Nielu ja päästökauppa

Olisiko ihan tänään, kun Suomen hiilinielut romahtivat. Minua ainakin hämmentää ajatus, että nielua voidaan mitata jollain niinkuin sydämen sykettä tai verenpainetta. Jos sellainen kone jossain on, niin kyllä se pitäisi tuoda uutisissa näytille edes yhden kerran! Haluaisin nähdä ruudultani miten monitori näyttää, että vielä äsken metsä nieli hiiltä, mutta yhtäkkiä monitori piippaa ja näyttää suoraa viivaa.  Minusta tuntuu järjen vastaiseltase, että emme saisi käyttää suomalaista metsää niin kuin vuosisadat on käytetty ja yhä metsää on olemassa. Suomalaisuuteen on aina kuulunut oma sauna ja sen terveydelliset ja terapeuttiset löylyt. Miksi myös maataloutta syytetään milloin mistäkin, kun kuitenkin tarvitsemme ruokaa joka päivä. Kyllä tietysti Eurooppa tuottaa meille ruokaa mielellään, mutta onko syytä ajautua samanlaiseen riippuvuuteen kuin Venäjän öljy ja kaasu ovat aiheuttaneet.

Toinen ehkä paljon isompi ihmetyksen aihe on ollut ns päästökauppa. Kuka voi myydä eli keneltä saa ostaa lupia saastuttamiseen. Ovatko kaikki autojenpolttojutut ostaneet päästölupia, että saa käryttää? Kuka on oikeutettu myymään päästöoikeuksia ja kenelle ne rahat menevät. Mitä niillä rahoilla tehdään?  Maailma ympärillämme on muuttunut kummalliseksi ei osaa hahmottaa. Kun emme tiedä etukäteen mitä tarvitsemme seuraavassa vaiheessa. Oli varmaan mahtavaa puhua Unkaria ja Puolaa vastaan laillisuuspyrkimyksistä, joka on nyt 8 miljardin panttauksessa, kun tarvitaan hyväksyntä Nato-optioon, jolla on kehuskeltu pitkän aikaa.  On vähän niin kuin olisi mittakaavat ja perspektiivit hukassa. Neljän vuoden periodi on liian lyhyt asioiden korjaamiseen, mutta liian pitkä lainsäädännön "uudistamiseen".

4 kommenttia

  • Seppo Heinola sanoo:

    Olen aikana ajanut autolla monen monta kertaa eri reittejä Suomen halki Tampereelta Rovaniemelle ja Inariin-usein sivuteille poiketen- ja nähnyt omin silmin miten surkeassa kunnossa Suomen metsät ja sen luonto on.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Pekka Pesonen sanoo:

      Surullista on tuo vastakkainasettelu tässäkin asiassa. Ongelmien esiin nostaminen, jo aikaansaa vastakkain asettuvan reaktion.

      Mikähän meitä vaivaa, kun tämä reaktio näyttää meissä olevan niin kovin tyypillinen. Emme taida osata keskustella ongelmista, muuten kuin toisten mielipiteiden lyttäämisen kautta. Onko se perua meidän kasvatusihanteista, jossa lapset ja heidän toiveensa usein mitätöidään. Sen sijaan, että lapset olisivat keskiössä, niin huomaan meillä olevan paljon oppimista vielä.

      Luonnonsuojelukin on polarisoitunut. Siinäkään ei nähdä enää metsää puilta. Ongelmiin tartumme hanakasti, mutta emme ole innokkaita tekemään yhteistyötä niiden kanssa, joilla on erilaisia mielipiteitä. Tämä varmasti muodostuu yhä suuremmaksi esteeksi ilmastonmuutokseen varautuisessa. Vastakkainasettelu mitätöi suuren osan välttämättömistä toimenpiteistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Mieleeni tulee ensimmäinen lento etelän lämpöön vuonna 1988. Lensimme Kyprokselle käsittääkseni Tsekkoslovakian yli. Siellä oli paljon metsää ja siellä täällä oli pitkiä piippuja. Jokaisen ympärillä oli huomattavan suuri ympyrä, joka oli erivärinen. Elämää oli varmaan kuollut jonkin verran. Kun olen elämäntehtäväni palkallisen osan suorittanut Merivoimissa, niin olen ollut vesillä kaikkina vuoden-ja vuorokauden aikoina. Muistelen ihan uran alkupuolelta ehä 60,70-luvulta, kun ajelinne hiljalleen suomenlahtea kuulaana pakkasaamuna. Helsingin yllä oli jo silloin tyynellä kelillä sellainen musta savutatti.Samoin Uudenkaupungin Rikkihappotehtaan ympäristöstä aluksi putosi männyistä neulaset. Sen sijaan lepät ja pajut kukoistivat. Ilmiöt ovat olleet silmiemme edessä jo kauan, mutta tulkinnassa on ollut vajetta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    WC paperit voisivat olla paljon ympäristöystävällisempiä. Kuviollinen paperi ilmeisesti menee paremmin kaupaksi, joten sitä on suuri osa. Harvempi taitaa ajatella sitä, että valkaisu- ja väriaineet menee lopulta vesistöön. Sen kokoisia muutoksia kulutuksessa on mahdollista tehdä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Lauri Lahtinen

    Olen eläkkeellä sotilasammatista. Vanhemmiten ovat hengelliset asiat tulleet tärkeiksi. Olen tuottanut päivänsanakirjan: Muruja Herran pöydästä. Agape-kodin pastorina tuotan joka torstai klo 12.00 noin puolentunnin live-lähetyksen, kun kokoontuminen ei nyyt onnistu kasvotusten.... Olen värkännyt tuubisivun ja siellä julkaisen viime vuosituhannen lopulta juttuja, kun Inkerin kirkon yhteydessä toimittiin. @laurillahtinen

    Kirjoittajan viimeisimmät blogit

    Kirjoittajan luetuimmat blogit

    Kirjoittajan kommentoiduimmat blogit