Körttisaarnan pointit

Tämäntapaista käsittelyä olisin vuoden pääsaarnalta toivonut.

Pitäähän joskus ihmisen älyäkin käyttää ja ravita.

Kirjoitan tämän yksinäisenä korvessa huutajana, sillä eihän kukaan tässä maas enää miktään mikltään toivo. Eleniuksen Jaska muutti monesti käsityksiään kirkkokahvikommenttini jälkeen.

Kyllä kirkon pitäisi itsensä takia organisoida saarnakritiikki, kun sitä itsekukin tekee jo kirkonpenkissä.

Kyllä kirkon pitäisi itsensä takia organisoida saarnakritiikki, kun sitä itsekukin tekee jo kirkonpenkissä.

xxxx

Ollako vai eikö olla kuuluisa Hamletin dilemma ei koske olemista vaan tekemistä tai oikeammin sen pohdiskelua. Kyse on siitä, pitikö kostaa isän murha.

Toki tämä kellokaskörtti ei ole ainoa tätä tietämätön.

Sitten hän laski olla verbit päivän tekstissä, kolmeko niitä nyt oli vai, kysyn saarnan sanoman kuulleena ja unohtaneena. Jos olisi ollut kolme, niin olisi päästy kolmiyhteyteen tai ainakin pariteettikokoonpanoon: kolme maallista ja kolme tuonpuoleista.

Sitten puhuja teki mielenkiintoisen havainnon (kymmenen plus) : suomen kielessä on sama sana sekä olemisella että olemisella. Ei jäänyt edes kuullessa mieleen puhujan yritys selvittää rakennetta niin lepsua se oli. Kun kai missään muussa kielessä ei näin ole, olisi tätä ollut syytä korostaa, eikä jättää luterilaisittain kuulijan havaittavaksi.

Minun yritykseni selvittää. Ei se nyt ihan sama ole, koska omistettaessa verbi ei taivu: minulla on, meillä on jne. Minusta tämä rakenne korostaa omistamista, pääpaino on sillä, kuka omistaa. Sen sijaan muissa kielissä on pääpaino sillä, mitä kulloinkin omistetaan. Ich habe einen Hund. Tämä näkemykseni syntyi ihan intuitiivisesti, mutta oli ainakin yritys selittää.

Sittemmin sain pitkän googlaamisen jälkeen esille uusimman tutkimuksen, jonka mukaan omistamisen ON tarkoittaa pysyvää olotilaa.

Eli maa on ikuinen, ja sen omistus pyhää ja pysyvää kuin Niskavuoren novelleissa ja Pohjanmaalla todellisuudessa. Eikö körttiöisyys ollut alunperin isojen isäntien liike,

kysyy maata omistamaton ulkoratojen koluaja.

1 kommentti

  • Tuula Hölttä sanoo:

    Seppo Väisänen :”Eikö körttiöisyys ollut alunperin isojen isäntien liike,

    kysyy maata omistamaton ulkoratojen koluaja.”

    Olipa tai ei, niin lohdutukseksi voin sanoa ainoastaan yhden lapsemme mielipiteen hänen vierailtuaan ensimmäisen ja viimeisen kerran äitinsä ”omistamisen kirouksen” vuoksi taakseen jättämällä itärajan taakse jääneellä kotiseudulla:

    ” Emme me ”maattomat” unohda juuriamme, koska ne juuret ovat kiinni teissä, ukit ja mummit, isät ja äidit.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Seppo Väisänen
    Seppo Väisänen

    Olen historian maisteri ja eläköitynyt YLE:n toimittaja. Kirjoittelen yhteiskunnasta, historiasta, kirkosta ja uskonnosta syrjäisen ja sivuun pannun asemasta. Kannatan kansankirkkoa, kirkollisesti olen vapaamielinen traditionalisti, joka määrittyy blogiensa kautta. Tutkimuksellisia kohteitani ovat virret ja Luther sekä tietenkin vuosi 1917.