Kristitty ei voi kasvaa uskossa!
Voisi otsikkoa sanoa virheelliseksi, koska on aivan helppo , vaikka googlettamalla löytää, että kaikki kristilliset seurakunnat kertovat kristityn uskossa kasvamisesta, niin kirkon herätysliikkeiden, Lähetyshiippakunnan ja vapaiden suuntien kirkkojenkin sivuilta.
Usko on kuitenkin Jumalan lahja, jonka peruste on Kristuksen sovitustyössä, joka annetaan yksin armosta ilman ihmisen ansioita ja se on " alusta", jossa Kristus vaikuttaa tahtomista ja tekemistä,toimii siis kristityssä, kun hän vaeltaa Hengessä, Kristuksessa.Golgatan työ on kertakaikkinen ,täydellinen sovitustyö.Usko on sama pienessä lapsessa ,kun hänet otetaan kasteessa Jumalan lapseksi ja kastetaan myös Kristuksen kuolemaan ,kuin myös vanhuksessa ,jolle Jumala on lahjoittanut uskon.Raamattu ja tunnustuskirjat eivät puhu uskon kasvamisesta,vaan se on täydellinen, kuten Kristuksen sovitustyö . Uskoon (Kristuksen)ei voi lisätä mitään eikä poistaa siitä mitään, usko on Kristuksessa ja siksi täydellinen. Raamattu puhuu sen sijaan vaeltamisesta uskossa, joko Hengessä tai lihassa.Jos me yritämme jotakin omia ansioita liittää uskoon , niin silloin me emme ole Kristuksessa.Jos ajattelemme, että joku on kasvanut uskossa niin pitkälle, että hän uhraa enemmän tai on nöyrempi, niin se on hengellistä ylpeyttä. No joku sanoo, että eikö siellä sanota maitoa tarvitsevista lapsista.. joo ,mutta siinä ei puhuta uskosta. Paavali sen sijaan puhuu paljon Kristuksen tuntemisesta,jonka kautta usko saisi vaikuttaa meissä.
Kun vaellamme Hengessä, Kristuksessa olemme vapaita ja uskon viesti on ihmisille evankeliumi, Kristuksen tuoksu.
Kun vaellamme lihassa, me olemme lain alla ja meidän uskomme tarvitsee aina vertailukohdan ja tietysti se on joku heikompi ja kiusauksien tullessa laki ajaa varmasti lankeemukseen.Lainalainen ihminen tuomitsee muita lain mukaan , mutta lopulta itse joutuu lankeemukseen,ylpeys käy edellä ja hänet lopulta tuomitaan lain mukaan.Jumala ei ole 99.99% armoa ja 00.01% ihmisen ansiota pelastuksessa vaan 100% Jumalan työ.
- Uskoa ei voi myöskään mielestäni kovin tarkkailla, koska se johtaa lopulta sielullisiin tai tunteenomaisiin loppupäätelmiin, mutta raamattu kehottaa meitä seuraamaan omaan vaellustamme,vaellammeko Hengessä vai lihassa. Alkuseurakunta pysyi apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja yhteisissä rukouksissa. Jokaisessa Jumalan lapsessa on usko, lahjavanhurskaus ja kaikki työ tai suurin osa ei näy mitä Jumala tekee lapsiensa kautta. Joskus Jumala näyttää,niin kristikunnassakin vähäiseltä näyttävältä Jumalan lapselta, kuinka Jumala toimii hänen kautta. Ja kristittyjen pitäisi rohkaista ja kertoa näille maanhiljaisille ,vähimmille veljille, kuinka Jumalan armo uskon kautta toimii, kun olemme Kristuksessa. Jos me näämme, että Jumala toimii meidän kauttamme,niin silloinkin kuten Paavali opettaa , olkoon kerskautemme Kristus.
- Uskossa kasvamisessa puhumisella varmaan tarkoitetaan Kristuksen tuntemisen kasvamista, mutta koska on kysymys keskeisimmästä asiasta ja siitä että emme keskittyisi itseemme, vaan Jumalan työhön olisi tärkeä , että raamatullinen selkeys olisi tiedossa,koska meidän luontainen syntiinlagennut luontomme toimii täysin vastaisesti kuin Jumala ja ihmisellä on loputon halu ansioitua, vaikka se tie Kristuksen tuntemiseen tulee olla , että minä vähenisin ja Hän saisi kasvaa.
- Uskon päämäärä on sielujen pelastus ja viimein että se saa vaihtua näkemiseen.
- Kristityn päämäärä on yhteenvetona oppia tuntemaan Jeesus ja alkuseurakunta on antanut nuo 4 edellä mainittua kohtaa, jota meidän tulisi toteuttaa, jotta saisimme olla Jumalan työn kohteena ja myös Jumalan työn välikappaleina ja saisimme sanoa Paavalin tavoin , että pidämme roskana kaikkea Kristuksen tuntemisen rinnalla.
93 kommenttia
”Mutta mutta kun näin ei tapahdukkaa vaan ihminen kääntyykin etsimään Jumalaa siitä vanhasta uskonnollisuudesta jossa ennen eli (tai voihan mennä uuteenkin harhaoppiin) eikä todella olekkaan luopunut kaikesta ja lähtenyt seuraamaan Jeesusta.” Ari Pasanen
Arille tekisi hyvää lukea Raamattua, niinkuin sinne on kirjoitettu. Luopuminen Kristuksen tähden kaikesta tarkoittaa samaa, kuin toisaalla sanotaan sydämen kyllyydestä suu puhuu. Siellä missä on ihmisen aarre, siellä on myös ihmisen sydän. Monet vanhemmat ymmärtävät esim. mitä oman lapsen huolet tarkoittavat. Sydän viipyy lapsen asioissa ja vanhempi unohtaa itsensä.
Kun ihmisen sydän on Kristuksessa, niin ihminen on kuollut itselleen. Tämä on jokaisen Kristityn ominaisuus. Miten se näkyy elämässä? Siten, että pidämme kaikkia ihmisiä lähimmäisenä ja varsinkin pyhien asiat ovat kuin omiamme. Tarkoittaako tämä Jeesuksen seuraaminen, ettei meillä voi olla mitään maallista hyvää? Ei tietenkään, vaan kiitämme Jumalaa taloista, lähimmäisistä, siskoista ja veljistä. Jne.
”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” Joh.10:10
”Niin Pietari rupesi puhumaan sanoen hänelle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua”. Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” Mark.10:28-30
Jokaisella Kristityllä, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi on Pyhä Henki, tämä pitäisi kaikkien ymmärtää. Se on epäuskoa ja Jumalan tekemistä valehtelijaksi, ettei usko muiden kuin itsensä olevan oikea Kristitty. Jumala tuntee omansa ja se pitäisi riittää kaikille Kristityille ja Kirkossa näin kuuluukin olla.
Uskossa kasvamista ei varmaankaan uskon ja opin kirjoistamme löydy. Sitä käsitettä kun ei 500 vuotta sitten ilmeisesti ole käytetty. Miten se olisi kirjoihin tullut, jos koko käsite on keksitty myöhemmin. Uskossa kasvaminenhan on toisin sanoen Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa kasvamista. Sen ei pitäisi olla yhdellekään kristitylle vierasta.
Samaa mieltä ed. kanssa ja blogin tarkoitus oli myös johdatella ajattelemaan , sitä puolta mitä Jumala on tehnyt eli kaiken ja tarjoaa valmista pelastusta ja kasvu tapahtuu yksin armosta Kristuksen tuntemisen kautta. Ja näin ollen Jumalan tarjoama pelastus ja usko kertakaikkisesti annettu ja ovat täydellisiä, mutta me muutumme ja saamme kasvaa Jeesuksen tuntemisessa.
Juuri, kuten Samuel kirjoittaa. Paavali tähdentää myös kaiken aikaa, että oppisimme lepäämään valmiissa työssä, KristukseSSA ja juuri sen kautta kasvaisimme Armoon juurtuneena, emmekä enää ajautuisi ja kääntyisi maailman alkeisvoimien puoleen (lihan käsivarteen) Paavali tähdentää että kaikki on valmista, kunhan vain pysymme uskossa lujina. Olemme ostettu ja lunastettu pois lain alta, kuinka enää voisimme suorittaa uskon töitä, sillä Rakkaus on tullut tilalle. Tunnemme Jumalan, mutta emme täydellisesti, mutta voimme luottaa, että Jumala kyllä tuntee meidät ja tietää millaista tekoa olemme. Ei Hän katso meihin, vaan Kristukseen, jossa asuu koko Jumalan täyteys. (Kol.1:19 ja Kol.2:9)
”Mutta kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa, vaimosta syntyneen, lain alaiseksi syntyneen, lunastamaan lain alaiset, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: ”Abba! Isä!” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta. Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla?” Gal.4:4-9
”Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen.
Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. Teidätkin, jotka ennen olitte vieraantuneet ja mieleltänne hänen vihamiehiänsä pahoissa teoissanne, hän nyt on sovittanut Poikansa lihan ruumiissa kuoleman kautta, asettaakseen teidät pyhinä ja nuhteettomina ja moitteettomina eteensä, jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. Kol.1:14-23
…Jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla…
Kristuksen tuntemisen kautta on kaikki, liha ei hyödytä mitään.
Ismo Malinen toteat minulle seuraavasti:
””Arille tekisi hyvää lukea Raamattua, niinkuin sinne on kirjoitettu. ””(Ismo Malinen)
Tunnen Totuuden ja Pyhä Henki kirkastaa Hänen sanansa minulle.
Entäpä Ismo malinen kuinkas itse luet Raamattua ja sieltä Jeesuksen sanoja, toteat että:””Jokaisella Kristityllä, joka tunnustaa Jeesuksen Herraksi on Pyhä Henki, tämä pitäisi kaikkien ymmärtää.””
Entäpä kun Jeesus sanoo selkeästi:
Matt. 7:21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Mikä on sitten Jumalan tahto, kuulla Jeesusta.
Matt. 17:5 Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä”.
Juuri tuota lepoa ja rauhaa Hänessä me tarvitsemme, jotta siitä vapaudesta käsin voimme viedä evankeliumia toisillekin. On kai niin , että jokainen uskova joutuu painimaan ja viimein kun näkee todelliset mahdollisuudet eli mahdottomuuden elämänsä suhteen suhteessa Jumalan tahtoon , jotta Jumala voi kasvattaa armossa Kristuksen tuntemiseen ,jossa on lepo. Uskoon kuuluu,että me luovutamme emmekä suorita tekoja, että Jumala saisi johdattaa. Armon kirkastuminen , ei nähdäkseni tule kuin synnin tunnon kautta . Se että ihminen on Jumalan lapsi , ei ole kuitenkaan ole nähnyt kaikkea sitä totuutta mitä itsessä on ja minkälainen Jeesus on todella. Se on jatkuva prosessi, pyhitys, jossa nämä kaksi totuutta tulevat entistä selvemmin esille ja niistä seuraa tietoisuus, että minulla ei ole edellytyksiä elää Jumalan tahdon mukaan ja siksi se ajaa minut Kristuksen luo. Nuorena ihmettelin uskovia, että miten nuo vanhemmat on niin iloisia puhuessaan Jeesuksesta ja nyt jotain siitä ymmärrän . Meillä on sanan mukaan myös lupa pyytää viisautta ja on myös luvattu antaa ja sitä uskova tarvii , joka elämän vaiheissa. On hyvä vetäytyä välillä yksinäisyyteen rukoilemaan ja saa uskoa , että Jumala johdattaa.Emme voi niin tunteen tasolla tavoittaa Jumalaa, mutta raamatun Sanan lupauksiin saadaan luottaa, Hän pitää meistä huolta. Kun kompastumme, saamme nousta ja tunnustaa virheemme ja jatkaa matkaa
Kristuksessa voimme elää Jumalan tahdon mukaan, mutta lihassa emme eli silloin elämme lain alla. Joko me vaellamme lihassa tai Hengessä. Pyhä Henki näyttää meille mahdottomuuden omassa voimassa elää kristityn elämää, eikö näin . Jos vaikka me taistelemme syntiä vastaan ja sanomme että en tee , en tee ja kuitenkin teemme niin mikä vialla? Tai pakotamme itsemme rukoilemaan ja lukemaan raamattua ja vapaus puuttuu, mikä vika? Että,me vaellamme, elämme Kristuksessa! Jätetään aamuin illoin kaikki elämän murheet ja asiat hänelle ja pyydetään johdatusta elämään,luetaan pätkä Jumalan sanaa tai hartauskirjaa ja koko perhe jos on . Siinä saadaan kuten illallakin viedä kaikki perheen murheet ja ilot Jumalalle, pyytää anteeksiantoa ja olla sydän avoimena ja jos sydämessä on asioita joita kokee että ei voi ,ei halua antaa Jumalalle, niin tunnustaa senkin. Käy seurakunnassa , raamattupiirejä, kyllä Jumala johdattaa ja voimme huokailla pitkin päivää asioiden, ihmisten puolesta. Siksi tämä sepustus, koska vaeltaminen on elämää 24/7 Kristuksessa ja me itse estämme sen Jumalan tahdon , jos elämme puolittain ,hyväksyen , piilottaen syntejä, Jumala haluaa totuutta salatuimpaan asti ja srk pitäisi olla se paikka missä on paimen jonka kanssa saa kuskata niitä meidän kuormia ristin juurelle ns. Ja päästä iloon, rauhaan ja vapauteen. Sillä on siunausta että koko perhe kokoontuu yhdessä ainakin illalla Jumalan eteen.
Vain Kristuksessa me voimme voittaa kiusauksia, kun vaellamme Hänessä, mutta tiedämme että ”minun lihassa ei asu mitään hyvää” ja tälläisiä me olemme kaikki. Jeesus ei kuollut vain meidän rikoksien puolesta joita olemme uskoontuloon saakka tehneet , vaan kaikki, kaikkien ihmisten syntien puolesta. ” Jos , joku kuitenkin syntiä tekee , meillä Puolustaja Isän tykönä. Ja näimme saamme armahdettuina syntisinä jatkaa matkaa Kristuksen vapaudessa, kun tuomme Hänen eteensä syntimme.
Tämän vielä jaan, koska tämä laittaa miettimään…
”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.” Juud.1:3
Tämä on sitä meidän vaelluksemme diagnosointia . Lähtökohtaisesti tiedämme, että Jumalan täytyy tehdä kaikki hyvä meissä ja Hän tekee sen sanansa kautta. Voisi kuvata , että meillä on se vastuu ylittää se kirkon kynnys ja kynnyksen toisella puolella ,jossa Jumalan sanaa julistetaan ,niin vastuu siirtyy Jumalalle, koska Hän lupaa että Hänen sanansa ei tyhjänä palaa. Uskon , että usein me askaroimme itsemme kanssa kiusoissa, ikäänkuin emme tietäisi mistä apu tulee ja katsomme peiliin itseämme, sielunvihollinen syyttää , maailma vetää, sydänkin voi syyttää, kun pitäisi kääntyä Jeesuksen luo. Kaikille ihmisille on ominaista itsepetos, valhe. Totuus tekee vapaaksi ja se avaa rakkauden ja näin Jumala voi vaikuttaa tekemistä ja tahtomista Raamatusta löytyy monia opetuksia tästä, esim. Pietari oli kieltänyt Jeesuksen ja kuinka hän halusi mennä etukäteen yksin , ennen kuin vene oli rannassa Jeesuksen luo hiilivalkealle .Siellä kenties Pietari ripittäytyi Jeesukselle. Ja lopulta Jeesus sanoo Pietarille, että Hän vyöttää (totuudella) ja Pietari menee lopulta sinne minne ei tahdo oman tahtonsa mukaan , vaan Jumala vie.
Toinen esimerkki voisi olla siitä, että elämämme , arkemme on Jumalan tahdon mukaista, sillä emme voi mennä Jumalan eteen ja pyytää siunaamaan elämää, jossa teemme ja toimimme tahallisesti Jumalan tahtoa vastaan. Nehemian kirja kertoo Jerusalemin muurin rakentajista ja ohje oli, että jokainen rakentaa muurin ensin oman talonsa kohdalta. Ollanko me rakennettu muuri meidän kotimme ympärille? Rukousmuuri, jne.
Ilmoita asiaton kommentti