Kortti tuo ja kortti vie, mutta maanviljelys on onnenkauppaa.

Me kaikki 70+ ihmiset olemme päässeet elämän ihanuudesta ihmeiden maailmaan. Minullakin on tietokone, jolla aukeaa tiedon taidon ja huvituksen maailma ihan rannattomasti. Älykännyä vielä vierastan. Tunnemme ajan ennen näköradiota ja suursikaloita, kanaloita ja navettoja. Päivittäin tulee s-postiin ystävällisiä lainatarjouksia ja vielä houkuttelevampia pyöräytystarjouksia erilaisissa onnenpyörissä. Se on kuin huumekauppaa? Ensimmäiset kiksit ilmaiseksi vaikkapa parisataa pyöräytystä. Onko kyse siis apparaatista, jolla on tarkoitus onnellistuttaa kansaa jakamalla rahaa tällä tavalla, tuskinpa?

Kultareunaiset pilvet leijailivat pikkutilan yllä, kun ydinperhe asusti pikkutilaansa, jossa oli viitisentoista hehtaaria peltoa ja metsää kotitarpeiksi. Navetassa muutama lehmä kanoja ja possua kasvamassa. Päätien varressa maitolava, joka hoiti maidon kuljetuksen, mutta monesti hoiti sitä seuran etsintä vaihetta. Elämä oli tietenkin työntäyteistä, mutta parhaimmillaan onnellista. Olihan siinä sitten sekin puoli, että työttömille järjestettiin työllisyystöitä, joka oli useasti ison runko-ojan kaivuuta talvisissa olosuhteissa.

Eräänä päivänä äskettäin perustettu työministeriö kiinnitti huomionsa tähän onnelaan ja totesi toiminnan olevan tehotonta, siispä saneeraamaan. Kehitettiin dokmi: Pikkutila on vain yhden ihmisen työpaikka ja toisen aikuisen pitää ilmoittautua kortistoon. Kotikylilläni oli siis vaimot, jotka sinne kortistoon ilmoittautuivat. Sikäli luonnollista, että metsätyö hevosen kanssa oli muotoutunut miesten hommaksi. Ottivat riesakseen kymmenien kilometrien työmatkan koneen jatkeeksi, joka suolsi rikoota riskeille ja ei niin riskeille. No se tehdaskin oli jonkin työllistämisprojektin osa ja hiipui aikanaan pois.

Mitä tästä seurasi? Ensimmäinen oli lypsykoneen osto. Eli piti rationalisoida asioita ja sehän vatii sitten traktoria, puimuria, viljankuivaamoa ja monenlaista vermettä, ettei sanotuksi saa. Kustannukset kasvavat ja se vaatii lisää pinta-alaa. Suurempaa sikalaa ja navettaa ja lisää koneita ja elektroniikkaa. Tarvitaan tai ainakin halutaan ostaa karvalakki kunnon talvena ja turkki oli talavisovassa korvaamaton verme. Kun kettuja ja susia ei pyöri jaloissa tarpeeksi kaikkiin karvalakkeihin ja karvakauluksiin, niin pittää ruveta tarhaamaan. Ja taas ollaan moraalittomalla vyöhykkeellä. Eiku tekemään keinoturkista, mutta kun sitä on tehty öljystä, niin miten sitten suu pannaan, kun öljypumput pysäytetään.

Miksi maanviljelys on nyt onnenkauppaa? Elämme kuitenkin säännöstelytaloudessa, vaikka emme enää leikkaa niitä pikkuruisia kuponkeja pienillä sakseilla kaupan kassalla. Meillä on kiintiöt ja ne täällä reunalla ei taida olla kaikkein parhaat. Pitää panna paperit vetämään, jospa ensivuonnakin saisi ottaa puimurista savut. Jumala sanoi: Viljelkää ja varjelkaa! Luultavasti se neuvo olisi tuottanyt toista tulosta.

Kirjoittaja

Lauri Lahtinen
Lauri Lahtinen

Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.. Nyt olen käsitellyt Vuorisaarnaa ja hakukone varmasti löytää, jos jotain kiinnostaa.. Olen värkännyt tuubisivun ja siellä julkaisen viime vuosituhannen lopulta juttuja, kun Inkerin kirkon yhteydessä toimittiin. Lauri Leevi Mikael Lahtinen youtube.com

Kirjoittajan luetuimmat blogit

Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit