Voisi otsikkoa sanoa virheelliseksi, koska on aivan helppo , vaikka googlettamalla löytää, että kaikki kristilliset seurakunnat kertovat kristityn uskossa kasvamisesta, niin kirkon herätysliikkeiden, Lähetyshiippakunnan ja vapaiden suuntien kirkkojenkin sivuilta.

Usko on kuitenkin Jumalan lahja, jonka peruste on Kristuksen sovitustyössä, joka annetaan yksin armosta ilman ihmisen ansioita ja se on ” alusta”, jossa Kristus vaikuttaa tahtomista ja tekemistä,toimii siis kristityssä, kun hän vaeltaa Hengessä, Kristuksessa.Golgatan työ on kertakaikkinen ,täydellinen sovitustyö.Usko on sama pienessä lapsessa ,kun hänet otetaan kasteessa Jumalan lapseksi ja kastetaan myös Kristuksen kuolemaan ,kuin   myös vanhuksessa ,jolle Jumala on lahjoittanut uskon.Raamattu ja tunnustuskirjat eivät puhu uskon kasvamisesta,vaan se on täydellinen, kuten Kristuksen sovitustyö . Uskoon (Kristuksen)ei voi lisätä mitään eikä poistaa siitä mitään, usko on Kristuksessa ja siksi täydellinen. Raamattu puhuu sen sijaan vaeltamisesta uskossa, joko Hengessä tai lihassa.Jos me yritämme jotakin omia ansioita liittää uskoon , niin silloin me emme ole Kristuksessa.Jos ajattelemme, että joku on kasvanut uskossa niin pitkälle, että hän uhraa enemmän tai on nöyrempi, niin se on hengellistä ylpeyttä. No joku sanoo, että eikö siellä sanota maitoa tarvitsevista lapsista.. joo ,mutta siinä ei puhuta uskosta. Paavali sen sijaan puhuu paljon Kristuksen tuntemisesta,jonka kautta usko saisi vaikuttaa meissä.

Kun vaellamme Hengessä, Kristuksessa olemme vapaita ja uskon viesti on ihmisille evankeliumi, Kristuksen tuoksu.

Kun vaellamme lihassa, me olemme lain alla ja meidän uskomme tarvitsee aina vertailukohdan ja tietysti se on joku heikompi  ja kiusauksien tullessa laki ajaa varmasti lankeemukseen.Lainalainen ihminen tuomitsee muita lain mukaan , mutta lopulta itse joutuu lankeemukseen,ylpeys käy edellä ja hänet lopulta tuomitaan lain mukaan.Jumala ei ole 99.99% armoa ja 00.01% ihmisen ansiota pelastuksessa vaan 100% Jumalan työ.

1. Uskoa ei voi myöskään mielestäni kovin tarkkailla, koska se johtaa lopulta sielullisiin tai tunteenomaisiin loppupäätelmiin, mutta raamattu kehottaa meitä seuraamaan omaan vaellustamme,vaellammeko Hengessä vai lihassa. Alkuseurakunta pysyi apostolien opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja yhteisissä rukouksissa. Jokaisessa Jumalan lapsessa on usko, lahjavanhurskaus ja kaikki työ tai suurin osa ei näy mitä Jumala tekee lapsiensa kautta. Joskus Jumala näyttää,niin kristikunnassakin vähäiseltä näyttävältä Jumalan lapselta, kuinka Jumala toimii hänen kautta. Ja kristittyjen pitäisi rohkaista ja kertoa näille maanhiljaisille ,vähimmille veljille, kuinka Jumalan armo uskon kautta toimii, kun olemme Kristuksessa. Jos me näämme,  että Jumala toimii meidän kauttamme,niin silloinkin kuten Paavali opettaa , olkoon kerskautemme Kristus.
3. Uskossa kasvamisessa puhumisella varmaan  tarkoitetaan Kristuksen tuntemisen kasvamista, mutta koska on kysymys keskeisimmästä asiasta ja siitä että emme keskittyisi itseemme, vaan Jumalan työhön olisi tärkeä , että raamatullinen selkeys olisi tiedossa,koska meidän luontainen syntiinlagennut luontomme toimii täysin vastaisesti kuin Jumala ja ihmisellä on loputon halu ansioitua, vaikka se tie Kristuksen tuntemiseen tulee olla , että minä vähenisin ja Hän saisi kasvaa.
4. Uskon päämäärä on sielujen pelastus ja viimein että se saa vaihtua näkemiseen.
5. Kristityn päämäärä on yhteenvetona oppia tuntemaan Jeesus ja alkuseurakunta on antanut nuo 4 edellä mainittua kohtaa, jota meidän tulisi toteuttaa, jotta saisimme olla Jumalan työn kohteena ja myös Jumalan työn välikappaleina ja saisimme sanoa Paavalin tavoin , että pidämme roskana kaikkea Kristuksen tuntemisen rinnalla.