Kuka on vakaumuksellinen kristitty?
Otsikon kysymykseen on helppo vastata: Vakaumuksellinen kristitty on se joka on omasta mielestään vakaumuksellinen kristitty. Tämä tietysti sillä rajauksella, ettei termistä kristitty vallitse näkemyseroja.
Sanakirjan mukaan termi ”vakaumus” tarkoittaa varmaa, vakaata käsitys jostakin asiasta ja vakaumuksellinen henkilöä jolla tämä vakaumus on. Niinpä jos henkilöllä omasta mielestään on tämä vakaumus, niin sitten hänellä se on.
Sanapari ”vakaumuksellinen kristitty” kuitenkin sisältää tarpeen määritellä myös termin ”kristitty” merkitys. Kristitty on henkilö, joka tunnustaa kristillistä vakaumusta. Mutta mitä sitten on kristillinen vakaumus? Riittääkö se jos tunnustaa, että Jeesus on Kristus. Siis se Herran voideltu, josta heprealaiset pyhät kirjoitukset olivat ennalta kertoneet?
Siis kuka Jeesus? Se Jeesus joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Se sama Jeesus, joka antoi meille lupauksen Pyhästä Hengestä, Se sama Jeesus, jonka sanotaan olevan tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu. Se jota kutsutaan Pojaksi.
Onko kristillinen vakaumus sitä sitä että yhtyy uskontunnustukseen? Eiköhän se riitä ja eiköhän se edellytä juuri sitä.
Kuka sitten on kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu? Tarkoittaisikohan termi henkilöä, josta tiedetään tai oletetaan, että hänellä olisi mainittu vakaumus. Riittäisiköhän se? Eiköhän se riittäisi, mutta silloin henkilön omaksi omantunnon asiaksi jäisi pitääkö oletus paikkaansa.
71 kommenttia
On aivan ilmeistä, että termistä ”kristitty” vallitsee huomattavia määrittelyeroja. Lavein kanta on se, että kaikki kastetut kirkon jäsenet ovat kristittyjä. Hieman rajaavampi on ajatus, että aikuisista pidetään kristittyinä konfirmoituja kirkon jäseniä. Tämä on juridisesti helppo kanta, sillä konfirmaatiossa julkisesti ilmaistaan suostumus pysyä jäsenenä kristillista uskoa tunnustavassa yhteisössä.Mutta oikeastaan kristitty on vain se, joka ei koe valehtelevansa lausuessaan uskontunnustuksen. Toki voi silti olla kohtia, jotka herättävät kysymyksiä tai epäilyjä (niitä lienee itsekullakin joskus), mutta sehän ei vielä merkitse sitä, että pitäisi kristillistä uskoa pelkkänä petkutuksena.
”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.” Eikö kristityksi kelpaa myös se, joka toivoisi Isän, Pojan ja Hengen olevan totta, vaikka järki ei millään sitä pystykään ottamaan totena vastaan?
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. 2.Tim.2:19
Tuo on puhutellut minua viime aikoina ja ajatus siitä että Jumala on koko Kristinuskon, kirkon ja lopulta yksittäisen Kristitynkin alkaja ja ylläpitäjä, eli vakaumus on myös lujaa luottamusta siihen, että Jumala tuntee omansa antaa myös ymmärryksen kaikkeen, mitä tarvitaan.
Jumala antaa tosin myös ymmärryksen siitä, miksi jotkut haluavat tuhota Kristillisen uskon ja kirkon. Vastustaja onkin usein yksimielisempi, kuin kirkko. Kristityllä onkin myös vakaa käsitys siitä hengellisestä sodan käynnistä, mistä raamatussa puhutaan. Se käydään paljolti meissä sisäisesti.
Kiitos, Sonja ja Kari.
Sanaliitto ”vakaumuksellinen kristitty” on luotu juuri siksi, että pelkkä ”kristitty” ei välttämättä kerro onko ihmisen kristillisyys muutakin kuin kaste ja konfirmaatio. Sanan ”tunnettu” lisääminen tarkoittaa, että kyse ei ole vain sisäisestä, salatusta uskosta, vaan jostakin, joka näkyy ulospäin ja jota muut voivat arvioida. Seurakunnan luottamushenkilön tulee lain mukaan olla paitsi konfirmoitu, LISÄKSI ”kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu”. Laki siis sanoo ettei pelkästään konfirmaatio riitä luottamushenkilön kristillisyyden mittariksi. Tällä perusteella pitäisi lakiin nojaten karsia ainakin ääritapaukset kuten julkiateistit, mutta useimmissa tapauksissa tunnettuuden arviointi on hyvin vaikeaa. Seurakunnan vaalitoimikunta tai tuomiokapitulin lakimies ei voi kuitenkaan väistää arviointivastuuta Jumala-näkee-sydämeen-argumentilla, sellainen on minusta älyllisesti epärehellistä, juridisesti kestämätöntä ja hengellisesti vastuutonta.
Jusu Vihervaara :”Tarkoittaako näiden mielipiteiden lausuminen sitä, että ihminen ei ole enää kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu?”
Tällä(kin) sivustolla näkynein tulkintojen mukaan tarkoittaa. Henk.koht. en voi esim. pitää itseäni evl.kirkon kirkkolainsäädännön ja kirkkojärjestyksen mukaisesti ”kristillisestä vakaumuksestani tunnettuna”, koska en hyväksy evl.kirkon tunnustukijojen kaikkia kohtia, hyväksyn lailliset abortit [tulkinta=olen ”murhaaja”], seksuaalivahemmistöjen edustajat ja kaiken lisäksi olen vapaamuurarin puoliso [minkä joidenkin uskovien mielestä Raamattu selvästi kieltää] ja kun hyväksyn puolisoni laillisen harrastuksen, olen yhden evl.kirkon papin mielestä ”vaarallisinta mitä maa päällään kantaa”.
On vain ajateltava nuorten tavoin, että ”no, mitä välii…”
Jusulle,
oikeastaan en enää ihmettele ollenkaan sitä, miksi meidät leimattiin ”myrkkysieniksi”, kun teimme vapaaehtoistyötä evl.seurakunnassa. 🙂
Korostan uudelleen, että ihminen on kristittykin kun hän elämässään pyrkii noudattamaan Jumalan tahtoa lähimmäisen rakkautta, joka saa Jumalan hyväksymisen.
Siihen ei tarvita mitään leimaa otsaan siis ei mitään kirkkojen rituaaleja ja muita sakramenttejä.
Nyt osui Jukka Kristinuskon ytimeen. Yliluonnollinen Jumala on Raamatun keskiössä, eikä ilman sitä ja sen tunnustamista voida puhua Kristillisestä vakaumuksesta. Myös henkilökohtaisen sovituksen kokemus on yliluonnollinen tapahtuma. Kristuksen ylösnousemus on inhimillisesti katsottuna satua, mutta uskolle täyttä totta.
Tuskinpa ateistit tulevat näille sivuille kristityille naureskelemaan. Voihan kommenteissa olla muutakin heitä huvittavaa. Saattaa olla sellaista, että vakaumuksen kristittyjäkin hymyilyttää.
Ilmoita asiaton kommentti