Otsikon kysymykseen on helppo vastata: Vakaumuksellinen kristitty on se joka on omasta mielestään vakaumuksellinen kristitty. Tämä tietysti sillä rajauksella, ettei termistä kristitty vallitse näkemyseroja.
Sanakirjan mukaan termi ”vakaumus” tarkoittaa varmaa, vakaata käsitys jostakin asiasta ja vakaumuksellinen henkilöä jolla tämä vakaumus on. Niinpä jos henkilöllä omasta mielestään on tämä vakaumus, niin sitten hänellä se on.
Sanapari ”vakaumuksellinen kristitty” kuitenkin sisältää tarpeen määritellä myös termin ”kristitty” merkitys. Kristitty on henkilö, joka tunnustaa kristillistä vakaumusta. Mutta mitä sitten on kristillinen vakaumus? Riittääkö se jos tunnustaa, että Jeesus on Kristus. Siis se Herran voideltu, josta heprealaiset pyhät kirjoitukset olivat ennalta kertoneet?
Siis kuka Jeesus? Se Jeesus joka ristiinnaulittiin Pontius Pilatuksen aikana ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Se sama Jeesus, joka antoi meille lupauksen Pyhästä Hengestä, Se sama Jeesus, jonka sanotaan olevan tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu. Se jota kutsutaan Pojaksi.
Onko kristillinen vakaumus sitä sitä että yhtyy uskontunnustukseen? Eiköhän se riitä ja eiköhän se edellytä juuri sitä.
Kuka sitten on kristillisestä vakaumuksestaan tunnettu? Tarkoittaisikohan termi henkilöä, josta tiedetään tai oletetaan, että hänellä olisi mainittu vakaumus. Riittäisiköhän se? Eiköhän se riittäisi, mutta silloin henkilön omaksi omantunnon asiaksi jäisi pitääkö oletus paikkaansa.
Tällaista näen mielelläni Kirkon Ulkomaanavun tekevän.
Näin on. Tällä kertaa KUA on oikealla asialla.
Hieno juttu, että KUA:lla on tällaiseen kanavat. Olisiko niiden kautta jotain tehtävissä myös Nigeriassa Boko Haramin kaappaamien tyttöjen auttamiseksi..?
Jouni Turtiainen ;”Hieno juttu, että KUA:lla on tällaiseen kanavat.”
Olen samaa mieltä asiasta. Toivon, että kirkolta löytyisi kanavia myös niiden suomalaisnuorten auttamiseen, jotka valitsevat taivaaseen sen ”lyhyemmän tien”.
Omat ”kanavani” eivät valitettavasti 90-luvulla riittäneet nuorten itsemurha-aallon vellomassa kunnassa. Ei yleisönosastokirjoitus, ei tv-ohjelma, ei kansanedustajana olleen tutavamme tekemä hallituskysely, ei aloitteet kuntaan ja seurakuntaan, ei mikään… Vain se onnistui, kun kunnan sitoutumattomana KD-varavaltuutettuna tein aloitteen kunnan esityslistojen ja pöytäkirjojen julkaisemisesta netissä.
Suomi on nuorten itsemurhatilastoissa yhäkin Euroopan synkimpiä maita.
Hienoa työtä Kirkon Ulkomaanavulta! Poliittisen paineen luominen on varmasti tärkeää. Luojaa kiitän mahdollisuudesta maailmanlaajuisesti tuoda internetin jne kautta näitä karmeuksia julkiseksi koko maailmalle ja siten ehkä onnistua ehkäisemään jatkossa näitä raakuuksia.
Nyt alkaa näyttää KUA:n toiminta paremmalta aikaisempaan verrattuna. Siunausta sudanilaisnaisen vapauttamiseen.
Viimeisimpien uutisten mukaan nainen vapautetaan. Hieno juttu!
Voi kuitenkin kysyä, tuleeko perheen elämä olemaan helppoa jatkossakaan. Sudan on muslimimaa, jossa kristityn ei ole helppo elää. Etelä-Sudanissa on enemmistö kristittyjä, mutta rauhantilan kanssa on niin ja näin.
Toivottavasti hän saa pitää henkensä, lapsensa, vakaumuksensa, puolisonsa ja vapautensä.
Elämässään rehellinen ja realistinen kristitty on ihminen joka tunnustaa Jeesuksen vahvistaman Korkeimman tahdon lähimmäisen rakkauden elämämme suurimmaksi ja tärkeimmäksi rikkaudeksi. Hänen hyväksymisen elämällemme, hänen, joka on omassa muodossaan jossakin maaplaneettamme ulkopuolella. Pyrkimyksellä noudattaa tätä rakkautta on useita muotoja ihmisten erilaisuudet huomioonottaen.
Termi ” vakaumuksellinen kristitty ” on mielestäni hyvin epämääräinen ja käytännössä mahdoton ilmaisu.
”Oletko ateisti, buddhalainen, hindu, muslimi, juutalainen vai kristitty?” Tällä tavalla muotoiltuun kysymykseen on helppo vastata olevansa kristitty, mutta onko silloin kysymys vakaumuksesta?
Kiitos Jukka hyvästä aiheesta ja pohdinnasta.
Pyhässä kasteessa on meidät lapsena Jumala kastanut, uudestisynnyttänyt, antanut Pyhän Hengen ja pelastavan uskon. Tästä vakaamuksellisen kristityn vaellus alkaa. Monesti elämämme ei täytä meidän käsitystä siitä, mitä sen pitäisi olla. Onneksi voimme päivittäin tunnustaa synnit Jumalalle ja uskoa ne Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi saaduksi.
Apostolisessa tunnustuksessa tunnustamme myös uskomme luomiseen eli taivaan ja maan Luojaan!
Viittasin tekstissä pyhiin hepreankielisiin kirjoituksiin. Raamatun kirjoitusten pyhinä pitämiseen sisältyy ajatus että Jumala on ilmoittanut itsestään profeettojen kautta. Tämä siis mukaan lukien kuvauksen ihmisen ja maailman luotuisuudesta.