”Todennäköisesti Lemmenjoen tapauksesta tulee yksi Suomen hämmästyttävimmistä inttijutuista”, toteaa Turun Sanomien Näkökulma-palstan kirjoittaja (TS 6.5.).
Kirjoittaja jatkaa: ”Kokonaisuutta katsoessa kohun alkupiste hämärtyy. Ilmavoimien entinen komentaja on syytteessä ja puolustusvoimien komentaja esitutkinnassa, mutta pohjimmiltaan kyse on yhden ihmisen huonosta käytöksestä.” Huomio on osuva. Lähtökohta ja seuraukset eivät ole mielestäni oikein suhteessa toisiinsa.
En vähättele tapahtunutta. Sotilasesimiehen vastuu on jakamaton ja tarvittaessa vastuu yltää esimiesketjussa ylimmälle tasolle. Silti tässäkin tapauksessa on voitava soveltavaa ruotsalaisen papin ja reformaattorin Olaus Petrin (1493-1552) tuomarin ohjetta:
”Yhteisen kansan hyöty on paras laki.”
”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.”
”Kaikkea lakia on älyllä käytettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana.”
_ _ _
Lauantain Helsingin Sanomat (4.5.) otsikoi kolmen sivun juttunsa: ”Epäiltyjen upseerien rinki laajenee”. Samaa otsikkoa – fonttikokoa myöten – olisi voitu käyttää sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tai asekätkentäjutun yhteydessä 1940-luvulla. Puolustusvoimien korkein upseeristo näyttää esitystavan perusteella syyllistyneen johonkin maanpetokseen verrattavaan.
_ _ _
Viime viikolla syyttäjä vaati Karjalan lennoston entiselle komentajalle sakkorangaistusta johtamansa Lemmenjoen vapaaehtoisen harjoituksen tapahtumista. Kyse oli epäasiallisesta kielenkäytöstä alkoholin vaikutuksen alaisena.
Teko on ollut harvinaisen törkeä ja asianomainen on pahoitellut sitä. Ilmavoimien komentaja ei syytteen mukaan käynnistänyt riittävän ajoissa esitutkintaa, vaikka sai siihen ohjausta Pääesikunnan oikeudelliselta osastolta.
Nyt laineet ovat yltäneet Puolustusvoimien komentajaan, jonka toimista aloitetaan esitutkinta. Tämä on kiistänyt syyllistyneensä rikokseen.
_ _ _
Törkypuheiden laineet ovat nousset korkeiksi. On toteutunut Pyhän kirjan sana: ”kaikkihan me hairahdumme monin tavoin. Täydellinen on se, joka ei hairahdu puheissaan: hän kykenee hallitsemaan koko ruumiinsa…Samoin kieli on pieni jäsen, mutta se voi kerskua suurilla asioilla. Pieni tuli sytyttää palamaan suuren metsän!…kieltä ei yksikään ihminen pysty kesyttämään. Se on hillitön ja paha, täynnä tappavaa myrkkyä” (Jaak 3:2-8).
_ _ _
Kunpa laineet eivät leviäisi vielä laajemmalle ja mainehaitta vaikuttaisi esimerkiksi maanpuolustustahtoon ja puolustuksen uskottavuuteen. No, kyselyjen mukaan Poliisi ja Puolustusvoimat ovat arvostetuimpia instituutioita. Yhdeksän kymmenestä suomalaisesta arvostaa oman maan puolustusvoimia.
Poliisi on säilyttänyt uskottavutensa, vaikka Helsingin huumepoliisin entistä johtajaa Jari Aarniota vastaan on esitetty 22 rikossyytettä, joista Helsingin käräjäoikeus langetti 10 vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen. Aarnio valitti tuomiosta Hovioikeuteen. Syytettyinä on myös Aarnion esimiehiä valvonnan laiminlyömisestä. Mielestäni Aarnion ja Lemmenjoen tapauksia ei pidä rinnastaa toisiinsa. Mittasuhteet ovat aivan eri luokkaa.
Lemmenjoen tapaus on kuin kaikua menneiltä vuosikymmeniltä, jolloin runsas alkoholin käyttö seurauksineen saattoi liittyä sotaharjoituksiin. On selvää, ettei mitään vastaavaa pitäisi esiintyä enää tänäpäivänä, ei liioin sormien läpi katsomista.
_ _ _
Mistä sitten on kyse uutisoinnin tavassa? Sensaatiot panevat vauhtia uutisvirtaan. Toimittaja kysyy: ”…vallitseeko Puolustusvoimissa maan tapa, jossa korppi ei korpin silmää noki eikä kadettiveljeä milloinkaan pulaan jätetä.”
Vastaan: Jos korppi ei korpin silmää noki, niin lehdistön korppikotka kyllä nokkii. Tässäkin toteutuu Pyhän kirjan sana: ”Missä raato, sinne korppikotkat kokoontuvat.” (Matt 24:28).
Se, että tekijä, tekijän esimies ja esimiehen esimies ovat tutkittavina, perustuu kunkin osuudesta tehtyyn oikeudelliseen harkintaan.
Alkuperäinen tapahtuma tuotti ainakin pahaa mieltä niille, joihin harjoituksen johtajan ylilyönti kohdistui. Lehdissä kerrotun perusteella näyttää lisäksi siltä, että ylilyönnin vakavuus ei ollut riittävän selvä heille, joiden olisi kuulunut käynnistää esitutkinta.
Puolustusvoimain komentaja sattuu olemaan harjoituksen johtajaan nähden sellaisessa asemassa, jonka tähden on kenties pienempi haitta ulottaa epäilys häneen kuin olla ulottamatta.
Oletan, että tapauksesta ja sen selvittämisestä seuraa myös oikeushyvää: Kiinnostus esitutkinta-asioista annettavaan koulutukseen todennäköisesti kasvaa puolustusvoimien henkilöstön keskuudessa. Se puolestaan johtaa virheettömämpiin ratkaisuihin vastaisissa esitutkinnoissa riippumatta siitä, millainen kurinpitorangaistus niistä seuraa.
Mielenkiinnon ja vertailun vuoksi linkki Länsiväylä-lehdessä 26.7.2017 julkaistu tapaus erään alokkaan myöhästymisestä ja hänen suhtautumisestaan sen johdosta käynnistettyyn esitutkintaan (https://www.lansivayla.fi/artikkeli/543140-alokasta-syytetaan-sotilaskurinpitolain-rikkomisesta-oikea-syyllinen-on-linja).
Kannan muodostamista tapaukseen auttanee myös Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa (https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2014/20140255).
Syyttömyysolettama ja muut 26§:n esitutkinnassa noudatettavat periaatteet ovat varmasti käytössä niin alokkaan kuin kenraalin kohdalla.
Olet Jouni oikeassa. Esitutkinta perustuu oikeudelliseen harkintaan, myös seuraamusten osalta.
Oikeushyvää on varmasti jo tullut ja Lemmenjoen kaltaiset harjoitukset ylilyönteineen tuskin toistuvat – toivottavasti ei koskaan enää. Samalla toivon, että joukko-osastot voivat edelleen hoitaa yhteiskuntasuhteita tärkeisiin yhteistyötahoihin raittiilla ja asiallisella tavalla.
Sotilaat ovat nyt ja tästä eteenpäin varmasti ”keskellä vaatteita” ja välttävät visusti tekemästä virheitä. Se on hyvä. Toisaalta ylivarovaisuus voi johtaa joissain tapauksissa passiivisuuteen ja aloitteellisuuden vähenemiseen: kun ei tee mitään ei tee virheitä?
Kenttäpiispa Pekka Särkiö :”Samaa otsikkoa – fonttikokoa myöten – olisi voitu käyttää sotasyyllisyysoikeudenkäynnin tai asekätkentäjutun yhteydessä 1940-luvulla. Puolustusvoimien korkein upseeristo näyttää esitystavan perusteella syylliseltä lähinnä maanpetokseen”
Tämänkaltaisia ”oikeusratkaisuja” on mielestäni sodan jälkeisessä historiassamme nähty pilvin pimein ja se on tärkeä syy sille, että olen vaatinut julkisilla palstoilla puolueisiin sitoutumatonta perustuslakituomioistuinta.
Esim. Arkadianmäen ylimpien käskynhaltijoiden joukossa yhäkin pönöttävä Erkki Tuomioja kommentoi mm. v. 2006 Karjalaa, Tshetsheniaa ja Moskovan venäläisvähemmistöjä Suomen valtion ulkoministerinä Moskovassa Radio Eho Moskvyn haastattelussa, jossa hän karjalaisten osalta sanoi ”uudelleen sijoitetut henkilöt saivat Suomen hallitukselta täyden korvauksen”.
Filosofian harrastajana olen ”välisukupolvisen” yrittäjä-evakko- perheen jälkeläisenä asiasta täysin eri mieltä Tuomiojan kanssa ja demonisoiduksi joutuneen evakkoperheen jäsenenä lohdutan itseäni jo vuosia sitten filosofi-testissä saamallani ”maallisella vastauksella”, jonka mukaan ”eniten ajatuksiasi vastustaa Anton Szandor Lavey”.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Anton_LaVey
Olen kenttäpiispan esittämästä asiasta samaa mieltä hänen kanssaan ja pankkimaailmassa syntyneessä ”kuplassa” eläneenä tiedän miksi myös mielestäni ”universaalia inhimillistä intressiä” kuvastavia hedge-rahastoja sanotaan ”korppikotkahastoiksi”.
Pekka Särkiö:”Sotilaat ovat nyt ja tästä eteenpäin varmasti “keskellä vaatteita” ja välttävät visusti tekemästä virheitä. Se on hyvä. ””
Siis eikö mielestäsi sotilaat ennen tienneet että ko käytöksestä seuraisi ongelmia?
Koko ihmisen oma kyky elää ”keskellä vaatteita” (en kyllä ymmärrä ko vertausta) on mahdotonta eli miksi ihminen tekee vaikka rangaistukset ovat tiedossa ja joskus jopa kuoleman vakavia?
Ari Pasanen, ” keskellä vaatteita” on ilmaus varovaisuudesta, jopa ylivarovaisuudesta. Tähänkin saakka sotilaat ovat toki noudattaneet säädöksiä, ohjeita ja hyvää hallintokulttuuria. Jos talvella metsässä vaatteet ovat kastuneet, ei iholle tuleva jääkylmä kangas tunnu miellyttävältä.
Pekka Särkiö ohitit kysymykseni keskeisen osan, miksi ihminen tekee vaikka tietää rangaistukset?
Kristinuskon mukaan synti vallitsee ihmistä ja estää hyvän toteutumista. Pyhä Henki ohjaa oikeaan ja vahvistaa hyvään. Ihmisten välisissä suhteissa ihmisellä on kuitenkin (rajallinen) mahdollisuus toteuttaa hyvää, ellei muuten niin palkkion toivossa tai rangaistuken pelosta.
Erityisesti sotilaita ohjaavat sotilashyveet, halu palvella Jumalaa, isänmaata ja kansalaisia, noudattaa esimiesten käskyjä ja täyttää tehtävänsä oman joukon osana. Miksi sotilaatkin siis rikkovat ihanteita? Samasta syystä kuin muutkin ihmiset: erehdykset, heikkoudet, – viime kädessä itsekkyys ja synti.
Pekka Särkiö siis mielestäsi ei ole mitään eroa Jeesuksen seuraajan ja uskottoman tekemisissä eli molemmat synnin orjia ja tekevät kaikkia syntejä olipa rangaistukset miten kovia tahansa?
Kristittykin tekee syntiä, kuten Paavali opettaa. Se taas ajaa jatkuvasti turvautumaan Kristukseen ja hänen armahdukseensa. Kristitty on siis samaan aikaan sekä vanhurskas että syntinen ( Simul justus et peccator).
Pekkä Särkiö uskot siis tuon ”yhtä aikaa syntinen ja vanhurskas”, mistä sen Raamatusta löytää?
Kuinka siis Jumalan lapsi voi olla synnin orja?
Jeesus vapauttaa synnin orjuudesta, tämän paavalikin selkeääkin selkeämmin sanoo:
Room. 8:2
Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
Ikäväähän tapahtunut on. Vieläkö sotilasarvot pysyvät vaikka huomattavaakin vahinkoa asialle on syntynyt vai onko niin ettei korkeimpia haluta tiputtaa vaikka syy olisi ilmeinen. Vaikka syyt miten olisivat kyvyttömyydessä perisynnin hallitsemisessa ja hetkellisessä mielenjohteitten toteuttamisessa on asiassa myös kyse itsensä kieltämisessä kriisienkin keskellä yhteisen asian hyväksi.
Mitä Aarnion asiaan tulee onkin se mielenkiintonen. Muistelen lukeneeni ettei puolustuksella ollut kaikkea syyttäjän tietoa tynnyreitten määrässä ja niiden kulkemisen matkan päästä. Näin Hovi on visaisen päätöksen edessä palauttaa asia uudelleen raastupaan tai kumota Aarnion saama tuomio. Saadun tuomion sovittelu olisi myös vaikea perustella. No, edellinen vain kun muistelukseni asiasta piti paikkansa.
Pekka Särkiö:””Erityisesti sotilaita ohjaavat sotilashyveet, halu palvella Jumalaa, isänmaata ja kansalaisia, noudattaa esimiesten käskyjä ja täyttää tehtävänsä oman joukon osana. ””
Tuossa on mielenkiintoinen asetelma, miksi eritellä Jumala ja Isänmaa, siis eikö Jeesuksen seuraajan Isänmaa ole Jumalan valtakunta eikä mikään täällä maan päällä oleva maallinen maa?
Muotoiluni ovat tässä varsin perinteisiä eivätkä varmaankaan vastaa esimerkiksi Kadettikunnan määrittämiä sotilashyveitä. Erittelin tässä isänmaan ja Jumalan palvelemisen siksi, ettei syntyisi mielikuvaa upseerin tehtävästä palvella vain poliittisesti ja ajallisesti rajattua kansallisvaltiota – mikä voi puhtaaksi viljeltynä johtaa vääränlaiseen nationalismiin – vaan laajemmin hyvää elämää yleensä esimerkiksi ympäristön tai tulevaisuuden näkökulmista Suomen alueella.
Koti uskonto ja Isänmaa kysymys on varmasti mielenkiintonen historiammekin kannalta. Jotkut tutkijat ovat jatkosodan asiaa kutsuneet uskonsodaksi ja tottahan ovat asiat mitä kirjassa Synkkä Yksinpuhelu kerrottiin entisen tiedotusupseerin kynällä.
Ovatko näin Augustinuksen oikeutetun sodan periaatteet valideja aina ja joka paikassa ja missä vaiheessa siirrytään kostamisen puolelle itselle aiheutetusta mielipahasta. Miten sitten edellinenkään sopii Jeesuksen opetukseen eli missä on raja ja kynnys luopua sovinnon katsomisesta.
Näin koti uskonto ja Isänmaa problematiikka on osin keskustelematta, ymmärtämättä, ja ennenkaikkea keskustelematta vaikutuksiensa osalta.
Kun vielä sen verran jatkan olisi maanpuolustuskorkeakoulun syytä ottaa ohjelmaansa kriisienhallintaopetuksen opintoviikot jolloin tarvittaessa päättäjämme saisivat realistisen kuvan mahdollisesti syntyvistä haasteista.
Kummastakohan syntyy enemmän harmia, raadosta vaikka korppikotkista?
Kummastakohan syntyy enemmän harmia, raadosta vai korppikotkista?
Tässä tapauksessahan ei ole raatoa, ei ainakaan vielä, vaan haaskalintujen innokkuutta, mikä kertoo kovasta nälästä. Ehkä harmi ei ole asia, mikä kuvaa tilannetta lähimmin, vaan ennemminkin moraali.