Lohjan Kaivoslammella eilen (lauantaina 14.1.17) menehtynyt harrastelijasukeltaja oli Tikkurilan seurakunnan 58-vuotias kappalainen Heikki Leppä. Suruviesti kerrottiin seurakunnalle tänään sunnuntaina messun yhteydessä Pyhän Laurin kappelissa Vantaalla. Heikkiä jäivät kaipaamaan vaimon lisäksi viisi aikuista lasta.
Heikki Leppä oli innokas bloggari Kotimaa24:ssä. Innostunut, innostava, lukijansa yhä uudelleen yllättävä ja haastava. Kun sukeltajan henkilöllisyys tuli tietooni, ensimmäiseksi mieleeni tuli tämä Heikin K24-blogiprofiilikuva, jossa hän poseeraa sukeltajantamineissaan.
Kirkkomme vanhassa käsikirjassa rukoillaan, että Jumala varjelisi meidät pahalta, äkilliseltä kuolemalta. Ajatuksena lienee ollut se, että on erityisen paha asia, jos kuolema tulee niin nopeasti, että ihminen ei ole ehtinyt, osannut tai viitsinyt siihen millään tavalla varautua.
Heikin tapauksessa ei ole kyse tällaisesta. Vaikka Heikin järkyttyneet läheiset voisivatkin ahdistuksissaan kuvata tapahtumaa juuri pahaksi äkkikuolemaksi, minä en usko siihen. Omaa mieltäni rauhoitti Herättäjä-Yhdistyksen verkkosivujen juttu, johon laitoin linkin tämän tekstin loppuun. Iltalehti tiivistää samasta jutusta olennaisen:
”Todisti sukeltajaparin kuoleman
Sukeltamisesta Leppä innostui Herättäjä-Yhdistyksen verkkosivujen mukaan neljä vuotta sitten Kap Verdellä. Lepälle sukeltaminen oli myös hengellinen harrastus.
- Sukellus on tietynlainen retriitti. Siellä näkee Jumalan luomistyöstä asioita, joita ei pinnalla näe.
Jutussa hän kertoo joutuneensa todistamaan kerran sukeltajaparinsa kuolemaa vierestä.
- Sain hänet pinnalle reilussa kahdessa minuutissa, mutta oli jo myöhäistä, Leppä muisteli.
- Aivan samoin voisi käydä monessa muussa tilanteessa, vaikka laiturilta pudotessa. Mutta ei tapausta koskaan saa pois mielestä.”
Aikaisemmin kirkkokäsikirjassa oli muutamia Rukouksia matkalla oleville. Ennen ei pidetty itsestään selvänä sitä, että reissuun lähtijät ikään kuin automaattisesti pääsisivät perille naarmuitta ja muitta vastoinkäymisittä. Kaikkea voi sattua. Siunausta ja varjelusta matkalle pyydettiin, koska oltiin realisteja: Juuri tuleva matka voi olla se viimeisemme.
Heikkikin oli nähdäkseni ottanut huomioon sen, että hän voi menettää henkensä lempiharrastuksessaan. Aivan samalla tavalla minä itse olen näkövammaisena joutunut hyväksymään sen mahdollisuuden, että voin kohdata matkani pään pelottavassa tieliikenteessä keskellä Helsinkiä, vaikka nuo kadut ja reitit ovatkin vuosikymmenten ajalta minulle peräti tuttuja. Ei tarvita kuin yksi kuski, joka suojatienylitystilanteessa ei kunnioita valkoista keppiäni.
Heikki, tahdon kiittää sinua kaikesta siitä hyvästä, mitä sinun välitykselläsi on niin monen ihmisen elämään tullut. Onnettomuustutkintalautakunta tulee aikanaan kertomaan meille, mikä sukelluksessa meni vikaan. En siitä paljon perusta. Uskon näet siihen, että meille jokaiselle on mitattu elettäväksemme tietty aika, jota emme voi ylittää. Siksi lähtömme voi tapahtua milloin ja missä vain.
Sanasi vedenalaisesta retriitistäsi lohduttavat minua: Niin elämässämme kuin kuolemassammekin me saamme Kristuksen omina olla Jumalan turvallisissa käsissä. Ruttopuiston portissa ovat lohdulliset sanat: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret” (5 Moos. 33:27 a). Noihin käsiin me saamme jättää itsemme ja toinen toisemme. Ja nyt aivan erityisesti sinut, veljemme Heikki.
Tahdon vielä rukoilla Heikin rakkaitten kanssa ja puolesta Lassi Nummen sanoin:
Herra, anna meille rauha.
Ilon ja tuskan ja kaipauksen pyörteiden heittelemille
anna rauha, jossa on nöyrää iloa ja surua
ja voimaa päivän askareen suorittamiseen,
ja samalla tavalla anna rauha
käsille, jotka ovat askareistaan vaipuneet,
silmille, jotka ovat sulkeutuneet lepoon.
Anna rauha, joka yhdistää poisnukkuneet
ja meidät, jotka vielä vaellamme täällä.
Anna rauha, joka käy yli kaiken ymmärryksen.
Sinun rauhasi –
anna se heille ja meille.
Aamen.
* * * * * * * *
Herättäjä-Yhdistyksen kuvaus Heikistä:
https://herattajajuhlat.fi/4023-pappi-sukeltaa-syviin-vesiin
Heikki Lepän armollinen seurapuhe viime kesän Herättäjäjuhlilla Vantaalla:
https://herattajajuhlat.fi/4137-heikki-leppa
Kristuksen rauhaa kollegalle ja K24:lla asialliselle nahinakumppanille. Kiitos työstäsi ja vaikutuksestasi, kiitos mielipiteistäsi, jotka laittoivat miettimään ja pohtimaan sivuunjääneitä perspektiivejä.
Näemme vielä Taivaan ilossa!
Rukouksin sinun ja perheesi puolesta.
Hiljaiseksi vetää.
Ei jäänyt epäselväksi Heikin kanta moniin ajankohtaisiin kysymyksiin, mutta uskollaan Heikki ei henkseleitä paukuttanut. Mainittakoon, että Heikki Lepän väitöskirja oli erityisen ansiokas ja sai aikanaan laajaa kansainvälistä huomiota.
Otan osaa läheisten suruun.
Kari-Matti: Mikäs se väikkärin aihe nyt olikaan?
Luke`s critical use of Galatians eli UT:n eksegetiikkaa. Heikki oli varsin tunnettu/tunnustettu UT:n asiantuntija.
Surullista, vaikka kai pitäisi iloita, että toinen on jo perillä vääryyden suuressa sovituksessa.
Elias: Vaihe kerrallaan. Muistathan ne viisi vaihetta, jotka sureva käy läpi: kieltämisen, vihan, ”kaupankäynnin”, masennuksen ja hyväksymisen. Omaiset eivät varmaankaan vielä edes tajua, mitä on tapahtunut…
Siinä alkuahdistuksessa, shokissa, mikään sanallinen viesti ei mene perille. Mutta aikaa myöten.
Tuo viestisi jälkimmäinen osa kuuluu mielestäni vasta tuon pitkän prosessin loppupuolelle. Surua ei voi hoputtaa, se ottaa oman aikansa.
Näin on. Tänään on mullakin ollut itku tämän takia herkässä, vaikka tunsin hänet vain somen kautta.
Osanottoni myös minulta niille jotka miehen tunsivat. Asiallisen oloinen kaveri.
Heikki, kurssikaverini: R.I.P. Pääasiassa (Kristuksen ainutlaatuisuus) yksimielisyys, sivuasioissa (avioliittokysymys) vapaus ja kaikessa rakkaus.
Kuulin Heikin kuolemasta tänään pari tuntia sitten. Heikki oli oman seurakuntani pappi ja ystävä. Järkyttävä menetys. Kiitos Hannu Kiuru. Tulin tänne koska Heikki oli täällä blogistina ja tiesin, että joku Heikin pappiskollega on varmaan jo kirjoittanut jotain hyvää ja lohdullista, jota lukiessa voi hiljentyä, muistella ja itkeä Heikin poismenoa.
Sari: Oikein oletettu. Samoihin aikoihin minullekin selvisi kuolleen sukeltajan henkilöllisyys. Otin heti yhteyttä Kotimaan toimittajaan Emilia Karhuun ja kyselin häneltä, että kai K24:ään tulee Heikistä jonkinlaista juttua. Vastaus oli, että toki, mutta se veisi varmasti oman aikansa.
Koska jo istuin tietokoneen äärellä, koin, että ehkä se, jonka pitää juuri nyt kirjoittaa, olenkin minä itse…
Nyt vasta katsoin tuon H-Y:n jutun videonpätkän Heikin sukelluksesta nro 480. Järkytyin uudelleen. Tätä ei Heikin omaisten pidä ainakaan tähän hätään katsoa, myöhemmin ehkä.
Filmillä Heikki tuntuu hyvin luottavaiselta: Jos tekee kaiken aina huolellisesti, niin ei tule ongelmia. Ja sitten se rankin kaikista: ”Tarkoitus ei ole lähteä tästä maailmasta räpylät jalassa!”
Ei ihminen tiestänsä tiedä…
Eilen, kun näin uutisen sukellusonnettomuudesta, tuli heti mieleeni, että ei kai vain Heikki. Aamulla näin hänen facebook-sivuillaan päivityksen Heikin menehtymisestä. Olin silloin sakastissa menossa juuri toimittamaan ehtoollismessua. Eihän sitä kuivin silmin voinut tänään töitään tehdä. Heikkikin oli messun ystävä, tarkka sen teologiasta.
Heikin ikä on ollut uutisissa väärin. Hän oli 58-vuotias. Nyt sillä ei ole tosin enää merkitystä, iäisyydessä.
Kiitos, Teemu, tarkennuksesta. Korjaan Heikin iän tekstiin. Kaikesta huolimatta.
Uutisen nähtyäni minullekin tuli mieleen että eihän se vain ole Heikki. Pian asia kuitenkin varmistui niin olevan. Opiskelimme samaan aikaan. Heikki aloitti vuotta aikaisemmin. Olen itsekin haaveillut sukellusharrastuksen aloittamisesta. Ihailin Heikin intoa siinä, mitä hän teki, niin työssä, opinnoissa kuin harrastuksissakin. Lahjakas ja samalla lämmin ihminen. Voimia läheisille! Ikuinen valo loistakoon hänelle!
Heikki Leppä oli niitä bloggaajia, joilla oli asiaa ja perusteluja teksteissään. Näin on lupa todeta, vaikka en samaa mieltä hänen kanssaan kovinkaan usein ollut.
Traagista, että aktiivinen ploggaaja menetti elämänsä juuri niissä varusteissa, jonka kaltaiset profiilikuvassa olivat esillä. Elämämme epävarmuus jää tuosta kuvasta nyt pinnalle kellumaan.
Toivon kaikille läheisille voimia kestää menetys. Ihmisten sanat eivät ole vakuuttavia näissä tilanteissa, mutta Raamatun lupauksien myötä voi siirtää katsetta sinne parempaan huomiseen:
”Kristuksen on näet määrä hallita, kunnes hän on saattanut kaikki vihollisensa jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema.”(1.Ko15:25,26)