Viittaan otsikolla Isämeidän rukoukseen, jonka Jeesus antoi malliksi, mitä rukoilla, kun sitä häneltä kysyttiin.
Samalla viittaan paavin lausumaan vuosi sitten ja jonka hän teki TV:ssä:
”Quello che non va bene, dice Bergoglio, è la traduzione in uno dei passaggi più conosciuti e cioè quando si invoca Dio perché «non ci induca in tentazione». Sbagliato.”
(Se mikä ei käy, sanoo Bergoglio, on yksi tunnetuimpien kohtien käännös, eli kun rukoillaan Jumalaa, niin miksi ‘älä johdata meitä kiusaukseen’. Virheellinen.)
Vähän tämän paavin haastattelun jälkeen evlut piispa Eero Huovinen kirjoitti kirjan “Isä Meidän”. Siinä hän viittaa tähän paavin ilmoittamaan käännösvirheeseen ja on Bergoglion kanssa yhtä mieltä.
Kummatkin kirkolliset johtajat tekevät lähes naurettavaksi noin kaksituhatta vuotta vanhan kreikankielisen ilmaisun peirasmos, joka tässä yhteydessä on niitä lihalle, ihmiselle miellyttäviä asioita, eli houkutuksia.
Paavin mielestä on väärin sanoa, että Jumala johdattaisi omiaan kiusauksiin. Raamattu kertoo oman kansansa lankeamuksista, jopa niin, että ne näyttää kuin Jumala olisi niihin johdattanut, kuten Daavidin lankeamus Batseban kanssa. Daavid ei ollut siellä missä hänen olisi pitänyt olla, rintamalla. – Tätä mielenlaatua, haluta, rakastaa Jumalan johdatusta, Jeesus rukousmallissaan kehoittaa rukoilemaan. Tämä rukous on jatkuvaa, alati rukousta. Se on Pyhän Hengen rukousta uskovassa, mutta vain jos itse sen sallimme. Ulkoaopitut fraasit, edes tämä Jeesuksen esimerkkirukous tyhjänä toistona, ei nouse Armonistuimelle.
Jeesus oli etukäteen rukoillut Hengessä ja Totuudessa neljänkymmenen päivän ajan, ennenkuin Saatana esitti tarjouksensa. Jeesus ihmisenä oli mahdollisimman heikossa tilassa. Nälkä olisi ollut hyvä syy saada kivet leiviksi. Monen kymmenen päivän ankeat olot erämaassa villipetojen ja luonnonvoimien armoilla piti saattaa Jeesus tilaan, missä kaikki kurja muuttuu kaiken omistamiseksi ja ihmisten ihailuksi. Mutta Jeesus oli viettänyt ainakin neljäkymmentä päivää rukoillen “äläkä saata minua kiusaukseen”. Jumala ei saattanut, koska Jeesus kulki Jumalaa lähellä. Jumala sallii ihmisen olla lähellään, mutta sallii hänen olla ja mennä minne haluaa. Ihmistä houkuttaa tämä maailma. Se parhaimmillaankaan ei ole verrattavissa tilaan Jumalan yhteydessä, mutta Jumala ei ole sellainen isä, joka pakottaa lapsensa valitsemaan oikein ja tekemään hyvää. Ei edes suojele vastoin ihmisen omaa halua.
Kiusaus on aina lihalle mieluista, mutta tuottaa kuoleman.
Koettelemus kestetään vain Jumalan avulla, mutta se tuottaa iankaikkisen elämän.
Vt.: 2. Kor. 4:17,18
Jeesuksen neljäkymmentä päivää oli koettelemus, jonka lopussa Saatana teki kaikkensa ja tarjosi kaikki, mitä hänen valtaansa oli annettu. Se on ollut massiivisesti suurin houkutus, kiusaus. Kaikki tarjottu oli vain ’hyvää’.
Jeesuksen erämaassa tehdyille testeille antaa teologian tohtori Barbara Thiering varsin uskottavan ja käytännöllisen historiallisen selityksen. Kyseessä oli essealaisten tapa koetella opponentin (satanan/tässä Judaksen) tekemin kysymyksin uutta njäsentään:
http://www.newagegod.com/SABmedia/temptor3.htm
Seppo,
Pidän Raamatun kertomaa ajankohtaisena ja Thieringin kertomusta jälkipolttoisena palojen yhdistelynä. Paloissa ei sinänsä ole välttämättä väärää, mutta pyrkimys Thieringillä kuin muillakin ’suurempaan totuuteen’ tai ’tarkempaan totuuteen’ on kallistuma Kirjoituksista poispäin.
Dan. 1:17, Ja Jumala antoi näille neljälle nuorukaiselle taidon käsittää kaikki kirjoitukset ja kaiken viisauden; ja Daniel ymmärsi myös kaikkinaiset näyt ja unet.
Näillä neljällä nuorukaisella oli täydellinen tieto ja ymmärrys, koska se oli Jumalan heihin asettama. Heissä oli erinomainen henki, eli Jumalallinen tieto ja ymmärrys. Tässä on kysymys myös kyvystä puhua, löytää olennainen eli se mikä on Jumalan sanoma. Tämä Raamatun linja tekee viisaat tyhmiksi.
On kysymys ymmärryksestä tai paremminkin tiedosta,niinkuin Jumalalla on. Ihminen voi kasata kaiken tiedon, eli olla viisas, mutta hänellä ei ole kykyä ymmärtää. Siksi tälläkin foorumilla hallitsee viisauksien esittely, joista saatetaan jopa hurmaantua ja sanotaan, ”loistavaa pohdintaa”.
Tämä isämeidän- aihe on jo ollut esillä yhdessä alotuksessani viime vuoden viimeisinä päivinä, kun paavi ilmoitti ’väärästä’ käännöksestä. Paavin kyky ymmärtää oli mielestäni suuri moka ja Huovinen mielestäni, alkoi pyörittämään tätä lumipalloa suuremmaksi, ’loistavalla pohdinnalla’.
Joo, Mänttäri on oikeassa.
Olen kääntänyt Rauhan julistukseen:
”Älä johda meitä koetukseen, vaan vapauta meidät pahasta. Sillä sinun on
valtakunta ja voima ja kunnia aikakausiin. Aamen.”
Jeesusta ei vapautettu pahan kohtaamisesta. Toisaalta, koska Jumala koettelee uskon, niin koettelumuksia on monen tasoisia, kuten ihmisiäkin. Jobin koettelemus oli kovimmasta päästä. Hän ei kohdannut pahuutta suoraan silmästä silmään.
Mielestäni koetus ja kiusaus ovat kaksi eri asiaa, niinkuin alustuksessani jo vähän niin sanoinkin.
Koettelemuksessa maailma työntää Ristin juurelle ja kiusauksessa maailma houkuttaa sieltä pois.
Mänttäri, kreikan sana peirazó merkitsee to make proof of, to attempt, test eli tehdä todisteita, yrittää testata.
Nämä testit tehtiin’erämaassa’ (araba) joka oli yksi Qumranin liikkeen paikasta käyetty pesher-nimitys.
”kreikan sana peirazó merkitsee to make proof of, to attempt, test eli tehdä todisteita, yrittää testata.”
Juutalaisuudessa saatana on syyttäjä, koettelija. Tällaisena saatana esitellään Jobin kirjassa. Koettelemus on testaamista. Syyttäjä testasi Jobin oikeamielisyyden käytännössä. Job läpäisi testin, kesti koettelemukset.
”Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ”Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata.”
Saatana oli ovela. Väite oli se, että Job palveli Herraa, koska sai palkaksi kaikkea maallista hyvää. Kysymys on edelleen ajankohtainen. Kuka palvelee Herraa siksi, että saa kaikkea maallista hyvää? Amerikassa on paljon supervoideltuja, joiden omaisuus on karttunut miljooniin.
Tapio kuvaa asian minusta oikein, näkemyseromme on vain siinä, että ’saatana’ tässä diskurssissa ei kuvaa oikeaa saatanaa vaan ’vastapallonheittäjän’ tehtävässä olevaa ihmistä,joka oli tod. näk. Juudas. Essealaiset käyttivät ’larpaamisessaan’ muutenkin Vanhasta testamentista otettuja ’uusia nimiä’. Myös Jeesus viittaa tähän antessaan initiaation pääätteeksi opetuslapsilleen ’valkoisen kiven,johon on kirjoitettu uusi nimi’ .
Tuota Isä meidän rukousta ovat pohtineet monet ja tämän kyseisen kohdan rinnalle on itselleni noussut esiin myös Jeesuksen rukous ennen Golgatan koetusta.
Jeesus rukoili: ”Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä”. Matt.26:39
Koettelemus on jokaiselle tuttua, mutta miten me niistä selviämme? Herran avulla vai omissa voimissamme? Vai voisko ajatella, että vain Herrassa me selviämme?
Tuo Herrassa oleminen on heikolle väkevyys, sillä itsessä, emme koetusta kestä.
Ennenkaikkea Jeesus ja Apsotolit puhuivat uskon säilyttämisestä koetuksen keskellä.
Meidän uskoa nimenomaan koetellaan, siitähän Jeesuksen erämaa kohtaamisessakin oli kyse. Jeesus vetosi kirjoituksiin ja samoin teki saatana (kiusaaja ja syyttäjä) Koetusten täytyy tulla, mutta voi niitä, joiden kautta ne tulevat!
Monesti kohtaamme saatanan, joka juuri koettelee uskoamme, kyseenalaistamalla kirjoitukset ja Jumalan Sanan. Kun katsoo maailman menoa, niin näkee, että tämän
maailman ruhtinas kiljuu kuin viimeistä päivää ja pyrkii eksyttämään, jos mahdollista valitutkin… Hurjaa vauhtia saatana pitää… Ehkä tietää, että aika on käymässä vähiin?
Niin sinulla, paavilla kuin Huovisellakaan ei oikein osu napakymppiin!
Huovinen kirjassaan päättelee muunmuassa: ”Sekä kiusaukset että koettelemukset ovat raskaita. Sen vuoksi on ymmärrettävää, että rukoilija toivoo voivansa välttää ne.”
Itse olen kokenut, että (lisätty) koettelemus on Jumalan ohjausta sellaiseen. Kiusaus on ihmisen oma veto houkutuksiin.
Koettelemuksilla ei ole mitään tekemistä tällä rajatulla alueella. On kysymys kiusauksista, houkutuksista syntiin, josta liha tykkää.
Muista jonkun opettaneen, että kiusauksen luonne muuttuu heti koettelemukseksi, jos siinä tilanteessa sen sellaiseksi käsitämme. Joten pohjimmiltaan kyse taitaa olla samasta asiasta. Saman asian kaksi eri puolta.
Näinhän se halutaan ymmärtää ja vain siksi, että ei ymmärretä, että rukous kiusauksiin saattamisesta on rukoiltava etukäteen, valvottava suhdettamme Jumalaan.
Evlut opetus, lähinnä Lutherilta, on suopea tilanteisiin, ”joille ei mitään voi”. Kuvaisin niitä asenteeksi, vaikkapa vain alitajuiseksi, että katsotaan nyt mihin päin pallo pyörii. Sitten onkin jo varalla helpotusta tuottava slogan ”kaikkihan me syntiä teemme, —— joka päivä!”
Koettelemukset ovat ruumiillis-henkisiä ja niiden ’hyödystä’ mm. Pietari viittaa Jeesukseen. Niiden keskellä kärsitään, vt. 1.Piet. 4:
1 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä-
2 ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.
Seppo H.,
”Mänttäri, kreikan sana peirazó merkitsee to make proof of, to attempt, test eli tehdä todisteita, yrittää testata. Nämä testit tehtiin’erämaassa’ (araba) joka oli yksi Qumranin liikkeen paikasta käyetty pesher-nimitys.”
Ylläolevaan kommenttiisi:
Jeesus oli erämaassa koettelemuksissa 40 päivää, jonka lopussa Saatana asetti häneen eteensä ”kaiken”, mitä tässä ajassa on olemassa.
Viittasin tähän jo aikaisemmin. Tuo loppuhuipennus paastokaudelle oli kiusaus, peirazo, niinkuin sen muodon translitteroit.
Peirasmos-sanan ensisijainen käyttö on kiusaus, houkutus, viettelys. Koettelemuksesta kun puhutaan, kuten 2.Kor.2:9, se ilmaistaan sanalla ”dokime”.
Oleellista on se, mitä Kirjoituksissa on sanoma. Jeesuksen 40 päivää oli koettelemus, mutta sen lopun kiusauksista on sanoma ja ne kestetään eri tavalla kuin sitä edeltävät neljänkymmenen päivän ajat.
Luku 40 on symmbolinen merkiten ’useita päiviä’. 40 on mim kirjaimen lukuarvo ja mim on msk. pluraalin pääte.Ja erämaa viittasi Qumraniin kuten mm. Ariel Livson toteaa elämäkerrassaan kappaleessa Qumran. Liikkeessä ’saatana’ eli vastustaja testasi uusia jäseniä. Peirazo merkitsee myös testata eli koetella. Sanalla ei ole välttämättä tunteellista merkitystä kuten suomalaisessa sanassa ’koettelemus’. Toki jonkinasteinen koetelemus ne koulunkin kokeet olivat… No Idea oli paljolti sama kuin ’vastaväittäjä’ vaikkapa nykyaikaisessa väitöstilaisuudessa. Tutustupa tohtori Thgieringin perusteellisiin ja hyvin perusteltuihin näkemyksiin.
Näen Jeesuksen 40 päivää samana kuin juutalaisten vaelluksen Egyptistä erämaan kautta luvattuun maahan, mikä kesti 40 vuotta. Myös Mooseksen elämä jaksottui 40 vuodella. 40 vuotta Egyptin hovissa, 40 vuotta erämaassa kaitsemassa appensa lampaita, 40 vuotta erämaassa kaitsemassa kokonaista kansaa..
Luku 40 kuvaa moneutta ja suurta määrää monin paikoin Raamatussa,.koska kirjaimen sakarat viittaavat Meren lukematomiin aaltoihin aloittaen mm. heprean sana Majim eli vedet. Muissa kielissä merkitys heijastuu mm. sanoissa Maha, Much, Mycket, Moni ,Menge, Mera jne
Viittasit Reijo minuun, kun kirjoitit: ”Näinhän se halutaan ymmärtää ja vain siksi, että ei ymmärretä, että rukous kiusauksiin saattamisesta on rukoiltava etukäteen, valvottava suhdettamme Jumalaan.”
En vain käsitä miten käsitit tekstini. Mitä väärää siinä on, jos kiusauksen hetkellä tajuaa joutuneensa samalla koettelemukseen. Jolloin kiusaus menettää vetovoimansa.
Yllättävää tai viisasta.
Kiusaus on houkutus, joka vain Jumalan voimasta ja avulla voi todella menettää vetovoimansa.
Vähän lisää edelliseen.
Mielestäni Isämeidän-mallissa Jeesus osoittaa mistä kiusaukset, houkutus syntiin kumpuaa. Se on hallittavissa vain siitä erossa pysymällä ja se pois panemalla. Nämä kaksi tapahtuu ihmisen puolelta ja tapahtuu olla lähellä Kristusta. Ei kehotus ”valvokaa” tähtää olla pois niistä kiusauksista, mihin lihallinen mielemme vetää ja mitä lihassamme haluamme. Jumala ei estä lankeamasta kuin ennen lankeamusta. Jumala jättää todella meille vapaat kädet, eli ikäänkuin sallii meidän langeta, niin halutessamme. Nämä halut hallitaan vain ennen niiden valtaan pääsyä ja rukoillaan ”äläkä salli meidän mennä kiusauksiin”.
Jos nyt oikein ymmärrä, niin tarkoitat, että köyhyys on koetus, mutta halu rikastua on kiusaus?
Ismo,
Mihin tämä liittyy?
Ismo,
olin liian hätäinen ymmärtämättömyydessäni. Kumpikin voi olla kiusaus ja koetus. Vt. Snl. 30: 8, … Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
9 etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: ”Kuka on Herra?” ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.
Muistan vanhan opetuksen, jonka perusajatus oli, että kiusaus tulee ”alhaalta”, kun taas koetus tulee ”ylhäältä”. Minusta tässä on paljon viisautta.
Kun palvelemme Jumalaa ja Hän uskoo meille jotain arvokasta, on kyllä tärkeää, että mielemme on koeteltu, niin että meistäkin voidaan sanoa ”hänen koetellun mielensä te tunnette”. Muuten voimme lihallisuudessamme pilata Jumalan parhaat lahjat ja samalla oman elämämme.
”Muistan vanhan opetuksen, jonka perusajatus oli, että kiusaus tulee “alhaalta”, kun taas koetus tulee “ylhäältä”. Minusta tässä on paljon viisautta. ”
Ongelma on edelleen sama kuin Jobilla, jolle tultiin sanomaan: ”Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle.”
Jobin oli syytä olettaa, että tulkinta oli oikea, ja tavallaan se oli oikea tulkinta, koska Herra salli tulen iskeä taivaasta. Tuli iski ”ylhäältä” eikä ”alhaalta”. Kirjaviisaus pahentaa vain tilannetta silloin, kun tuli iskee taivaasta. Jobin ystävät olivat kirjaviisaita ja eteviä teologeja, mutta heidän lääkkeensä oli myrkkyä.
Seppo Heinola,
Niin tohtori Thieringin kuin monen muunkin tohtorin, Raamatun ilmoitusta syvemmät kaavat ovatkin, ei pelkästään pintapuolisia, Itse Totuuteen nähden, vaan Kirjoitusten sanomaa kyseenalaistavia.
Ensimmäisiä ’viisauksia’ esitti Augustinus, joihin Luther yhtyi ja lisäsi oman ymmärtämisensä. Niin Augustinuksen ’corpus permixtum’ ja lapsikaste ynnä Marian palvonnalle laskettiin pohja. Otin nämä kolme aikaisimpia esimerkkejä, jotka pitäisivät olla varoitus lukea Raamattua ’tohtorien’ kautta.
Thieringit ja muut saattavat olla hyvinkin mielenkiintoista luettavaa, koska ne miellyttävät ihmistä, eivätkä tarvi Opastajaa, jonka Jeesus pyysi Isän lähettämään seuraajilleen. Näissä ihmismielen huipputuotteissa on riittävästi oikeita elementtejä, mutta jotka tutkimukset ’liimaavat’ yhteen inhimilliseen todennäköisyyteen.
Raamattu ei perustu totuuteen vaan on Itse Totuus. Tylsää, varmaankin!