Viime vuosituhannella vierailin eräässä kodissa. Kun isäntä johdatteli porukkaamme kotiinsa, niin emäntä ei ollut ehtinyt suorittaa kaikkia vieraskoreustoimia loppuun. Olohuoneen iso pöytä oli lasten askartelun jäljiltä vähän sanoisko röhnäinen, jotain oli leikelty ja ainakin lyijykynää terotettu. Reipas emäntä haki varastoistaan valkoisen pöytäliinan ja leväytti siihen päälle ja kas kaikki meni piiloon.
Suomen kielessä on vakiintuneita sanontoja, jotka eivät varmaan avaudu helposti vieraalle. Maton alle lakaisu on yksi, jonka vastakohta on kissa pöydälle. Kumpikin malli pitkälle vietynä johtaa lopulta katastrofiin. Jossain sanotaan: Emme vikoile! Mitä se on? Siinäkin on äärilaitansa? Oikea tarkoitus on, emme juorua emmekä panettele emmekä saata ketään pahaan huutoon. Meidän on uskovina puettava alastonta Jeesusta, kun sellaista huomaamme. Mutta toinen asia on sitten se, että kätkemme totuuden kuin ne röhnät valkean pöytäliinan alle.
Kun kaikenlaisia kissoja on nostettu pöydälle, onko katsottu, ettei ole tullut mukana leijonan tai tiikerin pentuja, jotka ovat niin suloisia, mutta täysikasvuisena saattavat syödä hoitajansa.
Noudatteleeko seurakuntayhtymien rajat tulevien kuntayhtymien rajoja?
Liekö tuo uudissana ”jumalanpalvelusyksikkö” piispainkokouksrn lausunnossa vai esityksessä? Mieluummin työskentelisin jatkossakin seurakunnassa ja sen jumalanpalvelusyhteisössä, en -yksikössä.
Kirkonpenkissä istuu sitten varmaan sanankuulijayksiköitä.
Tämä kohta jäi vähemmälle huomiolle: ”Piispainkokous katsoo, että diakonian ja kanttorin virkoja ei ole välttämätöntä säätää pakollisiksi kirkkojärjestyksessä. Diakonian ja kanttorin viroille kuuluvien tehtävien hoitaminen edellyttää riittävää henkilömäärää seurakunnissa.”
Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu.Toivottavasti asia nostetaan kunnolla puheeksi.
Todella tärkeä huomio Markku Virralta.
Kissan pöydälle nosto on vähän samaa, kuin katsottaisiin sinne maton alle, että mitä sielä oikeasti on. Meillä ihmisillä on niin helposti tapana maalata paskat piiloon…
Seinän peseminen on työlästä ja on helpompi maalata vain päälle… Mutta jonkin vuoden päästä tahrat alkavat nousemaan jälleen pinnalle ja näkyviin?
”Kuolema” on jonkin asian loppuun saattamiselle hyvä ilmaisu ja synnille kuolema on mitä parhain ratkaisu. Joku sanoi kerran: ”Jos ihminen elää omassa varassaan, niin hän ei ole vielä kuollut.”
Jos kissa nostetaan pöydälle, niin miten on ihmisen olemisen kanssa? Olisiko meidän aika jo tunnustaa, että yritämme selviytyä nykyisin Suomessa ja kansana ilman Jumalaa… Myös kirkossa näyttää käyneen näin.
Kuka nostaa kissan pöydälle ja kääntäisi maton nurin? ”Sillä ei mikään ole salattuna muuta varten, kuin että se tulisi ilmi, eikä kätkettynä muuta varten, kuin tullakseen julki. Sanoi Jeesus. (Mark.4:22)
Minun on pakko sanoa, että hirvittää tämä nykymeno. Suomi on ikäänkuin lautta, joka kantaa kaikki päällään. Jos se navigoidaan koskeen, niin siellä koskessa olemme kaikki yhdessä, vaikka suuri osa ihmisistä näyttää luulevan, ettei minun toimintani kuulu toisille mitään.
Lauri: Mistä näin synkät näköalat? Etkö luota Sanaan?
Se joka käy mattoja pöllyttämään saa nykykirkossa pölyt päälleen. Joten puuhaan ei ole halukkaita.
Mistä tietä mikä on mistä lähteestä?
Se mikä on Jumalasta (pyhää) pyhittyy edelleen ja mikä ei ole Jumasta (saastaista) saastuu enemmän. Näin Jeesus Sanoo Ilmestyskirjassa.
Ei Jeesus Ilmestyskirjaa kirjoittanut vaan oletettavasti Johannes. Eikä sekään ole ihan varmaa. Jeesus ei itse asiassa kirjoittanut suomenkieliseen – eikä mihinkään muuhunkaan – Raamattuun yhtään mitään. Jeesuksen osuudet ovat evankelistojen tulkintoja, kaikki muu on käännöstä ja jo siis sinällään alkutekstien tulkintaa monenteen potenssiin.
Seija Rantanen en tainnut kirjoittaa Jeesuksen itsensä kirjoittaneen vaan Sanoneen.
Ajatus että kaikki on ihmisten omia kirjoitelmia ja tulkintoja on minulle täydellisen väärä, Sanoohan Jeesus että opetuslasten sanojen kautta tuleeusko Häneeen,siis ne kirjoituksetjotka opetuslapset kirjoittivat, mukaanlukien evankeliumit. Kuten myös Ilmestyskirja ovat Jumalan Sanaa uskoville ja varoittaahan Jeesus Johanneksen kautta ottamasta ppois tai lisäämästä mitään Ilmestyskirjan Sanoihin.
Kappas, nyt on iso alkukirjain päätynyt teonsanaankin! Edes saksalaiset eivät ole tuota keksineet.
Martti Pentti on se hyvä että Jeesuksen Sanat ja Sanomiset koskettavat.
Minulle Ne Ovat niin Rakkaat että kunnioitan Niitä.
Jeesuksen sanojen kunnioittaminen on muuta kuin isojen kirjaimien tarpeetonta käyttämistä. Jeesus itse ilmaisee sen sanoilla: menkää ja tehkää. Sanojen on tarkoitus muuttua teoiksi.
Luotan Sanaan! En kuitenkaan pysty luottamaan nykyiseen sanaan, koska se on leikkaajaliimaa-käännöstä. Lähes jokainen näyttää olevan itselleen jumala, koska kirjoitstulla Raamatun sanalla ei ole enää arvostusta.
Kirjoitettu sana onkin kuollutta ellei sitä lausuta ääneen lähimmäisten kuultavaksi ja muuteta teoiksi heidän hyväkseen.