Onhan heitä. Yksi on Saska Saarikoski, hyvä ja terävä kommentoija isossa mediassa. 12.4.20 hän kertoi ensin, ettei ole uskova ihminen ja kysyi sitten:

”Löytäisikö kirkko vihdoin äänensä? Ei ole löytänyt. En ole kuullut piispoista ja papeista pihaustakaan.” --- ”Luoma tuntuu älykkäältä ihmiseltä, mutta hänessä ei selvästikään ole sellaista karismaa ja lämpöä kuin esimerkiksi John Vikströmissä, Irja Askolassa tai Eero Huovisessa.” Saarikoski kertoo toimittajakollega Tutta Särkän olevan kanssaan samaa mieltä: ”Vaikka en kuulukaan ev.lut. liittoon (?), olen kovasti ihmetellyt, että piispat, papit ja muut jumaliinsa uskovat (sic!) eivät ole esitelleet lohdun sanomaa.” Lähempänä olisi ollut Hesarin kolumnisti, joka joku päivä sitten kiitteli kirkon aktiivisuutta netissä sekä sitä, että siellä ei ole konservatiivisia kirkon ääniä.

Mitä arkkipiispaan tulee, tiedän monen Turussa kannattaneen Vikström nuorempaa. Vaali oli linjavaali ja myös joukko vanhauskoisia äänesti Luomaa. Minä en, mutta Tapio Luoma ei ole jäänyt vanhauskoisten panttivangiksi. Hän katsoo selvästi eteenpäin ja haluaa kirkon elävän tässä ajassa. Hänen pääsiäisaamun saarnastaan en ollut innostunut. Mutta kun 80-luvulla itse pidin yksipappisessa seurakunnassa joka viikko saarnan ja 5-10 muuta puhetta, hiukan siinä opin armollisuutta toisia puhetyöläisiä kohtaan. Kesälomasta kesälomaan, joka pyhä ja useimpina arkipäivinä.

Kuka voi ja kuka saa vaikuttaa? Sosiaalisessa mediassa saa, mutta eihän se ole sama. Kerron nyt pienen esimerkin Helsingin Sanomista ja itsestäni. Olen ikäni, koulupojasta asti ollut lehtikirjoittaja. Pitkiä aikoja olen voinut ja saanut kirjoittaa kerran viikossa, erilaisissa aviiseissa. Hesariinkin monta kertaa, alioita ja pidempiä juttuja kulttuurisivuille.

Hesari teki kymmenkunta vuotta sitten ison jutun, jonka mukaan kirjailija-apurahat menevät konkareille. Se oli osaksi totta. Sitten Taiteen kehittämiskeskus, Taike teki ison käännöksen, alkoi tukea nuoria isommilla summilla ja pudotti ”eläkeikäiset” lähes tyysin pois. Valitin Turun Hallinto-oikeuteen, joka pitkän prosessin jälkeen totesi ikäsyrjinnän todennäköisesti tapahtuneen ja pyysi Taikelta lisäselvitystä. Taike kieltäytyi sitä antamasta ja teki saman hylkäyspäätöksen uudestaan.

Hesari ei suostunut tätä kertomaan, mikä kirkkaasti rikkoo journalistin eettisiä sääntöjä vastaan. Tyrkytin Hesarin joka ovisuussa itseäni, kerjäsin päätoimittajalta, kulttuurisivun esinaiselta, joka paikasta, mutta turhaan. Se oli yksittäistapaus. Mutta haloo, eikö Hesari sitten kerro yksittäisiin henkilöihin kohdistuvista oikeusjutuista?

Jos tämän koronan aikana ei ole kuullut pihaustakaan pipeistä tai papeista, ei ole sitten halunnut kuulla. Netissä on satoja jumalanpalveluksia ympäri maata joka sunnuntai, joka kunnasta ja niin edelleen. Niitten ja myös lukemattomien kirkkokonserttien kuuleminen on tietenkin vapaaehtoista.

Aion kyllä lukea Saskan juttuja vastakin. Hyviä, kiinnostavia juttuja, tottakai. Mutta kun luterilainen kirkkomme on tänä päivänä varsin moniääninen, toki toivon, että maan isoimpaan lehteen pääsisi vaikuttamaan piispoja pienemmätkin vaikuttajat. Jos tämä kirjoitus sattumoisin tulisi myös Saska Saarikosken silmiin, katsopa Areenasta Kuopion piispan Jari Jolkkosen dokumentti Fransiskus Assisilaisesta. Se lähetettiin pääsiäisenä kaksi kertaa TV1:ssä. Hyvin tehty ja paljon sisältävä juttu menneeseen, nykyiseen ja tulevaan.