”Herra Jumala, sinä joka olet luonut miehen ja naisen ja säätänyt, että heidän on solmittava avioliitto, sinä joka siunaat heitä antamalla kohdun hedelmää ja annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta, me rukoilemme sinua, että pohjattomassa hyvyydessäsi estäisit tämän luomuksesi, säädöksesi ja siunauksesi vääristymästä ja turmeltumasta ja että armossasi varjelisit sen keskuudessamme Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Aamen.”
Tohtori Martti Luther: Vähä katekismus
Mikä tekee avioliitosta kristillisen?
Miksi kristillinen avioliitto kestää koko eliniän?
Miksi avioliiton hoitaminen on tärkeää?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Kirkko (5.5.2017)
Taistelu (25.5.2017)
”Koska avioliittoja on ollut maailman alusta ja niitä on yhä edelleen uskottomienkin keskuudessa, niin ei ole mitään syytä sanoa avioliittoa vain uuden liiton ja kirkon sakramentiksi. Sillä entisten sukupolvien avioliitot olivat yhtä pyhiä kuin meidänkin ja pakanoiden avioliitto on yhtä todellinen kuin kristittyjenkin, vaikka sitä ei pidetäkään sakramenttina. Sitä paitsi kristittyjenkin joukossa on jumalattomia aviopuolisoita, jotka ovat kaikkia pakanoita pahimpia; miksi heidän avioliittoaan pitäisi sanoa sakramentiksi, mutta pakanoiden ei?” Näin kirjoitti Luther vuonna 1520.
Kiitos hyvästä kommentista, Martti Pentti.
Totta, avioliitto ei ole meillä sakramentti.
Kristillinen avioliitto on aina elinikäinen yhden miehen ja yhden naisen välinen liitto, joka ei voi päättyä avioeroon.
Jeesus vastasi ja sanoi: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa ’loi heidät mieheksi ja naiseksi’ ja sanoi: ’Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi’? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (Matt. 19:4-6 FB38)
Tottakai se voi päättyä myös eroon. Silloin joku ihminen on varmaankin toiminut vastoin Jumalan tahtoa, mutta eihän tuo niin tavatonta ole. Jeesus itse teki tämän myönnytyksen: ”Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen.”
En puhuisi silloin siitä avioliitosta kristillisenä, koska avioliitto päättyy avioeroon. Kristilliseen avioliittoon kuuluu aina liiton hoitaminen ja aviopuolisot osaavat pyytää ja antaa anteeksi. Huoruus ei kuulu kristilliseen avioliittoon.
Kristillinen avioliitto on sinulle siis ihanne, johon meidän viheliäisten puolisoiden tulisi pyrkiä. Ehkä sen niinkin voi ymmärtää, kunhan ei nosta rimaa liian korkealle.
Martti Pentti, kiitos kysymyksistä ja pohdinnasta. Kristillisessä avioliitossa joko ollaan tai sitten ei olla. Jumala vihaa hylkäämistä, eikä kenelläkään ole oikeutta haavoittaa aviopuolisoaan olemalla uskoton tai olemalla väkivaltainen. On monia asioita, jotka tuhoavat avioliiton, mutta ilman hyvää kommunikointia ne jäävät helposti pimentoon. Anteeksi pyytäminen ja antaminen on tärkeää ja samoin hyvä kommunikointi aviopuolisoiden välillä.
”On monia asioita, jotka tuhoavat avioliiton, mutta ilman hyvää kommunikointia ne jäävät helposti pimentoon. Anteeksi pyytäminen ja antaminen on tärkeää ja samoin hyvä kommunikointi aviopuolisoiden välillä.” Tuo pitää paikkansa mihin tahansa avioliittoon. Antaako kristillisyys paremman mahdollisuuden onnelliseen ja kestävään liittoon kuin joku muu uskonto tai maailmankatsomus?
Hyvä kysymys, Martti Pentti. En tiedä vastausta. Avioliiton hoito on tärkeää myös muissa uskonnoissa tai katsomuksissa. Tavoite olisi, että molemmat aviopuolisot ovat onnellisia, mutta sairaudet tai jokin muu risti voi olla haasteellinen, joka vaikuttaa myös avioliittoon.
Voiko kristillinen avioliitto toteutua, jos puolisot eivät tahdo lainkaan etsiä siinä Jumalan tahtoa? Olen pitkään ihmetellyt sitä, miten voidaan vihkiä kristilliseen avioliittoon, vaikka puolisot eivät ole uskovia.
Pekka, kiitos hyvästä pohdinnasta. Kristillisessä avioliitossa ei voi olla, ellei ole kastettu ja usko Herraan Jeesukseen Kristukseen. Mielestäni kirkossa vihkiminen ei tee avioliitosta kristillistä ja toisaalta avioliitto voi olla kristillinen vaikka olisi maistraatissa vihitty.
Mites mahtoi olla Lutherin oman avioliiton. Olikos se miten kristillinen kun siinä taidettiin juopotella aikas lailla?
Seppo, hyvä kysymys. Oli kristillinen ja esimerkillinen, jossa aviopuolisot rakastivat toisiaan. Toki Martti söi ja joi vaimonsa valmistamia erinomaisia ruokia ja juomia.
Että juopottelu ei ollutkaan synti jos sitä harastivat Luther ja Katarina von Bora? Lutherin monet juurin ns. pöytäpuheet oli pidettu selvästi kännissä.
Lutherin pöydässä juotiin tietääkseni Käthe-rouvan hyväksi tunnettua olutta.
Lutherin liika kaljan kännääminen on tunnettu historialinen tosiasia. Kaupunki maksoi lutherin piikkejä kaljakapakoihin ja eräs olutpanimo omisti olutmerkin Lutherile jo tämän eläessä. Ja sen verran ymmärän että tunnistan kasvokuvista todennäköisen kaljapöhön.
Saksassa saa osta Luther-olutta yhä tänään. Ei sattuma.
Hyvä piikki. Varmaan kävi koko seurakunta olusella ja kaupunki maksoi.
Silti tuntuisi tosi oudolta , jos kirkko luopuisi vihkioikeudestaan, Silloin katoaisi myös uskovilta mahdollisuus vahvistaa liittonsa Jumalan kasvojen edessä. Eiköhän se valinta ole toiseksi tärkein elämässä, eli kenen kanssa avioituu. Joten aika varmalle pohjalle se on hyvä rakentaa.
Monen nuoren parin suuri kysymys seurustelussa on juuri se, onko tämä Jumalan tahto. Ovat korviaan myöten rakastuneita, mutta tuo yksi kysymys vaivaa heitä molempia. Vasta sen jälkeen, kun ovat saaneet selvän vastauksen tähän polttavaan kysymykseen, he kihlautuvat ja menevät vihille. Siinä on hyvä alku kristilliselle avioliitolle.
Seppo hei. sinä kun tunnet historiaa, ni milloin kirkossa on keksitty tehdä väkijuomien käytöstä syntiä.
Melko myöhään, kun vielä 1700 luvulla pappilat valmistivat viinaa myyntiin ja viinaa myytiin jopa sunnuntaisin kirkonmäellä. Toki ajan monissa saarnoissa alkoholisoituneille suntioille ja papeille pidettiin tulikivenkatkuisia parannussaarnoja.
Syntihän viina oli selvästi Paavalille,joka piti juomaria yhtä syntisenä kuin miesten kanssa makaajaakin.
Tulkitsen siis väkijuomien ’käytön’ muuksi kuin pikku tipotteluksi.
Historiaa:
”Viljan jalostaminen viinaksi, kuten edellä on kerrottu, oli
tuottoisaa toimintaa. Esimerkiksi papit saivat palkkansa suurimmalta
osin luontaistuotteina. Viljan osuus oli papinmaksuista
suurin. Aivan kuten muissakin talouksissa, pappilan
saunakodassa porisi pontikkapannu. Tavatonta ei ollut, että
keittomestarina oli pappilan rengin ohella lukkari taikka kappalainen.
Tiedetään kirkossa kuulutetun, että hyvää kahdesti
kirkastettua viinaa on saatavana kirkonmeiningin jälkeen pappilan
pihalla.”
Juha Heinilä, kiitos hyvästä ja ajankohtaisesta Luther-sitaatista. Mutta ajattelen, että vedät muuten aika lailla mutkia suoriksi. Ensinnäkin avioeroja tapahtuu, eivätkä ne aina ole seurausta aviorikoksista tai modernista osaamattomuudesta selvitä ongelmista. On tapauksia, joissa avioeroon on selvästi syyllinen osapuoli ja avioliiton jatkaminen merkitsisi toiselle osapuolelle ja lapsille psyykkistä nujertumista tai vahingoittumista. Toiseksi Tunnustuskirjat sallivat syyttömän osapuolen uuden avioliiton. Avioero on vähän niin kuin tappaminen sodassa: monesta huonosta vaihtoehdosta se vähiten huono. Ja jos perheen ihanne on isä ja äiti ja lapset niin kyllä kai yh-vanhempi silloin voi mennä uusiin naimisiin. Olen ajatellut juuri samalla tavalla kuin sinä, mutta elämän havainnointi on pakottanut väljentämään ajatusmaailmaa. On helppo latoa raamatunlauseita ja todeta, että elämän tulisi mennä tiettyjä latuja. Valitettavasti avio- ja avioero-ongelmat eivät poistu sillä,että luetaan Raamatusta tai Lutherin teksteistä sinänsä oikeita periaatteita tai totuuksia. En tarkoita nyt sinua, mutta olen saanut muutaman kerran olla kokoontumisissa,joissa on pohdittu kristillistä suhtautumista avioeroon ja uudelleen avioitumiseen. Olen saanut vaikutelman, että vaikeat asiat on siististi ratkaistu Raamattua lainaamalla. Sen jälkeen ei olekaan tarvinnut liata omia käsiään paneutumalla seuraluntalaisten vaikeisiin ihmissuhdekysymyksiin vaan on vain tarvinnut todeta että avioero ja varsinkin uudelleen avioituminen ovat syntiä… Voisiko ajatella niin, että avioliitto on ihmistä varten eikä ihminen avioliittoa varten – eli hyväksytään se, että pieleen voi mennä avioliitossakin. Tällä en siis tarkoita, että kaikki eronneet ilman muuta pitäisi vihkiä kirkossa tai että avioerot olisivat hyväksyttävissä kevein perustein.
Marko, kiitos kommentista. Avioliittoa pitää hoitaa, kuten moni hoitaa autoaan. Avioliitto ei säily hyvänä ellei sitä hoida. Kun opitaan kommunikoimaan, niin silloin on helppoa ratkaista pienet ongelmat. Aviopuolison kuuntelu on tärkeämpää kuin puhuminen. Korva on tärkeämpi kuin suu, jos haluaa ymmärtää aviopuolisoa ja iso sydän. Monesti voi tulla suuriakin ongelmia, jolloin tarpeen mukaan kannattaa hakea apua.
Avioliittotapahtumat, -kurssit, -leirit ja -piirit ovat hyviä ja niihin kannattaa mennä jo silloin kun ei ole suuria ongelmia, jolloin on helpompaa ottaa vastaan työkaluja onnelliseen avioliittoon.
Vertaus auton huoltoon ja siinä käytettäviin työkaluihin on mielenkiintoinen. Toisaalla lainaat Lutheria: ”Annat avioliiton kuvata rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen ja kirkon, hänen morsiamensa, välisen rakkauden salaisuutta.” Pitäisikö tästä vetää johtopäätös, että autonkin voi ymmärtää kirkon vertauskuvaksi?
Kiitos hyvistä kommenteista, Martti Pentti. Moni rakastaa autoaan, hevostaan tai vaikka kesäasuntoa enemmän kuin puolisoaan. Avioliiton hoito jää paljon pienemmäksi kuin ’mammonan’ hoitaminen. Lisäksi työ ja harrastukset voivat mennä aviopuolison edelle.
Entäpä lapset? Avioliiton tarkoitus on monen kristityn mielestä lasten synnyttäminen ja kasvattaminen. Saavatko he mennä tärkeysjärjestyksessä puolison edelle?
Martti Pentti, hyvä kysymys. Esim. pieni lapsi tarvitsee vanhempien huolenpitoa 24 tuntia; aviopuolisolle riittää pienemi rakkaus. Voisi myös ajatella, että lasten kannalla on paljon parempi kuin vanhemmat ovat onnellisessa avioliitossa, koska tällöin lapsille riittää rakkautta paljon enemmän kuin silloin kun vanhemmat riitelevät tai ties mitä avioliiton tuhoajaa käyttävät. Kun on pieniä lapsia, niin silloinkin on tärkeää, että vanhemmat osoittavat rakkautta toisilleen. Monesti lapsen hoito on raskasta ja silloin rakastavan aviopuolison rakkauden teot ovat tärkeitä. Monesti työ ja harrastukset vievät meiltä liikaa aikaa, jolloin aviopuolison tarpeet jäävät liian vähälle huomiolle. Joten helppompaa on silloin, jos aviopuoliso ja pieni lapsi tai isommat lapset ovat tärkeämpiä kuin työ, harrastus, ystävä ja bilettäminen.
Juha: ” Avioliittoa pitää hoitaa, kuten moni hoitaa autoaan. ”
Juu, vertaus auton hoitoon on mielenkiintoinen, kuten Martti Pentti sanoo.
Kyllä, olen samaa mieltä, autoa pitää hoitaa, että vaihtoarvo säilyisi. Minä ainakin pyrin vaihtamaan autoni (ja frouva omansa) kolmen vuoden välein uuteen. Pitäisikö puolison suhteen menetellä samoin? Vai ontuuko vertauksesi jotenkin tässä suhteessa?
Niin on tuntunut toimineen ainakin yksi tunnettu arkkipiispaksikin pyrkinyt teologi, jolla on menossa tällä hetkellä tiettävästi tosin vasta kolmas – itseään parikymmentä vuotta nuorempi – frouva.
Kimmo, hyvää pohdintaa. Aviopuolisoa ei ole tarkoitus vaihtaa kuten autoa, jolloin avioliiton hoitaminen on vielä paljon tärkeämpää kuin auton hoitaminen.
Kristillinen avioliitto on aina elinikäinen liitto.
Pekka: ”Siinä on hyvä alku kristilliselle avioliitolle.”
Suomen laki ei tunne käsitettä ”kristillinen avioliitto” kuten ei tunne myöskään käsitettä ”siviiliavioliitto”. Laki tuntee vain käsitteen ”avioliitto”, johon voidaan vihkiä pariskuntia joko kirkollisin menoin papin toimesta tai sitten maistraatissa vihkimishommiin valtuutetun juristin toimesta.
Suomessa eletään Suomen lakien mukaan, joten Suomessa voidaan solmia vain yhdenlaisia avioliittoja.
Kimmo, kristityt voivat elää kristillisessä avioliitossa kunnes toinen aviopuolisoista kuolee.
Juha: ”Kimmo, kristityt voivat elää kristillisessä avioliitossa kunnes toinen aviopuolisoista kuolee.”
Eivätkö muka ”pakanat” voi elää avioliitossa – mitään ”kristillistä” avioliittoa ei Suomen laki tunne – kunnes toinen aviopuolisoista kuolee? Miksi elinikäisessä avioliitossa eläminen olisi kristittyjen yksinoikeus? Lukemattomat kristitytkään, jopa varsin monet teologit ja pappishenkilöt – joiden pitäisi kai olla uskovaisille jonkin sorttisia esimerkkejä – eivät kuitenkaan niin tee.
Taitaa olla (avioliiton suhteen) monien omahyväisten ja tekopyhien Jumalan paimenpoikien ja -tyttöjenkin motto: ”Älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä opetan.”
Kimmo, toki moni ateisti elää onnellisessa avioliitossa ehkä eliniän, tunnen sellaisia. Ajattelen, että Jumalan avulla se on helpompaa. Mitä lipilaarien pappien avioliittoon tulee, niin se voi joskus olla vain pelkkä avioliitto ilman määritelmää kristillinen. Jumaluusopin tohtori Martti Lutherin rukous on elinikäiselle kristilliselle avioliitolle, joka solmitaan.
Auton huoltaminen pelkän netin kautta ei onnistu. Eikä tämä laite anna avioliitonkaan hoitamiseen todellisia mahdollisuuksia. Jokainen avioliitto on ihan oma juttunsa. Parien on päästävä kertomaan tarinaansa henkilökohtaisesti. Samalla heille on avattava kasvun mahdollisuudet. Mikäli parit yhdessä lähtevät kohti parempaa avioliittoa, niin sen jälkeen ei ole enää suuria esteitä onnellisen liiton saavuttamiselle. Aika harva tähän muutosprosessiin suostuu lähtemään, koska
Siinä ensin joutuu kohtaamaan myös paljon kipua. Hyvään suhteeseen voi päästä vain kipujen läpi kulkemalla. Siihen tarvitaan hyvin turvallinen ympäristö. Parit harvoin itse kykenevät sellaista luomaan. Ainakaan oman kriisinsä keskelle.
Hyvä kommentti, kiitos Pekka. Runsaat 20 vuotta sitten hankimme hyvät materiaalit avioliiton hoitoon ja yritimme kahden niitä lukemalla pohtia elämäämme, mutta ei niistä paljoa apua ollut. Sen jälkeen menimme ensimmäiselle leirille noin 2 vuotta vihkimisen jälkeen. Näistä leireistä on ollut paljon apua ja olemme saaneet paljon hyviä työkaluja ongelmien ratkaisuun.