Suomi kävi aikoinaan kahden rintaman sotaa. Tämä oli melkeinpä yllätys, vaikka olen vanha mies ja aikoinaan tallustellut Hankonimen hiekoilla ja nähnytkin niitä rakenteita. Juuri äskettäin luin artikkelia entisöidystä bunkkerista,jossa oli ylimpänä sellainen valurautainen suojakupu. Siellä voi vartiomies olla todennäköisesssä turvassa ellei tule lentopommin täysosumaa. Seuraavana yönä siirryin tämän siivittämänä rakentamaan omakohtaisia puolustusrakenteita. Jokaiselle henkilölle rakennettiin oma suojabunkkeri, ainoa ongelma oli sellainen jonka ymmärsin vasta herättyäni: Ne bunkkerit rakennettiin polttamattomasta savesta.

Olisiko tässä joku viesti, joka kannattaisi ainakin huomioida! Ehkä vielä kerran kannattaisi suorittaa katselmus oman elämän turvavarusteiden suhteen. Jos kumminkin Jumala on ja on iankaikkinen elämä, niin miten suhtaudun ajatukseen valinnasta, joka olisi välttämätöntä tehdä tulevaisuutta ajatellen. Psalmin kirjoittaja sanoitti tämän asian jo niin hyvin, ettei vaadi korjaamista: Tutki minut ja tunne minut, jos tieni on vaivaan vievä, niin ohjaa minut oikealle tielle! Jotenkin olen ollut havaitsevinaniajatuksen ilmassa: Minulla on minun uskoni ja sinulla on sinun uskosi, mutta älä sinä tyrkytä uskoasi minulle. Niinkuin demokratiassa on henkilö/ääni-periaate, niin on myös teokratiassa henkilö/usko-periaate. Jokaisen puhe ja ilmaisu on tasa-arvoista, paitsi paidan väri tekee jostain tasa-arvoisemman.

Kuulin tässä myös sananopetusta nuoresta profeetasta, joka sai tehtävän käydä syömättä ja juomatta toimittamassa Herransa asian. Siinä kävi sitten kumminkin niin, että toimeksiannosta vähän poikettiin ja lopputulos oli karjuvan leijonan kita. Jäin miettimään sitä, miksi suora Herran puhe eli toimeksisnto jäi syrjään, kun tuli uusi tarjous. Yllätyksekseni löysin selityksen eli vertaisen tapahtuman paratiisista. Siellä oli selkeä Jumalan sana. Älä koske, älä maista. Oliko paratiisissa uteliaisuus jo olemassa, vai kuuluiko se käärmeen rikkauteen, en tiedä! Sitä puuta kuitenkin katsottiin, siinä se nyt on kaunis katsoa, mutta ei vielä syödä, kunnes paikalle tuli viisaampi! Tulija antoi ymmärtää, että hän tietää Jumalan tarkoituksen ja mitä ohje sisälsi! Hyvänen aika, jos joku pystyy tarjoamaan Jumalaa enemmän, niin mitä sitten tehdään? No, siihen tartutaan! ja mitä sitten useasti sattuukaan?

Nuori profeetta, jos sinulla on Raamattu, sinulla on Jumalasi alkuperäinen toimeksianto kirjattuna siihen. Sinun ei siis tarvitse syödä tai juoda muuta tehtäväsi suorittamisen aikana, koska sinulla on Herran ilmoitus kainalossasi ja lukemistonasi! Jos joku ajatus tai henkilö lähestyy sinua ja sanoo, voisimmeko yhdessä katsoa sinun raamattuasi? Sanoppa mitä se sinun Raamattusi sinulle puhuu! Jos vieraasi sanoisi, tuo on täällä turhaa eikä tuokaan pidä paikkaansa, niin sinä voisit kavahtaa! Mutta hän sanookin, katsokaamme tarkemmin ja hän saa näyttämäänkin, että siinä rivien välissä onkin selitys ja ne poikkeukset, jotka eivät tarvitse tulla kaikkien tietoon. Kun tällä tavalla luetaan ensin kahdenkesken ja tarpeeksi moni saa kuulla ne rivienvälien kirjoitukset, siitä tulee totuus lopulta. Palataan alkuun ottakaamme nyt paaston aikana jokainen lain vasara käteemme ja tutkikaamme uskomme bunkkerin lujuus, jos se kestää lain iskut, ole onnellinen, mutta älä vieläkään turvaa siihen vaan Ristin Herran vuodatettuun Ristinvereen, joka kertoo Jumalan rakkaudesta oikealla ja kestävällä tavalla.