Kristitty ei voi kasvaa uskossa!
Voisi otsikkoa sanoa virheelliseksi, koska on aivan helppo , vaikka googlettamalla löytää, että kaikki kristilliset seurakunnat kertovat kristityn uskossa kasvamisesta, niin kirkon herätysliikkeiden, Lähetyshiippakunnan ja vapaiden suuntien kirkkojenkin sivuilta.
Usko on kuitenkin Jumalan lahja, jonka peruste on Kristuksen sovitustyössä, joka annetaan yksin armosta ilman ihmisen ansioita ja se on " alusta", jossa Kristus vaikuttaa tahtomista ja tekemistä,toimii siis kristityssä, kun hän vaeltaa Hengessä, Kristuksessa.Golgatan työ on kertakaikkinen ,täydellinen sovitustyö.Usko on sama pienessä lapsessa ,kun hänet otetaan kasteessa Jumalan lapseksi ja kastetaan myös Kristuksen kuolemaan ,kuin myös vanhuksessa ,jolle Jumala on lahjoittanut uskon.Raamattu ja tunnustuskirjat eivät puhu uskon kasvamisesta,vaan se on täydellinen, kuten Kristuksen sovitustyö . Uskoon (Kristuksen)ei voi lisätä mitään eikä poistaa siitä mitään, usko on Kristuksessa ja siksi täydellinen. Raamattu puhuu sen sijaan vaeltamisesta uskossa, joko Hengessä tai lihassa.Jos me yritämme jotakin omia ansioita liittää uskoon , niin silloin me emme ole Kristuksessa.Jos ajattelemme, että joku on kasvanut uskossa niin pitkälle, että hän uhraa enemmän tai on nöyrempi, niin se on hengellistä ylpeyttä. No joku sanoo, että eikö siellä sanota maitoa tarvitsevista lapsista.. joo ,mutta siinä ei puhuta uskosta. Paavali sen sijaan puhuu paljon Kristuksen tuntemisesta,jonka kautta usko saisi vaikuttaa meissä.
Kun vaellamme Hengessä, Kristuksessa olemme vapaita ja uskon viesti on ihmisille evankeliumi, Kristuksen tuoksu.
Kun vaellamme lihassa, me olemme lain alla ja meidän uskomme tarvitsee aina vertailukohdan ja tietysti se on joku heikompi ja kiusauksien tullessa laki ajaa varmasti lankeemukseen.Lainalainen ihminen tuomitsee muita lain mukaan , mutta lopulta itse joutuu lankeemukseen,ylpeys käy edellä ja hänet lopulta tuomitaan lain mukaan.Jumala ei ole 99.99% armoa ja 00.01% ihmisen ansiota pelastuksessa vaan 100% Jumalan työ.
- Uskoa ei voi myöskään mielestäni kovin tarkkailla, koska se johtaa lopulta sielullisiin tai tunteenomaisiin loppupäätelmiin, mutta raamattu kehottaa meitä seuraamaan omaan vaellustamme,vaellammeko Hengessä vai lihassa. Alkuseurakunta pysyi apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja yhteisissä rukouksissa. Jokaisessa Jumalan lapsessa on usko, lahjavanhurskaus ja kaikki työ tai suurin osa ei näy mitä Jumala tekee lapsiensa kautta. Joskus Jumala näyttää,niin kristikunnassakin vähäiseltä näyttävältä Jumalan lapselta, kuinka Jumala toimii hänen kautta. Ja kristittyjen pitäisi rohkaista ja kertoa näille maanhiljaisille ,vähimmille veljille, kuinka Jumalan armo uskon kautta toimii, kun olemme Kristuksessa. Jos me näämme, että Jumala toimii meidän kauttamme,niin silloinkin kuten Paavali opettaa , olkoon kerskautemme Kristus.
- Uskossa kasvamisessa puhumisella varmaan tarkoitetaan Kristuksen tuntemisen kasvamista, mutta koska on kysymys keskeisimmästä asiasta ja siitä että emme keskittyisi itseemme, vaan Jumalan työhön olisi tärkeä , että raamatullinen selkeys olisi tiedossa,koska meidän luontainen syntiinlagennut luontomme toimii täysin vastaisesti kuin Jumala ja ihmisellä on loputon halu ansioitua, vaikka se tie Kristuksen tuntemiseen tulee olla , että minä vähenisin ja Hän saisi kasvaa.
- Uskon päämäärä on sielujen pelastus ja viimein että se saa vaihtua näkemiseen.
- Kristityn päämäärä on yhteenvetona oppia tuntemaan Jeesus ja alkuseurakunta on antanut nuo 4 edellä mainittua kohtaa, jota meidän tulisi toteuttaa, jotta saisimme olla Jumalan työn kohteena ja myös Jumalan työn välikappaleina ja saisimme sanoa Paavalin tavoin , että pidämme roskana kaikkea Kristuksen tuntemisen rinnalla.
93 kommenttia
Näin se on, Kristus itse on uskovan ainut laki. Usko on uskovalle armosta annettu, mutta jos emme vaella ,sanan,uskovien yhteydessä,ehtoollisessa ja rukouksesta , niin meidän syntinen luonto määrittelee viimein mikä on oikein , kuten ev.lut.kirkossa on paljolti käynyt.Sitten tietysti voimme langeta siihen, että me yritämme rakentaa Jumalan työn päälle omavanhurskautta,mutta kuten Ismo kirjoitti ei ole yhteisrakennuksia Jumalan kanssa , vaan Kristuksen sovitustyön varaan tai ihmisen.Ja tämä ongelma muodostuu useimmiten väärästä opetuksesta, jossa vaaditaan tekoja ja pohja tälle on syntisyyden tiedostamattomuus tai sen kieltäminen tai jopa lihan pyhitysoppi. Lihamyllyt jauhaa 24h/7 ja tarvitsemme yhteyttä Jumalaan ja Hänen sanaansa ettemme eksy.
Miettikääpä mitä evankeliumi kertoo ihmisestä, onko ihminen luonnostaan kykenevä kuulemaan Jeesusta?
Entäpä sitten seuraamaan Häntä?
Täällä puhutaan niin paljon opetuksesta, väärästä ja oikeasta, kuka opettaa ja miten?
Entä voiko opettaa rakastamaan, rakastamaan Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään?
Eikö evankeliumi perustu täydellisesti rakkaudelle ja sen kautta vaikuttaviin tekoihin?
Voiko rakastaa kun lyö toista?
Mitä on opetus kun lapselle opetetaan että kyllä isä rakastaa äitiä vaikka lyö tätä?
Arin kysymyksiä, yritän vastata.
Täällä puhutaan niin paljon opetuksesta, väärästä ja oikeasta, kuka opettaa ja miten? Kaikki opetus mitä raamattu puhuu tulisi olla perusta ja pohja. Synninlangeneen ihmisen pääsemisestä takaisin Jumalan yhteyteen ja kasvamista Jeesuksen tuntemisessa. Tietäen sen totuuden ,että Jumalan lapseksi päässyt (ottanut vastaan Kristuksen sovitutyön), myös joutuu elämään synninlangeneen luontonsa kanssa koko elämäänsä ajan ja ruumiin lunastus on vasta kuoleman jälkeen. Entä voiko opettaa rakastamaan, rakastamaan Jumalaa ylikaiken ja lähimmäistä niinkuin itseään? Näinhän sana opettaa ja tiedämme , että lihastamme sitä rakkautta ei löydy.Jotta me saisimme olla Jumalan rakkauden välikappaleina, jonka Hän on vuodattanut uskoviin , niin meidän tulisi vaeltaa Hengessä ja totuudessa. Rakkaus ja totuus kulkee käsi kädessä, mutta rakkaus hiukan edellä. Totuus ei ole meidän lihallemme mikään iloinen asia ,koska se sotii Jumalan tahtoa vastaan . Se kuitenkin on se tie synnin ja armon tunnon kautta kristitty pääsee totuuden tuntemiseen ja vapauteen.
Eikö evankeliumi perustu täydellisesti rakkaudelle ja sen kautta vaikuttaviin tekoihin? Kyllä, Jumalan rakkaus vaati Kristuksen ristintyön ja kaikki Jumalan rakkaus meitä kohtaan on annettu Golgatan keskimmäisellä ristillä ja vain siitä rakkaudesta ja siitä totuudesta kaikki rakkaus ja anteeksiantamus kumpuaa kristinuskosta.Rakkautta ei ole ilman totuutta, sillä ihminen on toisella puolella ja Jumala on toisella puolella ja välissä on risti. Voiko rakastaa kun lyö toista? Ei kristityn tulisi ketään löydä ja tätä jokainen kristitty saa miettiä, että miten käyttäydyn lähimmäisiä tai vihamiehiä kohtaan. Se jos ihminen kokee syyllisyyttä Jumalan sanan edessä on tietysti hyvä asia ,koska Kristus on täynnä sekä armoa ja totuutta . Mitä on opetus kun lapselle opetetaan että kyllä isä rakastaa äitiä vaikka lyö Surullista! Väärää. Tähän lopuksi hiljan luin surullisen tarinan Brevjikistä, sen lapsuudesta. Siitä on lyhyt versio wikipediasta ,osiosta lapsuus. Brevjik oli siis se Norjalainen massamurhaaja , joka tappoi monta kymmentä ihmistä.
Arilla on mennyt laki ja Evankeliumi sekaisin ja tästä on monesti kirjoitettu aikaisemminkin. Hirveää sekasotkua ja aiheuttaa hämmennystä.
On selvää, ettei ketään tule lyödä, mutta silti meille täytyy sanoa, ettei saa lyödä. Laki on loppuun asti annettu. Sanottu ja tehty, Niinkö? Entä kun ihminen, Kristitty kiivastuu, lankeaa ja kompastuu tai peräti lyö?
Lihan teot ovat ilmeisiä, tämä täytyy uskaltaa tunnustaa, jos on Kristitty. Hyvään pyrkiminen ei tee kenestäkään hyvää. Varsinkaan jos vain puhuu, miten kuuluu olla, eikä itse noudata omia vaatimuksiaan. Näin toimii tekopyhät.
Jos ajattelemme, että kunhan vain emme lankea, niin laki ja käsky rakastaa on täytetty ja olemme tyytyväiset? Mutta, mites kun Jumala vaatii meiltä täydellisyyttä, niin miten silloin on meidän laita? Kuinka meidän käy kerran Tuomiolla? Enkö muka jää valheesta kiinni, kun olen peittänyt Totuuden? Olenko valehdellut itselleni, että hyvin menee, kun olen pyrkinyt kaikin voimin hyvään?
Sydämeni on musta, mutta kuka sen näkee? Enkö uskolla katsoa totuutta silmiin? Miksi pelkään? Koska Lain kautta tulee rangaistuksen pelko, ja sekö meidät saa toimimaan oikein? Eikös Kristityn tule toimia Rakkauden mukaan ilman pelkoa? Jos meitä uhataan, niin toimimme käskyn mukaan, mutta pakosta, emme Rakkaudesta käsin. Laki saa aikaan vihaa ja se johtuu juuri tuosta rangaistuksen pelosta. Emme rakasta luonnostaan, mutta laki vaatii meiltä juuri sitä. Minkä siis teen, kun en pysty ja synti on minut pettänyt? Moni syyttää Jumalaa: ”Miksi minusta tällaisen teit?”
Kuinka voin tuomita toista, kun itse olen raadollinen paska? Kelvoton rakastamaan ja kaikkeen siihen hyvään mitä laki vaatii.
”Joka rikkoo yhdessä kohdin, on rikkonut koko lain.” Jos en rakasta, vaan vaan huomaan toimivani vastoin sitä, minkä tiedän hyväksi, niin olen lain rikkoja ja Jumalan Tuomion alla, eikä minulla ole enää pelastusta tekojeni tai tekemättä jättämisen nojalla. Kuka voi pelastaa minut, koska synti asuu minussa, enkä voi päästä pois? Seis maailma, haluan päästä pois!
Tahallaanko teen vääryyttä? Mikä saa minut kiivastumaan, niin, että rakkauteni on kuin kylmä vaate, joka ei lämmitä ketään? Miksi en ole jakanut kaikkia rahojani köyhille? Miksi sydämeni on hauras ja heikko, niin etten saa ajatuksiltani rauhaa?
Jos joku nyt sanoo, ettei koskaan tee mitään väärää, koska on Kristitty ja täynnä Pyhää Henkeä, joka aina vaan rakastaa täydellisesti niin menköö totisesti peilin eteen! Näin on syytä meidän jokaisen tehdä, eikä tule koskaan unohtaa mitä on nähnyt!
Eikö Kristitty voi langeta? Miksi Paavali sitten sanoo Kristityille veljilleen, monesti: ”Älkää” Hän sanoo: ”Jos purette ja syötte toisianne, niin katsokaa, ettette perin hävitä toisianne” Nyt laitan tähän Paavalilta viestiä Galatalaisille, jotka olivat ajatelleet, että olen tosi Kristitty, kun menen ympärileikkauttamaan itseni. Saman voi sanoa, myös niille, jotka ajattelevat, että ovat tosi Kristittyjä, kun ovat menneet uskovana kasteelle, halveksien vauvana kastettuja. ”Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.” Tuo tarkoittaa, ettei Armon päälle tule enää mitään vaatimusta, vain Armoa, Armon päälle.
” Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle, joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta. Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia? Houkutus siihen ei ole hänestä, joka teitä kutsuu.
Vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan.
Minulla on teihin se luottamus Herrassa, että te ette missään kohden tule ajattelemaan toisin; mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoon kuka hyvänsä. Mutta jos minä, veljet, vielä saarnaan ympärileikkausta, miksi minua vielä vainotaan? Silloinhan olisi ristin pahennus poistettu. Kunpa aivan silpoisivat itsensä, nuo teidän kiihoittajanne! Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi”. Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.
Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdimme. Gal.5
Siinä Ismo toi paljon aiheesta raamatullista faktaa ja voin täysin yhtyä edelliseen. Silloin kun Jeesus kävi ristinkuolemaan ,niin Jeesukseen uskovat ajattelivat varmaan , että eihän se näin pitänyt mennä! Sama on myös meidän kristittyjen elämässä, kun olemme ja ajattelemme itsemme Jumalan lapsina, mutta on kuitenkin vaara unohtua se, että on kysymys kristinuskosta, kärsimyksen kautta tulleesta rakkaudesta ja meidänkin osaksi on tullut myös kärsiä.Tähän ,kuitenkin Jumalan rakkaus on meille annettu, että saisimme olla Hänessä vapaita. Olen elämän aikana kohdannut ihmisiä monenlaisista piireistä ja seurakunnista .Se tosiasia , että Jumala on antanut ihmiselle armon päästä Hänen osallisuuteen, jossakin yhteisössä, tuo ihmiselle usein yhtäläisyys merkit oikean ja väärän välille . Se tuo tietynlaisen kulttuurin, arvostukset eri asioista kristillisyydestä ja myös tavat.Kokemusmaailma tuo eittämättä sen , että jos sait sen kymppikilosen tietystä paikasta ,niin se on hyvä kalapaikka ja kaikki on siellä hyvää maisemia myöten.Jumalan työ ei kuitenkaan ole sidottu joidenkin kirkkojen sisälle, tuolla on Pyhä Henki ja tuolla ei. Mitä on saanut läheltä seurata ihmisten kamppailua lain ja evankeliumin suhteesta, niin usein on tullut ns. uskonpuhdistus. Se , että Luther oli syntinen, vajavainen ja erehtyväinen ihminen, niin se ei poista sitä tosiasiaa, että juuri Galatalaiskirjeen kautta Jumala avasi Lutherille sydämen ymmärryksen käsittämään Jumalan armotalouden ja siitä on seurannut meille Suomalaisillekin paljon hyvää. Haluan sanoa nöyrästi Arille, enkä parempana kristittynä vaan veljenä, että älä ajattele mennyttä muulta osin kuin siltä , että Jeesus on sinut pelastanut. Unohda kristilliset kulttuurierot ja tilaa audienssi jonkun paimenen luo ja kerro ajatukset, pyydä rukoillen Jumalan johdatusta, että löydät sellaisen pastorin jonka Jumala tahtoo .Minä uskon luterilaisuudesta löytyvän vastauksia näihin kysymyksiin.Kuitenkin kun olen rehellinen ja vaikka en ole Lähetyshiippakunnan jäsen ,niin uskon että siellä on sitä luterilaista opetusta näistä asioista. Katsot vaan lähimmän hiippakunnan seurakunnan ja kilautat papille ja sanot että poikkeatko juttusilla tai menet hänen luo.
Ismo Malinen toteat minulle:””Arilla on mennyt laki ja Evankeliumi sekaisin ja tästä on monesti kirjoitettu aikaisemminkin. Hirveää sekasotkua ja aiheuttaa hämmennystä.””
Siis mielestäsi Jeesuksen sanan mukaan eläminen on ”sekasotkua”?
Tää on mielenkiintoista kun tuo esille puhdasta evankeliumia niin sitten se on sekasotkua.
Siis hyväksytte kaikenlaisen väkivallan ja pakottamisen mutta Jeesuksen sanan mukaista julistusta ette hyväksy.
Evankeliumi on yksinkertainen niille joille Jumala sen imoittaa, muille mahdotonta ymmärtää.
”Tää on mielenkiintoista kun tuo esille puhdasta evankeliumia niin sitten se on sekasotkua.” Ari
Tarkoitan, että julistamasi evankeliumi on muuttunut lain julistamiseksi, ikään kuin Kristus olisi meille kasvattajana lakiin, kun asia on juuri päinvastoin, lain päämääränä on Rakkaus, Kristus, joka on lain loppu. Laki tappaa, koska sillä on kuoleman virka, kun Kristus taas tekee ihmisen eläväksi Evankeliumin kautta.
”Päämäärä” tarkoittaa sananmukaisesti maaliin saapumista. Kun maaliin on saavuttu, kilpailu on ohi ja alkaa lepo.
Ari, en ole myöskään sanonut, että Jeesuksen sanan mukaan eläminen on sekasotkua, vaan, että opetuksesi on sekasotkua. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ihailen intoasi ja kovasti toivon, että Jumala olisi sinulle Armollinen.
”Ismo Malinen julistaako Jeesus lakia? Ei julista vaan sitä kuinka uudestisyntyneen tulee elää.”
Ari, tuolla edellisellä kirjoituksellasi vain vahvistit sen, minkä edellisessä kommentissani totesin. Olet ehdollistanut Evankeliumin, eli tehnyt siitä lakia ja vaatimusta, sen sijaan Kristus tuo Vapauden ja Rakkauden. Sinulle Kristitty on sellainen joka tekee mitä vaaditaan. Siis elää, kuten kuten vaaditaan. Asetat selvät ehdot Kristitylle, onneksi Jumalan Armo Kristuksessa ei aseta ehtoja, vaan Kristitty saa elää Jumalan Lupasten mukaan. Amen.
Jumalan tahto on, että luotamme Jumalaan Kristuksen kautta, Laki on naulattu Ristille. Armossa eläminen ei ole valheessa elämistä, vaan synnin tunnustamista ja yhteistä uskoa kaikkien Kristittyjen kesken. Ei ole enää erottavaa tekijää, koska olemme kaikki Jumalan edessä alasti. Ei ole parempia ja huonompia Kristittyjä, sillä meille ei ole annetu valtaa tuomita toisia, vaan meille on annettu valta julistaa syntejä anteeksi Kristuksen tähden ja julistaa Jumalan Rakkautta ja armahtavaisuutta. Tuomio on yksin Jumalan. Jumala tuntee omansa ja sen täytyisi meille riittää.
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”.
Ja vielä, on nimittäin varmaa, että menetämme kaiken, jos lähdemme pois Kristuksen Armosta takaisin tekojen kautta ansaittavaan vanhurskauteen.
Paavali kirjoittaa meille ja varoittaa vakavasti: ”Sillä jos minä uudestaan rakennan sen, minkä olen hajottanut maahan, osoitan minä olevani lain rikkoja. Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.Gal.218-21
Mitään synergiaa ei ole, sillä Jumala yksin vaikuttaa Kristityssä Rakkautta Poikansa Evankeliumin kautta. Kuka tämän ymmärtää, saa levätä Hänessä ja uhrata Kiitosta lakkaamatta.
Ja Arille vielä erikseen: Jumalan tahdon noudattaminen on, että uskomme Jeesukseen Kristukseen, jonka Isä on Lähettänyt meitä pelastamaan. Hänessä on kaikki Laki ja Profeetat täytetty. Meillä ei ole enää mitään käskyä täytettävänä, Jumalan tahto on, että Rakastamme Jumalaa ja toisiamme. (1.Joh.2)
”Me rakastamme, sillä Hän on ensin rakastanut meitä.” 1.Joh.4:19
Ilmoita asiaton kommentti