Kaikki alkaa pelastuksesta, uskoontulosta. Jos ihminen ei ole antanut pelastaa itseään, hän ei ole Jumalan Pojan vaikuttamassa uskossa. Se on näkymätön ja lihalle/ihmisen mielelle käsittämätön asia. Se on myös ainoa ikuisuuteen vaikuttava asia. “Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen. …”, (Hebr. 11:6).
Siis siitä, mistä kaikki alkaa, ei voida tinkiä. Sitä ei voida millään kompensoida.
Jeesus on ovi, ainoa ovi, vt. Joh. 10:9:
”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu, ..”
Jeesus on ainoa tie taivaaseen vt., Joh. 14:6:
Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani”.
Jeesus, Jumalan Poika vaikuttaa uskon, joka on ikuisen elämän alku.
Uuden Liiton ensimmäisinä viikkoina tuo Jeesus-tie julkistettiin, kun se Voima, jonka Jeesus uskoville lupasi, lankesi 120 ylle, kasteen lailla.
Uskoontuloa ei voida millään kompensoida, eli korvata tai edes avittaa millään muulla. Uskoontulo eli uudestisyntyminen on Pyhän Hengen vaikuttama.
Taivaan tien alkuun tullaan Isän vedossa ja Jeesus-ovesta. Näitä taivaan tien näkymättömiä alkuelementtejä ei voida korvata tai edes parannella, millään näkyvällä, eikä niitä voida tehdä toisen puolesta, vaan uudestisyntyminen on Jumalan ja ihmisen kahdenkeskinen asia.
Tämä on kaiken hengellisen alku ja edellytys.
Tiellä taivaaseen tulee asioita, jotka eivät ole autuuttavia, mutta voivat tulla kadottaviksi, jos niitä yritetään kompensoida. Niistä sitten toisessa osuudessa, kunhan ensin ollaan Tiellä.
Toisaalta Raamatussa nähdään asia näinkin: ”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä!”
Martti,
Kyllä Jumala näkee ja tietää. Sen lisäksi Hän on valmistanut jokaiselle pelastuksen Pojassaan, jonka pelastettavaksi Hän ihmistä vetää. Mistä Jumalan kaikkivaltius vapauttaa minua vastuusta, mitä omaan iankaikkisuusosaani tulee, niin siitä ei ole pienintäkään vihjausta Raamatussa, vaan:
Matt. 7:2, ” Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon”
Pietari viittasi helluntain saarnassaan, Jooel 2:32: ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu”
Samoin Paavali kirjeessä roomalaisille painottaa samaa.
Eli näille jo ”idussa” nähdyille tämä kuuluu. Raamattu ei tue missään fatalismia.
”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ‘Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon” Kuulen tuossa saman sävyn kuin profeetta Aamoksen julistuksessa: ”Vie pois minun luotani virsiesi pauhu! En halua kuulla sinun harppujesi helinää. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus kuin ehtymätön puro.” Jumalaa ei lähestytä mielistelemällä.
Kyllähän Raamatussa on kohtalonuskoakin. Jumalasta sanotaan kuitenkin toistuvasti, että Hän kääntää kohtalon. Yksi puhuttelevimmista kohdista on tämä: ”Minä käännän heidän kohtalonsa, Sodoman ja hänen tyttäriensä ja Samarian ja hänen tyttäriensä kohtalon, ja samalla tavoin käännän sinunkin kohtalosi, jotta ymmärtäisit kantaa häpeäsi ja katuisit kaikkea, mihin alennuit ja millä kohotit sisartesi maineen. Sisaresi Sodoma ja hänen tyttärensä elpyvät entiselleen, samoin Samaria tyttärineen, ja myös sinä ja tyttäresi elvytte ennallenne. Muistatko, miten mielelläsi parjasit sisartasi Sodomaa, kun itse olit kunniasi kukkuloilla, ennen kuin oma pahuutesi paljastui? (Hes. 16: 53-57)”
Entäs ne jotka eivät pysty uskomaan, vaikka haluaisivat?
Marjaana,
Ei ihminen ”ala” uskomaan, vaan Jumala lahjoittaa uskon, Jumalan Pojan uskon jokaiselle, joka hänen luokseen tulee, mikä on yhtäkuin antautuu pelastettavaksi. En puhu nyt kasteesta, vaikka kaste tullee mukaan seuraavassa jaksossa, kunhan ”olemme” ensin tulleet uskoon.
Tässä blogissani viittaan ensimmäisten Jeesuksen opetuslasten, Pyhästä Hengestä uudestisyntyneisiin, vt. Joh. 3:3, ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle, joka ei synny uudesti, ylhäältä (Pyhästä Hengestä) se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa”. Tuo uudesti syntyminen Pyhästä Hengestä ”alkoi” kun Jeesus puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki”. (Joh. 20:22)
Ihmisen oma uskominen on se ”haiseva vaate”, joka ei kelpaa Jumalalle, siksi Isä vetää jokaista puoleensa. Sitten hän, joka suostuu Isän vetoon saa palkitsemisen Jumalalta, Hänen Poikansa pelastaa jokaisen luokseen tulleen. Eli kysymys on vain antautumisesta pelastettavaksi, vapaaehtoisesti. Tämä vapaaehtoinen, eli ilolla vastaanottaminen, antautuminen, tapahtui ensi kerran kun piston saanneet tulivat Pietarilta kysymään, ”Miehet veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Siihen Pietari vastasi: ”Tehkää parannus, ja (kasteesta puhumme myöhemmässä vaiheessa).
Sitten Apt. 2:41 jatkaa, tai pitäisi jatkaa: Jotka nyt ilolla/vapaaehtoisesti ottivat hänen sanansa vastaan, ..”
Eli tapahtui uskoontulo, jota Joh. 3:3 kuvaa uudesti syntymällä. Tämä tapahtui ryövärille ristillä ja se saattoi ja saattaa hänet taivaaseen Jeesuksen kanssa ”sinä päivänä”.
Jeesus vastasi: ”Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä. Älä kummeksu sitä, että sanoin sinulle: ’Teidän täytyy syntyä uudesti.’ Tuuli puhaltaa missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee. Samoin on jokaisen Hengestä syntyneen laita.” Tämä on jatkoa lainatulle Joh. 3:3 jakeelle. Mielestäni tässä kumoutuvat sekä se, mitä Reijo Mänttäri lausuu kasteesta että se, mitä hän sanoo Hengestä.
Reijo, kiitos kirjoituksesta. Kaste ja usko!
Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa”.(Joh. 3:3 FB38)
Pyhässä kasteessa olemme saaneet pelastavan uskon, uudestisyntyneet ja kaikki Jumalan lahjat. Jumalaluusopin kunnioitettu tohtori Martti Luther sanoi:
”Olen kastettu, olen pelastuva”.
Jumaluusopin tohtori.
Juha,
Tämä vastauksesi ei minua ”kiitätä”. Pelastusasiassa haluan alottaa aina puhtaalta pöydältä, eli Raamatun pohjalta. Koko 2000 vuoden, Uuden Liiton aikana on ollut ihmisten viisauksia, joiden tarkoitus on ollut milloin mikäkin, mutta aina enemmän ja parempi kuin mitä Raamatussa lukee.
Katson, että sinun ei ole tarvis laittaa kenenkään oppineen tekstiä tänne Raamatun jatkeeksi.
Myös pyydän, ettet vahvenna Raamatun etkä Lutherin tekstiä, kun kirjoitat blogiini.
Nikodemus sanoi hänelle: kuinka taitaa ihminen vanhana syntyä? taitaako hän äitinsä kohtuun jälleen mennä, ja syntyä? Jeesus vastasi: totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla. Mitä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mitä Hengestä syntynyt on se on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän pitää uudesta syntymän. (Joh. 3:4-7 FI1776)
Juha,
Tarkoitukseni on edetä kasteeseen, mutta koska Jeesuskaan ei ensimmäisessä ilmoituksessaan uskoon tulosta laittanut muita ehtoja, kuin ”metanoian”, eli että ihmisen on uudestisynnyttävä (tultava uskoo) Pyhästä Hengestä.
Jeesus tekee pelastusopin selkeäksi. Ihminen syntyy vain kerran tähän maailmaan (veden kautta, vedestä) ja vain kerran Pyhästä Hengestä.
Oletan, että olet eri mieltä, mutta edetään samassa järjestyksessä kuin Jeesuksen opetuksessa Nikodemukselle.
Reijo, en ole eri mieltä Jeesuksen kanssa, mutta sinun kanssasi olen.
Yhtä mieltä olemme varmaan Jeesuksen sanoista, mutta ne eivät mielestäni kaipaa mestarointia. Tulkinnat voimme jättää pois, eikö vain?
Jeesus vastasi: ”totisesti, totisesti sanon minä sinulle: ellei joku synny vedestä ja Hengestä ei hän taida Jumalan valtakuntaan sisälle tulla”.
Mikä on epäjumalan palveluksen lähtökohta, etsitään Jeesusta ihmisten rakentamista ”kirkoista”, siis ei olla itse Jumalan temppeleitä joita Pyhä Henki ohjaa ja rakentaa vaan omassa voimassa ja viisaudessa etsitään pelastusta ja näin haetaankin omaan lihallisuuteen sopivaa hengellisyyttä.
Ei janota kuin vastasyntynyt Sanan väärentämätöntä maitoa.
Raamatussa on ilmoitettu missä Jumala asuu. Kirkko, instituutioina ja rakennuksina jo näissä määritelmissä, niin Uuuden kuin Vanhan Testamentin puolella, ei kuulu siihen.
Lisäksi varotetaan uskomasta niitä, jotka sanovat:
21 Ja jos silloin joku sanoo teille: ’Katso, täällä on Kristus’, tai: ’Katso, tuolla’, niin älkää uskoko.
22 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.
23 Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.
(Mark. 13)
Silloin, kun ihminen ei kykene näkemään näkymättömiä, iankaikkisia, hän ohjaa toisetkin katselemaan ja koskettelemaan katoavaa.
Reijo -> ”Ei ihminen “ala” uskomaan, vaan Jumala lahjoittaa uskon, Jumalan Pojan uskon jokaiselle, joka hänen luokseen tulee, mikä on yhtäkuin antautuu pelastettavaksi.”
Eli: Entäs ne jotka eivät pysty ”antautumaan pelastettavaksi”, vaikka haluaisivat?
Marjaana,
Joh. 6:
28 Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?”
29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”.
Tässä Jeesukselta kysytään juuri niinkuin sinäkin kysyt. Se, mikä meidät kytkee pelastukseen, on Jumalan teko.
Ensin Jumala, Isä, vetää ihmistä pelastettavaksi. Sitä voi vastustaa, eli olla vastaanottamatta, koska ihmiseen on luotu oma, vapaa tahto. Uskoon ei voi tulla vastentahotoisesti tai tietämättään, eikä myöskään olla uskossa tietämättään. ”Viimeisen veräjän” oppi ei ole Raamatusta, vaikka sillä on jopa hallittu kansakuntia.
Pelastusta ei siis ole heille, jotka ajattelevat maailman rationaalisena paikkana, ja jotka eivät voi muutakaan.
Niin tunne kuin järkikin on uudestisyntyneelle hengelle alisteinen. Kumpikaan ei saavuta Jumalaa, vaikka voi tuntea esim. hyvän olon ja vastaavasti järjellä voimme päätellä, että Jumala on.
Kun Isä vetää ihmistä pelastukseen Jeesuksessa, niin nöyrtyminen/ antautuminen, lopettaa tunteilun ja järkeilyn, koska uskoontulo on pelkästään Pyhän Hengen työ, joka ei tarvi mitään katoavaa avukseen. Ihmisen oma viisaus ja tunteet laidasta laitaan ovat parhaimmillaan uudestisyntyneelle hengellemme alistettuna.
Lisäys:
Niinkutsuttu rationaalinen ihminen on yhtä ulkona pelastuksesta kuin on tunteellinenkin. Niinkuin ilmeisen saastainen ja syntinen voi tulla uskoon niin voi tulla siisti ja kunnollinen uskonnollinenkin. Jumala kohtelee kaikkia ihmisiä samoin, reilusti ja oikeudenmukaisesti. ”Se on Jumalan teko, että uskotte Häneen”.
Reijo -> ”Jumala kohtelee kaikkia ihmisiä samoin, reilusti ja oikeudenmukaisesti.”
Toisille näyttää olevan huomattavasti helpompaa ”antautua pelastettavaksi”, kuin toisille. Silloin ei voida perustellusti väittää että kuvio olisi kaikille yhtä reilu ja oikeudenmukainen.
Mistä ihminen voi tietää onko ”antautunut pelastukselle”, vai onko kyse ainoastaan itsesuggestiosta?
”Mistä ihminen voi tietää onko ’antautunut pelastukselle’, vai onko kyse ainoastaan itsesuggestiosta?” Niin, tai suggestiosta taitavasti suunnitellussa ja toteutetussa herätyskokouksessa?
Marjaana,
Ensimmäinen peruste uskoontulolle on Jeesuksen oma ilmoitus, alkaen keskustelusta Nikodeemuksen kanssa. Sitten Jeesus vakuuttaa mm.
“Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos”. (Joh. 6:37)
Olen itse tullut uskoon 10-vuotiaana. Tapaus oli suggeroimattomassa tilassa tapahtuma. 1956 Haminan Puistotalolla oli kokoussarja, jonka lopussa kysyttiin, “onko ketään, joka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle? voit kohottaa kätesi merkiksi.” Kukaan ei nähnyt pienen pojan kättä, mutta taivaassa nähtiin ja vieläkin tapauksen muistelu saa väreilyn tuntua. Kun isälleni parin päivän kuluttua joku sanoi, että Reijo nosti kätensä, hän kanssani kotona lankesi polvilleen ja yhdessä kiitimme pelastuksesta. Siitä lähtien olen tiennyt ja tuntenut, että olen uudestisyntynyt. Olen elämäni aikana saannut monen puolesta rukoilla, kun he saman halun uudestisyntyä ovat ilmaisseet. Nuorin on ollut 8 vuotias ja vanhimmat 70 vuoden kummaltakin puolen.
Sanot “Toisille näyttää olevan huomattavasti helpompaa “antautua pelastettavaksi”, kuin toisille.”
Se periaatteessa ei pidä paikkaansa, koska minäkin koin ehkä elämäni suurimman taistelun, jo tuolloin kun Jeesuksen pelastettavaksi antauduin.
Suggestiot eivät ole toimineet kenenkään kohdalla, muuta kuin näennäisessä uskoontulossa. Jumala ei meitä suggeroi emmekä voi sitä itsekään aiheuttaa.
Luterilaisuus ei kehota tulemaan uskoon, vaan kehottaa rauhottumaan, jos lapsena kastettu tuntee Isän vedon. Lähipiirissäni on monta, joille on sanottu, että “kyllä se siitä ohi menee, ei syytä huoleen”. Joidenkin kohdalla on mennytkin.
”Puistotalolla oli kokoussarja, jonka lopussa kysyttiin, onko ketään, joka haluaa antaa elämänsä Jeesukselle: ’Vvoit kohottaa kätesi merkiksi.’” Minkälainen tuo kokoussarja mahtoi olla? Varmaankin siihen kuului myös musiikkia, millaista se oli? Millaisia puheet olivat, maltillisen asiallisia vai tunteikkaasti kuulijoihin vetoavia?
Martti,
Se Haminan kokous oli niinkuin helluntalaisten kokoukset ovat aina olleet. Näitä samanlaisia tilaisuuksia on vielä tänäänkin.
Fatalismista sen verran, että se ei ole fatalismia, että Jumala pelastaa omat lapsensa maailmasta. Kristityn elämä on Isän käsissä alusta loppuun. Kristitty on rakastavan Isän käsissä, ei minkään satunnaisen kohtalon varassa. (fatalismi)
Evankeluimia (Jumalan sovitustyö ja syntien anteeksianto Kristuksessa) on julistettava kaikille. Miksi niin monet eivät silti välitä Jumalan Lahjasta Kristuksessa?
Se jää meille arvoitukseksi. Mutta varmaa on, että uskoa Jeesukseen ei olisi, jollei Jeesusta olisi lähetetty maailmaan. Hän on siis Uskon alkaja ja täyttäjä, ihminen ei voi siihen mitään lisätä, eikä pois ottaa. Me olemme kuin syntymä sokeat tai halvaantuneet, jotka saavat kuulla Ihmisen Pojan äänen Evankeliumin kautta, jollei ole julistajaa, ei kukaan voi kuulla, mutta juuri sen tähden Jumala Lähetti Poikansa maailmaan, että Pelastuisimme, sillä ilman Häntä ei ole mitään, vain syntymässään kuolleita ihmisiä. Nyt kuitenkin Hengen kautta Eläväksi tehtyjä. Kiitos Jumalan.
”Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: ”Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi”.
3 Ja katso, muutamat kirjanoppineista sanoivat mielessään: ”Tämä pilkkaa Jumalaa”.
4 Mutta Jeesus ymmärsi heidän ajatuksensa ja sanoi: ”Miksi te ajattelette pahaa sydämessänne?
5 Sillä kumpi on helpompaa, sanoako: ’Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse ja käy’?
6 Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi, niin” -hän sanoi halvatulle-”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.”
7 Ja hän nousi ja lähti kotiinsa.
8 Mutta kun kansanjoukot sen näkivät, peljästyivät he ja ylistivät Jumalaa, joka oli antanut senkaltaisen vallan ihmisille.” Matt.9: 2-8 Toisaalla sanotaan:
19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta, tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: ”Rauha teille!”
20 Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.
21 Niin Jeesus sanoi heille jälleen: ”Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät.”
22 Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: ”Ottakaa Pyhä Henki.
23 Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt.” Joh.20:19-23
Ja vielä: ”Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksi annetut hänen nimensä tähden.” 1.Joh.2:12
Joka Sanan (Kristus) uskoo, se tulee Jumalan tykö ja saa syntinsä anteeksi Hänen nimessään, sillä se on Jumalassa tehty.
”Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” Joh.1.12-13
Ismo,
Tämän nyt vielä annan olla, mutta ennen seuraavaa laita minulle s-postisi. Haluan käydä läpi näitä kirjoitelmiasi kahdenkesken.
Tätä pyysin jo aikaisemmin, muttet kallista korvaasi pyynnölleni.
Ystävyydellä!
Sillä Jumalan ja Isän suopeudetsa Jumalan ainosyntyinen Poika ja Sana, Jumala, joka on Jumalan ja Isän helmassa, yhtä olentoa Isän ja Pyhän Hengen kanssa, ennen aikoa oleva, aluton, alussa oleva ja Jumalan ja Isän tykönä oleva, taivutti taivaat ja tuli alas, se on: nöyryytyksettä nöyryyttäen nöyryyttämättömän korkeutensa Hän laskeutui palvelijoittensa tasolle sanomattomalla ja käsittämättömällä laskeutumisella – sitä tarkoittaa alastuminen. Näin Hän, joka on täydellinen Jumala, tuli täydelliseksi ihmiseksi ja toteutti kaikista uusista asioista uusimman, auringon alla ainoan uuden, jonka kautta ilmeni Jumalan ääretön voima. Sillä mikä on suurempaa kuin Jumalam ihmiseksi tuleminen? Ja Sana tuli muuttumatta lihaksi Pyhästä Hengestä ja pyhästä ainaisesta neitseestä ja Jumalansynnyttäjästä Mariasta. Hän, ainoa ihmisiä rakastava, tuli Jumalan ja ihmisen välittäjäksi – ei miehen tahdosta tai halusta tai yhteydestä eikä hekumallisesta synnytttämisestä, vaan Hän sikisi Neitseen puhtaassa kohdussa Pyhästä Hengestä, niin kuin tapahtui Aadamin ensimmäinen syntyminen. Hän oli Isälle kuuliainen ja paransi meidän tottelemattomuutemme ihmisen kaltaisuudessa, jonka oli meistä ottanut, sekä tuli meille sen kuuliaisuuden esikuvaksi, jota ilman ei voi pelastua.
Ville,
Mistä tämä otos on?
Ilmeisesti katolisesta lähteestä, vt. ”… pyhästä ainaisesta neitseestä ja Jumalansynnyttäjästä Mariasta”.
Ei, Johannes Damaskolaista 600-700-lukujen vaihteesta. Vanhaa tavaraa jakamattoman seurakunnan ajoilta. Jos jätät parista sanasta välittämättä, niin on myös sinun kirjoitustasi niin ikään. Sana Jumalansynnyttäjä on kristityille yhteistä traditiota.
”Jumalansynnyttäjän” jätän rauhaan, mutta haluan kiinnittää huomion ”pyhästä ainaisesta neitseestä”.
Mielestäni tämä pätkittäin totuudessa pysyvä vanha kirjoitus, yrittää oivaltaa yli sen mitä on kirjoitettu.
Siksi Paavalikin asiasta mainitsi korintolaisille, …”Ei yli sen, mikä kirjoitettu on”.. (1.Kor.4:6)
Joutukaa sielut, on aikamme kallis, vuotemme virtana vierivät pois. Jeesus ei syntisen sortua sallis, kaikille armosta autuuden sois. Oi valitkaa tie, joka elämään vie! Kohta jo päättynyt päivämme lie.
Laupias Jeesus, käy kanssamme tiellä johtaen, nostaen, varoittaen. Kiusaaja meidät kun tahtoisi niellä, varjele viekkailta aikeilta sen. Näin armosi suo, hyvä turvasi tuo, vie meidät autuuteen Jumalan luo.
Virsi 408:1,4
Niin Ville, ilmeisesti viittaat minun huomiooni luterilaisuudesta, jossa papiston tehtävä on rauhotella ihmistä, jota Isä ”häiritsee” vedollaan pelastukseen parannuksen kautta.
Voithan korjata olettamukseni, että haluat todistella päinvastaista kuin on minun kokemukseni niiden ihmisten kanssa, jotka sisältöä haluaisivat ”ammoin” koettuun uudestisyntymiseen.
Ei ole Reijo, vaan antaa kuvaa siitä, että kutsu parannukseen on elävä osa luterilaisuutta ja jakamattoman seurakunnan ajoilta asti pelastus Kristuksessa on ainoa reitti Jumalan valtakuntaan. Se ei kadonnut missään vaiheessa ja ole ainoastaan usein kuvaamassasi ns. ”varhaisessa helluntailaisuudessa”.
Tilanne tänä päivänä evlut kirkossa on se, että ihmiset uskaltavat erota kirkosta. Sellaista rohkeutta alkoi esiintyä vasta 1900-luvun alussa.
Niin Evlut kuin RKK on alkanut voimaannuttamaan sakramentaalista pelastusoppia, painottamalla sen toimivuuden kirkon jäsenyyden kautta, vaikka rikkoisit kaikkia kymmentä käskyä vastaan. Perinteisesti sakramenttien vaikuttama autuutus on lakannut siinä hetkessä, kun ihminen on eronnut kirkosta. Siitä on alettu joustamaan 1900-luvun alun jälkeen, ensin lähinnä luterilaisuudessa. Sitten RKK muutti strategiaansa ja alkoi “perata” tahoja, joilla on pientä valoa, mutta ovat myönteisiä Rooman kirkolle, joka tarkoittaa, että myönnytään että se vähäkin valo on lähtöisin RKK:lta.
Kun kirjoitin blogin “Uskonpuhdistus”, niin siinä kysyin ties monennenko kerran, että ketä, mistä ja ketkä puhdistivat. En ole siihen saannut ymmärrettävää vastausta, joka pitäisi olla välttämätön näin merkittävästä tapahtumasta. Kuitenkin nyt, pari kuukautta sitten, piispa Jolkkonen kirjoittaa hyvin perustellusti artikkelin, joka Kotimaassakin julkaistiin. Sen sanoma on, että Evlut kirkko on jatkumo Roomalaiskatolisesta kirkosta.
Luther julkaisi iskulauseen “yksin armosta ja yksin uskosta”. Sinänsä oikein, muttei ole ollut sitä, kuin Lutherin uskoontulon alkuvuosina. Siihen lisättiin ensin kompensoimaan pelastava kaste, joka mahdollisti “uskoontulon” ilman mielenmuutosta. Tätä kompensaatiota on sitten koko ajan enenevästi kutsuttu “kasteen armoksi”, kompensoiden Jumalan Armon.
Ilmeisesti luet kirkkohistoriaa ja varmaan voit huomioida valtionkirkkojen merkityksen hallitsemisen välineenä. Vasta viime vuosikymmeninä on alettu kyseenalaistamaan kirkkoon kuuluminen, vaikkei olla uskoon tultukkaan. Tämä viimeinen huomioni perustuu nk. helluntalaisuuden 1900 luvun alusta alkaen tuottamaan eroamiseen laitoskirkoista, lähinnä Evlut ja RKK:sta. Eli helluntalaisuus, etenkin viimeisenä satana vuotena, on kasvanut kahden autuuttavan sakramentin “vaikutuksesta”. Nämä kaksi kompensoivaa sakramenttia ovat pelastava kaste ja synnit pois pesevä ehtoollinen (paremmin sanottuna, eucaristia). Kumpikin sakramentti ihmisten tekona korvaa uudestisyntymisen Pyhästä Hengestä.
”Siihen lisättiin ensin kompensoimaan pelastava kaste, joka mahdollisti ’uskoontulon’ ilman mielenmuutosta.” Kompensaatio tarkoittaa oikeastaan vastapainoa. Reijo Mänttärin arvelen kuitenkin viittaavan korvaamiseen. Kaste ei korvaa uskoa. Jos pysytään sanan alkuperäisessä merkityksessä, kastetta ja uskoa voisi pitääkin toisiaan kompensoivina. Kaste ilman uskoa on vain vettä. Usko ilman kastetta on vailla yhteyttä seurakuntaan, sen elämään ja opetukseen. Sanan siemen ei saa kastelua, jota se tarvitsee. Kun kristitty on saanut sekä kasteen että uskon, hänen hengellinen kasvunsa on ’tasapainossa’.
Reijo Mänttäri. Älä kuitenkaan lausu väärää todistusta meistä evankelis-luterilaisen kirkon papeista ja meidän julistuksestamme. Vaikka julistammekin sanaa eri painotuksin kuin teikäläiset. Jokaisessa jumalanpalveluksessa kehotetaan seurakuntaa synnintunnustukseen, luetaan yhteen ääneen synnintunnustus ja julistetaan synninpäästö Jeesuksen tai Kolmiyhteisen Jumalan nimessä.
Ei ole kollektiivista syntiä eikä kollektiivista , … niin mitä? Tunnustamistako, että on tehnyt syntiä?
Näistä kaikista on ohjeet ja esimerkki Raamatussa.
Ensimmäinen sellainen oli Pietarin julistus helluntaina, joka vaikutti piston ainakin 3000 kuulijan sisimmässä, jotka kysyivät hädissään, että ” mitä meidän pitää tekemän”.
Pietari vastasi, “tehkää parannus … “ ja “antakaa pelastaa itsenne ..”.
Ei ole kysymys eri painotuksesta, vaan vauvana uudestisyntyneitten mielten rauhottamisista, jotka ovat Isän vedossa pelastukseen.
Yhteinen synnintunnustus on löytymättömissä Raamatusta. Yhteinen synninpäästö samaten. Ei edes lestadiolainen yksityinen ilmoitus papille tai seurakunnalle “toimi”. Lankeemukset todetaan ja tunnustetaan ja hyljätään, muttei viikottain ulkoaopitulla kaavalla kuorolausuttuna.
Puhun nyt tässä teeman ensimmäisessä blogissani henkilökohtaisesta uskoontulosta, ja josta on esimerkki niin Jeesuksen ja Nikodeemuksen keskustelu kuin Apt. 2:37-41, joka kertoo ensimmäisen Uuden Liiton seurakunnan synnyn, kun ihmiset julistuksen kuultuaan ottivat sen vapaaehtoisesti/ ilolla vastaan. En tiedä mitä sinun kommenttisi koskettelee?
”Ei ole kollektiivista syntiä.” Kuulumalla luonnonvaroja ja kolmatta maailmaa riistävään länsimaiseen kulttuuriin olen tahtomattani osallinen kollektiiviseen syntiin. Vanhassa testamentissakin puhutaan toistuvasti kansan synneistä.
Martti Pentti mainitset ”Kaste ilman uskoa on vain vettä”, kenen uskosta on kyse, kastettavanko?
Siis mitä vauva uskoo eli onko vauvan kaste vain vettä?
Miksi uskon pitäisi edeltää kastetta? Miksi kaste ja usko pitäisi saada edes samaan aikaan? Onhan biologinen syntymäkin totta, vaikka vastasyntyneen tietoisuus itsestään ja ympäristöstään on kovin kehittymätön. Eikö uudestisyntymä kasteessa voisi olla samanlainen?