Kristillinen avioliitto – uskollisuus
Martti Luther: ”Uskollisuus tekee avioelämän avioelämäksi ja sitä onkin koko avioelämä, sitä uskollisuutta, jonka he ovat luvanneet toinen toisellensa. Niin puhuvat he siitä. Siinä on avioelämän pysyväisyys, ei, että rakastavat toinen toistansa, sillä silloinhan olisivat ne, jotka avioliiton ulkopuolella toisiinsa pitäytyvät myöskin avioväkeä, vaan uskollisuudessa, että toinen sanoo toiselle: Minä olen sinun ja sinä olet minun. Tämä on avioelämää”.
Martti Luther; Häälahja eli neuvoja pitämään Jumalalle otollista ja siunattua perhe- ja avioelämää.
Miksi aviorikoksen tekemisen on Jumalan tahdon vastaista; kymmenen käskyä, älä tee huorin (2. Moos. 20:14)?
Miksi uskollisuus aviopuolisolle, avioelämän sitovuus ja pysyvyys on tärkeää?
Miksi jotkut tilanteet (esim. pikkujoulut) voivat laittaa koetukselle uskollisuuden omalle aviopuolisolle?
Miten haureus poikkeaa muista synneistä (vert. 1. Kor. 6:15-20)?
Miksi vaikeuksien voittaminen yhdessä oman aviopuolison kanssa on parempaa kuin ohimenevät mielihyvät jonkun toisen kanssa?
Miksi Kristuksen seurakunnan (morsian) pitää olla aina uskollinen yljälle, Kristukselle?
Kaikki julkaistut blogini:
33 kommenttia
Mielestäni huolestuit ihan oikein kivistä ja susista, Juha, Eihän Pyhä Henki silloin ole mukana, vaikka oltaisiin liikkeellä hyvän asian puolesta.
Kiitos hyvästä kommentista, Jorma. Toisaalta on hyvä, että on noita kivittäjiä, koska …
Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. (Matt. 5:10-12)
Martti Pentti, kiitos hyvästä kommentista. Stefanus oli erilainen.
Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota minun henkeni!” Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ”Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois. (Ap. t. 7:57-60)
Ilmoita asiaton kommentti