Kohtalokas samba

Eilen oli video- ja kuvaotoksia adventtijumalanpalveluksesta, jossa sambatanssijat saapuvat kirkkoon Hoosianna-kulkueessa. Oli myös paljon somekeskustelua, josta silmiini osunut aika ärtynyttä.

En katsonut tätä jumalanpalvelusta.  En myöskään ole kyseisen seurakunnan jäsen, joten asialla on hällävälin merkitys itseni kannalta. Mutta muutama ajatelma kai sopii esittää yleveroa maksavana alamaisena, vaikka en aivan uskokaan, että maailmanloppu koitti.

Tiedän, että palveluksen toimittajana oli Kari Kanala, jonka kanssa kauan sitten olimme samalla sotilaspastorikurssilla. Oikein normaalijärkinen ja joviaali kaveri muistikuvieni mukaan. Hän on sitten ollut esillä monista julkisuudessa olleista tempauksistaan, joten ns. tiemme ovat kulkeneet varsin toisenlaisiin suuntiin.

Kuvat ja videot olivat kyllä provosoivia.

Adventtiperinne luterilaisessa maailmassa liittyy palmusunnuntaihin ja Jeesuksen ratsastamiseen aasilla Jerusalemiin. Tämä on niin sanottu scopus. Lisäksi on villiintyneitä ihmisiä, jotka seuraavat tätä ratsastusta.

Oletan, että Jeesuksen evankeliumeissa kerrottu aasiratsastus oli radikaali kannanotto vallanpitäjien tapaan saapua foorumille. Sikäli on tietysti radikaalia muuntaa tämä kuva sambatanssijoiden esiintymiseksi.

Mutta erona on ehkä se, että Daavidin pojan saapuminen ei ole ihmisen esittävän taiteen luoma, jossa huomio kiinnittyy inhimillisen performanssiryhmän toimintaan.

Tällaiset ovat tietysti mielikuvia ja paljolti myös tyyli- ja makukysymyksiä. Teologinentai hengellinen  substanssi liittyy siihen, onko huomion keskipisteenä aasilla ratsastava Jeesus vai osaajien toteuttama esitys. Tätä tietenkään en taida palvelusta seuraamattomana tässä mietiskellä.

Lisäksi asiaan liittyy kunkin omaksuma mielikuvatodellisuus. Instituutiolla ja henkilöllä, jolla ei ole suhdetta perinteiseen mielikuvaan, ei ole vastaavia ongelmia ratkaisevasti toisenlaisen stoorin ja vision kohtaamisessa kuin sellaisella, jolla on.

Tuttavani tietävät erikseen tätä kertomattanakin, että en perusta videoissa ja kuvissa esitetyistä ilmiöistä. Lisäksi en usko niihin. Esimerkiksi Paavalin seurakunnan kirkostaeroamisluvut eivät ole muuttuneet toisenlaisiksi näiden tempausten lisäämisen myötä, sikäli kuin äkkiseltään kirkon sivuilta mielenkiinnostani ilmiön herättämänä näitä tietoja vilkaisin.
Ei ole temppu eikä mikään saada kirkko kerran väkeä täyteen. Temppu olisi saada se väkeä täyteen toisenkin kerran. Jälkimmäisen alalla ei ole esiintynyt sanottavaa menestymistä. Mutta ei tästä sen enempää.

Koetan nyt yltää kuitenkin toiselle tasolle pohdinnassani. Ensimmäinen sen osa on myönteinen.

Kierkegaard tarkasteli teoksessaan Pelko ja vavistus toiston (gjentagelsen) teemaa. Teos käsittelee Aabrahamin uhria, joka on klassikkoesimerkki kristinuskon ja uskonnon etiikkaa pohdiskelevassa keskustelussa.  Kierkegaardin mielestä poikansa uhraava Aabraham on uskon ritari, koska hän uhraa maailmansa ja saa sen uskossa takaisin syvällisemmällä tavalla.

Radikaalit liturgiset liikkeet voi tulkita tällaisen estetiikan näkökulmasta toistoiksi, joissa se, mistä luovutaan, palautuu syvällisemmällä tavalla olevaksi.

Hyvä esimerkki on Tampereen tuomiokirkko. Se edustaa kantilaisen uusgoottilaisen katedraalien ylevän (sublime) estetiikkaa, mutta se rikkoontuu Simbergin satukuvissa. Niiden avulla ylevä rikotaan, mutta se syvällistyy.

Hyväntahtoinen tulkinta sambakulkueelle adventtikirkossa voisi olla tämänsuuntainen.

Sitten on kriittisempi näkökulma, joka on Kohtalokas samba. Se käsittelee Kalle Tappista.

Tappinen, jolla on vaimo ja monta lasta, häkeltyy Tamarasta ja villin tanssin jälkeen löytää itsensä seuraavana aamuna hotellihuoneesta lompakkoaan etsien ja todeten että Säkkijärven polkka olisi käynyt halvemmaksi.

Kontekstualisoivissa teologisissa teorioissa on esitetty, että kontektualisaation tulisi lähteä liikkeelle paikallisen kulttuurin kunnioittamisesta ja ehdoista.

Olen ihmetellyt sitä, miksi tämä ei päde meikäläiseen maailmaan. Tuodaan milloin mitäkin hepenissä hyppijää Utsjoelle huomaamatta, millainen on Aslakin lähtökohta.

Aivan joka kerta ei voi välttää kysymystä, onko tuloksena Kalle Tappisen kohtalo ja se, että toista kertaa ei paikalle tullakaan, eli ei toteudu Kierkegaardin gjentagelsen. Parempana ilmeneminen katoaa ja käteen jää aika paljon tyhjää ja jopa tökeröä.

24 kommenttia

  • Riitta Sistonen sanoo:

    ”Saarnassa” Kanala sanoi, että Jeesuksen ratsastaminen Jerusalemiin on parodia. Mitä tarkoittaa parodia? Parodia = ivamukaelma, alkuperäistä jäljittelevä mutta sen tyyliä tai aihetta pilkallisesti muunteleva. Idea oli saatu kuulemma Jaakko Heinimäeltä. Ja Jeesuksen ja Jumalan pilkkaamistahan tuo koko irvokas esitys oli.

    Ylen uutisen kommenttiosiosta poimittua:

    ”Miksi Kanalaa kritisoidaan? Miksi YLE:n jumalanpalveluksen tulisi olla kristillinen? Oli kiva nähdä myös tällainen ei-kristillinen jumalanpalvelus. Tämä sopii ateistillekin.”

    ”Ihan hyvä idea tuoda vähän maailmanmusiikki-iloittelua pimeään aikaan…aina ei tarvitse olla niin harras meno. Kirkot ovat kyllä tunnelmallisia paikkoja, olisi kiva käydä jumalanpalveluksissa, jos ne eivät perustuisi siihen uskontoon.”

    ”Saiko joku tuosta rienauksesta sielunravintoa – seuraavan kerran pornomessuille jakamaan ehtoollista. Ai niin siellähän te jo olitte. Voi mikä on luterilaisen kirkon alennustila”

    ”Onko samba syntiä? Jos mielestäsi on niin kannattaa ajatella Jeesuksen sanoja! En minä tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä. Miksi mieleesi tuli porno. Minun ei. Sain sielunravintoa…”

    ”Ei-kristillinen jumalanpalvelus voi olla juuri tällainen, jossa käsitellään sellaisia eettisiä kysymyksiä, joista kaikki ovat samaa mieltä. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että ilo on ihmisille tärkeää. Silloin kaikki voivat kokoontua jouluna yhdessä.”

    ”Mitä tarkoittaa ei-kristillinen jumalanpalvelus? Mikä on palvonnan kohde näissä Ei-kristillisissä tapahtumissa?”

    ”Siitäkö Jeesus tunnistaa omansa etteivät he sambaa? Muistaakseni Jeesus taisi kutsua luoksensa yhteiskunnan paheksumat: spitaaliset, prostituoidut…Mutta täällä me jatkamme paheksumista ja otamme omiin käsiimme sen määrittelyn kuka uskoo ja kuka on Jeesuksen arvoinen.”

    ”Hyvä, että yleisesti ymmärretään, että tapahtuma oli ei-kristillinen.”

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Mikko Suni sanoo:

    Petri,

    kiitos pohdiskelevasta blogistasi.

    Mielipiteenäni (saa olla eri mieltä):

    Olen kanssasi samaa mieltä, että Kari Kanala on varsin joviaalin oloinen kaveri, kun hänen kanssaan olen keskustellut.

    Toisaalta hänen toimintansa omassa seurakunnassaan erästä lähetysjärjestöä ja herätysliikettä kohtaan ei ole ollut niinkään joviaalia ennemminkin aikalailla fundamentalistista…

    Tuosta toistosta, jonka mainitsit, voin itse sanoa todenneena, että sellaiset jumalanpalvelukset, joissa itse Jumalan sana saa olla keskiössä, keräävät yhä uudelleen seurakunnan kokoon sunnuntaista toiseen. Ei tarvita mitään ihme kikkailuja, kun sana saa hoitaa kuulijoita.

    Ps. erilaiset musiikkityylit voivat ilmaista mielestäni Jumalan luomistyön moninaista rikkautta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Suurin osa tässä kommentoijista puhuu suosiosta. Eikö tapahtuman sisältö nosta mitään ajatuksia?

    Minusta tässä oli kyse siitä, että haluttiin pilkata Kristuksen kärsimystietä ristille ja häntä syntiemme sovittajana ja maailman Vapahtajana. Toisin sanoen pilkattiin ristiinnaulittua Kristusta ja häneen uskovia. Eli ristiinnaulittu aasi ja häneen uskovat. Vanha ristiinnaulitun aasin kuva onkin löydetty Roomasta. Näin pilkattiin kristittyjä.

    Huomasin että Olli Seppälältä olikin v. 2017 blogi ”Älä ole aasi”.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Erkko Järvinen sanoo:

    Kyllä asia on niin, että uskovina ìhmisinä meidän tulee ymmärtää ja kunnioittaa Herran huonetta. Emme arkielämässämmekään kuljeskele napa paljaana pakassa kuin paikassa. Liberalismin seurauksena ihmisillä on kova halu kirjoittaa Raamattu uusiksi ettei synti näyttäisi synniltä. Esim. Room.1:18–32 luku sivuutetaan tahallaan, koska joillekin sana tekee kipeää.

    Sanan tarkoitus on herättää ihmistä parannuksen tielle, silloin kun on aihetta. Meillä jokaisella on itsetutkistelun paikka siinä, ettemme syntiin lankeaisi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ari Pasanen sanoo:

      Erkko Järvinen tuot esille Room. kirjeen 1. luvun jakeet 18-32 ja kirjoitat että sitä ohitellaan ”tahallaan”, kuinka on oma laitasi ko kohdan kanssa, otatko sen itsellesi niinkuin se on kirjoitettu?

      Se alkaa todella rajusti:

      18 Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Erkko Järvinen sanoo:

      Ari. Raamatun kohta kertoo ihmiskunnan syyllisyydestä. Meillä jokaisella on aina matkamme varrella itsetutkistelun paikka tarpeen, ettemme itse lankeaisi syntiin. Rukoilkaamme Herraltamme viisautta itsellemme ettei piru pääse houkuttelemaan syntiin.

      Jae 25) He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, häntä, joka on iankaikkisesti ylistetty, Aamen..

      26) Sen tähden Jumala on jättänyt heidät häpeällisten himojen valtaan. Naispuoliset heistä ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen,

      27) ja samoin miespuoliset ovat luopuneet luonnollisesta yhteydestä naiseen ja kiihkoissaan syttyneet toisiinsa. Miehet ovat harjoittaneet riettautta miesten kanssa ja ovat villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä piti saada.

      28) Koska heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta. Jumala jätti heidät kelvottoman mielen valtaan tekemään sopimattomia.

      Pidetään huolta itsestämme ja lähimmäisistämme jotta olisimme valmiina kun Vapahtajamme saapuu.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Jorma Hentilä sanoo:

    Ehdin katsoa mesua vain pienen pätkän ihan alusta. Täytynee kaivaa Areenasta ja katsoa kokonaan. Mutta sen perusteella, mitä näin, ongelma oli siinä, että yritettiin sisällyttää messuun aineksia, jotka toisessa kulttuuriympäristössä ovat luonteenomaisia, mutta meiäläisessä kulttuurissa maistuvat päälleliimatuilta. Toisin sanoen ei afrikkalaista laulavaa ja tanssivaa, eläväistä jumalanpalvlusta noin vain voi siirtää meille. (Olen Tansaniassa osallistunut sellaiseen.)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Tuossa nyt nähtiin se, miten erilaisia tapoja kristityillä on eri puolilla maailmaa. Se mikä toisella puolella maailmaa on täysin luonnollista voidaan kokea täällä rienauksena. Afrikkalaiset ystäväni ovat suorastaan hölmistyneet sitä apaattisuutta, mikä meille on täysin luonnollista. Kertoivat siitä, miten olivat alkaneet ylistää Herraa ja iloitsemaan meikäläisessä jumalanpalveluksessa ja sitten vasta tajunneet rikkoneensa pahasti meidän tapaamme ylistää. Me kun vain sanotaan se ihan rauhallisesti. Riemuitseminenkin tapahtuu hyvin hillitysti. Ihan kaavan mukaan.

    Ei sen puoleen, että en itse olisi hämmästynyt sitä, mitä Samba-messusta uutisissa näin.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Papit sanovat messukaavassa: ”me riemuitsemme”. ”Pitäisikö se näkyä jotenkin”: kyseli pappi kerran minulta. Jännä miten papit huomaavat outoja asioita, joita tavalliset emme ollenkaan huomioi. Sama pappi kertoi, ettei ole Raamatusta löytänyt sitä, että enkelit oisivat laulaneet. Hän on tutkinut asiaa alkukielillä ja missään ei kerrota enkeleiden laulaneen.

    Ilmoita asiaton kommentti