkä se on liioittelua, mutta totta on sekin, että kirjoja julkaistaan niin paljon, ettei niistä kirjakauppoihin enää päädy kuin pienen pieni osa.
TAPIO,
tiukkaat minulta yhtä jaetta, Markus 16:16, ”seisotko sen takana?” Kysymyksesi tuo mieleen sen, kun on ensin kysytty uskossa olemistani ja sitten haluttu osoittaa, ettei uskoni ole oikea tai riittävä. Sitoudun kokonaiseen Raamattuun, kokonaiseen Uuteen testamenttiin,, en sen jakeiksi pilkottuihin virkkeisiin. Minulle Markus 16:16 ei ole yhtäkuin kirkon oppi tai teologia. Uskon todistaja ei ole minulle tuo yksi jae, vaan ennen muuta Jeesuksen kaikki puheet, hänen koko toimintansa. Kirkkomme UT kertoo, että Markuksen evankeliumi päättyi aikaisemmin jakeeseen 8. Koko luku 16 kertoo Jeesuksen ylösnousemuksesta ja siitä, kuinka ensimmäisenä Magdalan Maria vei viestin siitä opetuslapsille, miehille, jotka eivät sitä uskoneet. Alussa usko ja epäusko kohtasivat ja lopulta myös se pelokas ja epäuskoinen joukko vakuuttui Jeesuksen elävän, ja lähti viemään viestiä eteenpäin. Minulle Markuksen tai UT:n tiivistelmä ei ole ihmiskunnan kahtiajako, vaan se on Jeesuksen koko elämä ja julistus, yhtenä tiivistelmänä, kuten sanottu, Isä meidän rukous. Tapahtukoon Jumalan tahto myös maan päällä. Sitoudutko sinä tähän?
Ok, Mar.16:16 on kompa, jonka kirkko on itse tehnyt kadotusoppinsa lumoissa. Alkuteksteissä ei ole sanaa kadotus, vaan se päättyy sanaan tuomitaan. Tämä on Raamatun oppi, jossa ihmiset tuomitaan oikeudenmukaisesti tekojen mukaan.
Vaihdetaan näkökulmaa, niin päästään lempiaiheeseeni.
Room.11:32 ”Sillä Jumala on sulkenut KAIKKI tottelemattomuuteen, että hän KAIKKIA armahtaisi.”
Sama idea:
1.Kor.15:22 ”Sillä niinkuin KAIKKI kuolevat Aadamissa, niin myös KAIKKI tehdään eläviksi Kristuksessa,”
Jatkuu:
”mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan.”
Raamatun pelastusopin mukaan kukaan ei ole voinut vielä pelastua, koska Jeesus ei ole pelastanut omiaan, temmannut turvaan kuoleman kidasta.
Entä mikä on marssijärjestys Jeesuksen paluun jälkeen:
Ef.1:12 ”että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka JO EDELTÄ olimme panneet toivomme Kristukseen.”
Siten on myös niitä, joiden toivo on Kristuksessa, kun Hän on näkyvä.
Miltä tuntuu kirkon kadotusopin kannalta? Ehkä se auttaa, kun tietää, että kirkko on kääntänyt tuhoa tarkoittavan sanan systemaattisesti kadotukseksi. Esim. Room.8:1 ei kerro kadotustuomiosta, vaan kuolemantuomiosta, jolla apostoli viittaa Aadamin lankeamisessa saatuun tuomioon.
Kaikki me olemme tottelemattomia. Minä tiedän sen konkreettisesti. Olisiko kirkon syytä myös katsoa peiliin vai katsooko se, ettei apostolin sana koske sitä?
Hesari on erkkolainen media. Vaikkakin se on Suomen valtakunnan päälehti, se on silti hyvin pienen joukon äänenkannattaja. Vahinko, ettei Suomessa ole painetussa mediassa todellisia vaihtoehtoja (paitsi tietysti HBL), mutta se ei ole kaikille vaihtoehto.
Rantanen on jo aikaisemminkin kertonut meille, että suomalainen media on täysin kelvoton, vaikka taatusti ei ole lukenut kaikkia suomalaisia medioita. Epäilen, ettei hän seuraa ollenkaan suomalaista mediaa. Ainakaan iltapäivälehtiä hän ei seuraa, koska, no niin, koska ne ovat iltapäivälehtiä.
Jostain syystä Rantanen luulee, että mediasta tulee luotettava, jos se on ranskankielinen. Se on jotenkin niin hienompaa se ranska. Ai niin, Hufvudstadsbladet saa armon Rantasen silmissä, koska se on ruotsinkielinen.
SEIJA,
”Hesari on erkkolainen media.” Niinpä kyllä, mutta sen linja suhteessa kirkkoon on viime vuosikymmeninä selvästi muuttunut ja kirkon kannalta myönteisempään suuntaan. Hesari on niiden äänenkannattaja, jotka sitä tilaavat. Koko median kehitys ei ole ollut myönteinen: Sekä Hesarin että maakuntien ykköslehtien rinnalta ovat muut äänet kuolleet pois. Sanavapauden kannalta on korvaamaton menetys, että vasemmistolainen, mutta samalla kaikki puolueitten lehdet ovat kuihtuneet pois. Vaihtoehtoja on yhä vähemmän ja ne ovat yhä harvempien käsissä.
Hesari joka pääsiäisenä julkaise jonkun liberaliteologin todistuksen siitä, miksi n Raamattua ei tule ottaa liian vakavasti.
Hesari on myös ajat sitten nöhnyt parhaat päivänsä mitä kulttuuriartikkeleihin ja taidekritiikkiin tulee. Nykyään se on näissä aika keskinkertainen.
”Hesari on myös ajat sitten nähnyt parhaat päivänsä mitä kulttuuriartikkeleihin ja taidekritiikkiin tulee.” Tämä ei ainakaan pidä paikkaansa. Lehdessä on nykyisin erillinen kulttuuriliite, jossa käsitellään laajasti ja kiinnostavalla tavalla kulttuurin eri ilmiöitä. Heikinheimon ja Kajavan kipakkoja kommentteja ei kannata kaivata.
Pentti. ”Heikinheimon ja Kajavan kipakkoja kommentteja ei kannata kaivata.”
Tällä kertaa ymmärsit, mitä tarkoitin. Kritiikin taso on yksinkertaisesti laskenut, vaikka sitä olisi kuinka paljon.
Heiki. ”kirkossa on erilaisia ääniä ja Hesarissakin on erilaisia ääniä.”
Nyt vielä selkeyden vuoksi, kyllä Hesarissa täytyykin olla erilaisia ääniä, mutta uskon asioista puhuttaessa siellä kuitenkin on vain yksi ääni, so. liberaali teologin ääni surullinen ääni. Se on selvä policy.
”Kritiikin taso on yksinkertaisesti laskenut, vaikka sitä olisi kuinka paljon.” Koppavaa piikittelyäkö kaipaat? Jos kritiikin taso tarkoittaa sitä, se saakin laskea.
Pentti. ”Koppavaa piikittelyäkö kaipaat? ”
En kaipaa koppavaa piikittelyä, vaan parempaa asiantuntemusta ja persoonallista otetta. Kajava oli leikkisämpi kuin Heikonheimo. Olen kyllä sitä mieltä, että kriitikon asema ei myöskään saisi muistuttaa keisarin asemaa Koloseumilla. Siis että peukku alas, tai ylös on elämän ja kuoleman kysymys. Mutta että tällainen kuvio syntyy kertoo vain siitä miten vääristynyt koko käsitys taiteesta ja luovuudesta on. Silti leikkisyyttä taiteessa ei tule vaalia asiantuntemattomuudella.
”En kaipaa koppavaa piikittelyä, vaan parempaa asiantuntemusta ja persoonallista otetta.” Entiset taidekriitikot rakensivat mielikuvan asiantuntemuksestaan paljolti käyttäytymällä ’kuin keisari Colosseumilla’. Se, että nykyiset kirjoittavat taiteesta ja kulttuurista erilaisella ’persoonallisella otteella’, ei tarkoita, että heidän asiantuntemuksensa olisi heikompi.
ANTTI,
kirkossa on erilaisia ääniä ja Hesarissakin on erilaisia ääniä. Eikö se ole OK?
Mitä HSn levikkiin ja laatuun tulee, sanomalehtien levikkiin ja peittoon, Ylen asemaan, jne, Suomi on eurooppalaisessa vertailussa pikemmin kärjessä kuin jäljessä.
Minä asun kaukana Helsingistä, mutta Hesarista en luoppuisi millään. Uutisten välittäjänä se on edelleen paras, mutta se on vaipunut ruotsalaisten iltapäivälehtien tasolle vaikkapa erilaisia seksiasioita erilaisten ”asiantuntijoiden” avulla pyöritellessään. Tässä ja monessa muussa asissa touhu on lähinnä populistista hömppää. Tällaisen voisi jättää Ilta-sanomien hoidettavaksi.
Heikki” Kirkossa tietysti on erilaisia ääniä. Minä kyllä kaiken keskellä ennenkaikkea kaipaan Hyvän Paimenen Pyhän Hengen kirkastamaa ääntä, jonka Hänen seuraajansakin voisivat tuntea. Minusta se tänään hukkuu kaikenlaisen puheensorinan alle, tai on jopa melkein hukassa?”
Heiki. “kirkossa on erilaisia ääniä ja Hesarissakin on erilaisia ääniä.” Nyt vielä selkeyden vuoksi, kyllä Hesarissa täytyykin olla erilaisia ääniä, mutta uskon asioista puhuttaessa siellä kuitenkin on vain yksi ääni, so. liberaali teologin ääni surullinen ääni. Se on selvä policy.
”Kaiken keskellä ennenkaikkea kaipaan Hyvän Paimenen Pyhän Hengen kirkastamaa ääntä.” Kenties on niin, että se ääni soi kirkkaana, mutta uusin sanoin, joita et ymmärrä.
Pentti. ”” Kenties on niin, että se ääni soi kirkkaana, mutta uusin sanoin, joita et ymmärrä.”
Tokkopa, koko Jumalan idea on, että ymmärrämme, tottelemme ja seuraamme Häntä, vrt Joh 10:14-16.Miksi Hän muka puhuisi epäselvästi?
”Miksi Hän muka puhuisi epäselvästi?” Vika onkin kuulijassa, jos ei selkeä viesti mene perille.
Pentti. ”Vika onkin kuulijassa, jos ei selkeä viesti mene perille.”
Ongelma tänään ei ole kuulijoissa, niinkuin ei koskaan muulloinkaan, vaan siinä, että viesti ei enää ole selkeä. Ongelma on viestin välittäjässä.
”Ongelma tänään ei ole kuulijoissa, niinkuin ei koskaan muulloinkaan.” En olisi uskonut Raamatun opettajaksi itseään nimittävän kirjoittavan tuollaista. Jeesuksenkin kuulijoilla oli ongelmia: ”Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.” Ennen kuin moititaan kirkon julistusta ylimalkaan, on syytä huomata, että kaikki puhe ei ole suunnattu kaikille kuulijoille. Kohderyhmiä on monta, jokaisella omat kysymyksensä ja oma tapansa käyttää kieltä.
Pentti. ”
Jeesuksenkin kuulijoilla oli ongelmia: “Sillä paatunut on tämän kansan sydän, vain vaivoin he kuulevat korvillaan ja silmänsä he ovat ummistaneet, jotta he eivät silmillään näkisi, eivät korvillaan kuulisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä.”
No liberaali teologit eivät minusta kykene edes paaduttamaan ketään. Heidän ”julistuksessaan” ei ole mitään hengellistä voimaa. Tämähän kuitenkin oikeasti voi olla meidänkin tehtävämme, kuten myös oli Jesajan, vrt Jesaja 6:10.
”Heidän ’julistuksessaan’ ei ole mitään hengellistä voimaa.” Jos julistus ei kosketa sinun sydäntäsi, se ei merkitse, että se ei koskettaisi ketään. Henki ei avaa kaikkea kaikille. Ehkä he puhuttelevat niitä, joita sinun opetuksesi ei juurikaan liikuta.
Penti. ”Jos julistus ei kosketa sinun sydäntäsi, se ei merkitse, että se ei koskettaisi ketään.”
Nyt minun juttuja on turha sotkea tähän.
Noin pääsääntöisesti hengellisen ihmisen jutut vetoavat hengelliseen kuulijaan, kun taas sielullisen jutut vetoavat sielulliseen kuulijaan.
Martti Pentti kysyy: ”Koppavaa piikittelyäkö kaipaat? ” Kaikki Pentin kommentit ovat juuri tätä mutta hän ei halua, että muut laskeutuvat hänen tasolleen.
”Kaikki Pentin kommentit ovat juuri tätä mutta hän ei halua, että muut laskeutuvat hänen tasolleen.” Mistä niin päättelet? Tervetuloa joukkoon, kun kerran näyt kovasti haluavan!
HS tuntuu lähentyneen ev.lut yhteisöä (”kirkkoa”), koska jälkimmäinen on melko pitkälti luopunut alkuperäisestä olemuksestaan ja muuttunut hyvätekeväisyylaitokseksi, kuten jopa uus-ateisti Timo Airaksinenkin on huomannut (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006479257.html).
Muuten, ”Hesarissakin on erilaisia ääniä” ei taida pitää paikkaansa, vaan pelkästään voimakas kristinuskon vastainen agenda, tykkäävät enemmän henkisyydestä, islamista, hidulaisuudesta, joogasta ja buddhalaisuudesta.
Haukka. ”Muuten, “Hesarissakin on erilaisia ääniä” ei taida pitää paikkaansa, vaan pelkästään voimakas kristinuskon vastainen agenda, tykkäävät enemmän henkisyydestä, islamista, hidulaisuudesta, joogasta ja buddhalaisuudesta.”
Aivan, kysymys on antikristillisestä, humanistisesta ideologiasta, joka Hesarin policyssä määrittää toimituksellisen linjan uskon kysymyksissä, sekä myös eesimerkiksi suhteessa abortteihin, eutanasiaan jne. Tämä on siis ideologinen toimituksellinen linja jolla ei ole tekemistä vapaan mielipiteen ilmaisun tai tasapuolisuuden tms. kanssa. Joitain näkemyksiä ei vaan tässä lehdessä enää saa ilmaista ed.es tasapuolisuden tai ”vapaan” keskustelun merkeissä.
Totta, Hesari ei ole herätyskristillinen.
Hyvät Siskot ja Veljet
nyt, kun keskustelu on siirtynyt kirkosta Hesarin toimittajiin, kerron sen kirkosta hyvää puhuneen toimittajan nimen, jota blogia kirjoittaessani en saanut mieleeni: Hän on tietysti
Anna-Stina Nykänen
Anna Stina Nykänen on kunnon humanisti, ja sellainen voi mainiosti sanoa kirkosta jotain hyvää.
Jos ”humanisti” kehuu ”kirkkoa” ja kehut otetaan maireasti vastaan on jotain todella pahasti vialla. Todellista Kirkkoa vihataan ja vainotaan, ei kehuta.
”Todellista Kirkkoa vihataan ja vainotaan, ei kehuta.” Tämä ajatus putkahtaa silloin tällöin esiin. Pidän sitä vahingollisena kärjistyksenä. Vaikka kirkko kohtaakin vastustusta, joka saa toisinaan vainon muodon, se ei poista myös myönteisen vastaanoton vaihtoehtoa. ’Vainotaan, ei kehuta’ -asenne vääristää helposti näkökulman. Kristillinen yhteisö ei saa tahallaan lietsoa vihaa itseään kohtaan todistaakseen itselleen olevansa ’Todellinen Kirkko’.
Haukka. ”Jos “humanisti” kehuu “kirkkoa” ja kehut otetaan maireasti vastaan on jotain todella pahasti vialla”.
Juuri tästä on tänään kysymys. Svenska Kyrkan on jo täysin humanistien käsissä, eikä sen ja ”maailman” välillä ole enää jännitettä. Suomessa on vielä vähän ”jännitettä”, mutta eihän meidänkään kirkossa ole enää paljon mitään vainoamista.
Martti P,
” Kristillinen yhteisö ei saa tahallaan lietsoa vihaa itseään kohtaan …”
Olen tietysti samaa mieltä. Joskus lietsomiseksi kuitenkin riittää että esittää eri näkökantoja ihmiselämä arvosita ja arvoista kuin valtaapitävät.