Älkää peljästykö, älkää aivan aroiksi käykö, lukijani: Voidaksenne ottaa osaa Kivaan kapinavirsikisaan teidän ei tarvitse sanoittaa tai säveltää virttä, ei laulaa eikä soittaa mitään. Virsitietämystännekään en mittaa. Riittää, että kuuntelette kolme kilpailukappaletta, joiden esittäjiksi olen valinnut vanhat herrat Pekka Kivekkään, Erkki Rankaviidan ja Jaakko Löytyn.
Itse asiassa kyse on yhdestä ja samasta virrestä, jonka ensimmäiseksi suomensi Elias Lönnrot. Suomenkielisessä virsikirjassa tuo virsi oli tasan sata vuotta eli 1886-1986. Virren numero oli aluksi 381 ja virsi tunnettiin nimellä VALITTAA TÄYTYY TOTTA.
Ruotsalainen piispa Haqvin Spegel kirjoitti sen jo 1680-luvulla Vanhan testamentin psalmin 58 pohjalta. Ja kuten tiedämme, psalmit ovat jo sinänsä varsin usein rajua rukousta, kiukuttelua, uhittelua, ruikutusta, jos kohta välillä silkkaa kapinaakin!
On sanottu, että virsikirja toimii yhteiskunnan peilinä (onnittelut, piispa Peili!). Nykyisten lällyvirsiemme joukosta ei vahingossakaan löydy räväköitä sanoituksia, joissa asiat sanotaan niin kuin ne yhteiskunnassamme ovat, sillä sellaiset aikeet on kaikki sensuroitu! Nykyinen kirkkokansa näkee virsipeilistä todellisuutensa kuvan yhtä hämärästi kuin Uuden testamentin aikaiset ihmiset oman naamansa senaikaisista kuvastimista.
Entisaikojen radikaaleja köyhälistön virsiä ei nykyisestä virsikirjastamme löydy, mikä on mielestäni suuri vahinko, sillä tällainen karsinta typistää virsirunouden aihevalikoimaa ja torppaa monenlaisia tuntoja, joita meillä kaikilla ihmisillä kuitenkin on. Eikä kirkkokansa tee tässä suhteessa mitään poikkeusta. Ruttopuiston rovasti siis peräänkuuluttaa räväkkyyttä virsivalikoimaan!
Vuoden 1938 virsikirjauudistuksessa vanhan virsikirjan virren 381 sanoja – etenkin virren ensimmäistä säkeistöä – peukaloitiin, ja tuolloin virsi sai uuden nimen JO VÄÄRYYS VALLAN SAAPI ja uudeksi numeroksi tuli 440. Vuoden 1938 kirkollista laulukirjaa on kutsuttu Talvisodan virsikirjaksi, johon jopa tarkoituksellisesti lisättiin verbaalisia viholliskuvia, joita sitten sotien jälkeen kiireen vilkkaa karsittiin pois.
Valittaa täytyy totta-virrestä tuli varsinainen vähäväkisten hitti, köyhälistön suursuosikki, punavirsi, joka pääsi osaksi työväenperinnettäkin. Olen antanut kertoa itselleni, että 1900-luvun alussa mummot saapuivat kokouksiin työväentaloille virsikirja kainalossa. Aika mainiota!
Vuoden 1987 alussa käyttöön otettuun nykyiseen virsikirjaan tätä ns. kapinavirttä ei enää kelpuutettu. Diskaamisen virallinen syy oli se, että sitä ei veisattu kirkossa juuri koskaan. Muita syitä löytyy myös kosolti: Sanonnaltaan vanhentunut (höh?), liian radikaali (pah!), kiusallinen porvareille (heh!), edustaa vanhentunutta jumalakuvaa (milloin Jumalasta tuli liian vanha?), virren taustalla oleva psalmi 58 tihkuu kostoa, kiivautta ja välivaltaa (näinhän ei tietenkään enää ole meidän aikanamme?), hampaattomuus on hyve (hähää, tämän keksin ihan ite!)
Jos tuota vanhaa kapinavirttä veisata mielit, niin sinun on joko kaivettava esiin pari tosi vanhaa virsikirjaa – tai sitten Siionin virsien uusin laitos! Wow!
Ja sitten – lopultakin – itse Kivaan kapinavirsikisaan!
Äänestysohjeet:
Kuuntele ensin kaikki kolme kilpailukappaletta. Kiinnitä huomiota erityisesti sanoituksiin: Mikä kolahtaa juuri sinuun kunnollisimmin? Arvioi myös esityksen katu-uskottavuutta.
Kysymys: JOS jokin näistä versioista otettaisiin uuteen virsikirjaan, niin minkä näistä sinä kelpuuttaisit ja millä perusteella? Vastaa tämän bloggauksen kommenttiosioon laittamalla näkyviin valitsemasi kilpailukappaleen numero ja perustelut valinnallesi, kiitos!
KILPAILUKAPPALE NRO 1) VALITTAA TÄYTYY TOTTA, esittäjä: Pekka Kivekäs
https://images.app.goo.gl/M3V1162n9wLhP7zo8
KILPAILUKAPPALE NRO 2) JO VÄÄRYYS VALLAN SAAPI, esittäjä Erkki Rankaviita
KILPAILUKAPPALE NRO 3) ON VÄÄRYYDELLÄ VALTA, (Siionin virsi nro 54), esittäjä Jaakko Löytty
PS: En ole ajatellut lahjoa kisaan osallistujia minkäänlaisilla palkinnoilla, mutta jos esim. Kotimaa tahtoo näin tehdä, niin toki sen sallin, tämähän on heidän alustansa. Jos kuitenkin käy niin, että kisa menee pieleen eikä kukaan otakaan osaa skabaan, niin voinemme sopia siitä, että mahdollinen palkinto lahjoitetaan kisan järjestäjälle?
Kun katsoin ja kuuntelin kaikki esitykset alusta loppuun, niin jäin kahden vaiheille. Yksi ja kolme puhuttelivat enemmän, kun esittäjän olemus sopi mielestäni paremmin kuin kakkosessa. Kolmoseen kallistun kuitenkin pienellä huomautuksella, että sana rotta on hiukan yliampuva. Sitä värsyä voisi hiukan katsoa uudellen.
Mielipiteeni on siis numero 3.
Lauri: Niin, onhan olemassa myös kirkonrottia… 😉
Minulla oli aikanaan vihkonen missä tunnettu Juha Vainio salanimellä on kirjoittanut laulun, ”Ei Taivaasta varata voi pöytää”.
Vihkosta en vieläkään ole huomannut, mutta lauloin sanan ja rukouksen illassa Alatornion kirkossa vuosia sitten edellisen Heino Ristikarin ollessa illan juontajana.
Olimme sopineet kahdesta laulusta, mutta kun tuli seuraavan laulun vuoro itselleni esittää, otti juontaja muutaman askeleen tänne päin, ja sanoi, otetaan Pekka virsi.
On hämmentävää miten laulun nimi tulee niin Lutherin kuin Paavalin todistukseen. Vainio ei ilmeisesti ollut teologi.
Pekka: Kerran minäkin innostuin yhdessä papinkoulun tentissä vastaamaan yhteen esseekysymykseen ihan asian vierestä. Oli noloa nähdä, miten opettaja oli punakynällä kirjoittanut konseptipaperiini: Opiskelija vastaa vain esitettyihin kysymyksiin!
Kenties tätä kisaa voisi jotenkin verrata tenttiin, jossa vastausta haetaan tähän:
Kysymys: JOS jokin näistä versioista otettaisiin uuteen virsikirjaan, niin minkä näistä sinä kelpuuttaisit ja millä perusteella? Vastaa tämän bloggauksen kommenttiosioon laittamalla näkyviin valitsemasi kilpailukappaleen numero ja perustelut valinnallesi, kiitos!
Onnistunee?
Kyllä, ykkönen ja kakkonen vaihtoehtoina valitsen kakkosen kuitenkin niin jottei suurta eroa ykkösen ja kolmosen välille syntynyt.
En osaa kummemmin perustella kuin koskettavuudella.
2. Jo vääryys vallan saapi. Sitä laulaessani muistan Jaakko Löytyn virrestä sanat: Me saalistajat.
Maailman vääryys ei ole vain ”niitten toisten ” vika. MInulla on osani kaikkeen siihen, mitä maailmassa tapahtuu. Lähetystyössä ollessani tajusin, että minun tehtävänäni ei ollut vain valittaa vaan rohkaista. Sitä opin slummikotien lattialla istuessani.
Huomasin avanneeni blogin mieheni nimellä. Kirjoittajana siis Maija Mäkelä
Maija: Kiitos tärkeän oivalluksesi jakamisesta!
Oli virhe jättää pois virsi ”Jo vääryys vallan saapi”, sille olisi kyllä tarvetta. Toinen virhe v. 1986 oli poistaa osasto ”Kovat ajat”. Menestyksen ja hyvinvoinnin hybris aiheutti kuvitelman, että kovia aikoja ei enää tulisi. Nyt semmoinen on kuitenkin tullut pandemian muodossa, ja kovia aikoja tulee vastaisuudessakin muodoissa, joita emme vielä voi nähdä.
Yrjö: Siis vaihtoehto 2? Eikö Lönnrotin alkuperäusempi riimittely kolahtanut?