Kirkossa valta keskittyy herätysliikkeille: muutosta saadaan äänestämällä

Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluu noin 3,7 miljoonaa suomalaista. Heistä suuri osa on myös äänioikeutettuja jäseniä, sillä seurakuntavaaleissa äänestysikäraja on 16 vuotta. Perinteisiin herätysliikkeisiin kaikista jäsenistä kuuluu Kirkon tutkimuskeskuksen selvityksen mukaan 6 prosenttia. Kirkon työntekijöistä herätysliikkeiden jäseniä on 16 % ja luottamushenkilöistä 24 %. Kirkon opista ja kirkkolaista päättävistä kirkolliskokousedustajista yli puolella voidaan arvioida olevan kytköksiä herätysliikkeisiin.

Edustuksellisuus ei siis tällä hetkellä toteudu päätöksenteossa paikallisella eikä kansallisella tasolla. Herätysliikkeet ovat kyllä osa kirkkoa, mutta ei niin suuri osa kuin miltä se päätöksentekoelimissä näyttää.

Kirkossa kuuluu herätysliikkeiden ääni korkealta ja kovaa. Suurin osa herätysliikkeistä edustaa konservatiivista näkökulmaa, mikä selittää kirkon tahmeaa suhtautumista muutoksiin esimerkiksi avioliittokysymyksessä. Myös meidän muiden seurakuntalaisten ääni pitää saada kuuluviin. Ainoa keino näiden äänien vahvistamiseen on äänestäminen seurakuntavaaleissa. Ennakkoäänestys on käynnissä lauantaihin saakka, varsinainen vaalipäivä on 20.11. Haluamme kannustaa seurakuntalaisia vallankaappaukseen – varmistetaan äänestämällä, että kirkossa kuuluu meidän kaikkien ääni.

Viivi Ali-Löytty
Katri Korolainen
Hanna Mithiku
Wiking Vuori

kirkolliskokousedustajat, Tulkaa kaikki -liike, Helsinki

    • On, mainostetaan mm. taivaspaikkoja ja helvettiä, joista kuitenkaan kukaan ei ole nähnyt vilaustakaan.

    • Selvyyden vuoksi: olen itse Herättäjä-Yhdistyksen jäsen ja Tk-listalta valittu kirkon luottamushenkilö (en enää ehdolla näissä vaaleissa).

    • Helsingin ehdokkaista ennakko-odotuksiini nähden ehkä yllättävän moni mainitsi Vasemmistoliiton puolueekseen. Jos Vasemmistoliiton puoluekannakseen maininnut samalla kertoi läheisimmän kirkollisen viiteryhmän, se oli aina joko heränneet tai Tulkaa Kaikki-liike.

  1. Olisi myös mielenkiintoista saada tilasto siitä, kuinka moni Tulkaa kaikki -liikkeen ehdokkaista on poliittisten puolueiden aktiiveja. Lähinnä vihreiden ja vasemmistopuolueiden. Näppituntumalta listoja lukiessa aika suuri osa. Ylläolevista näyttää olevan 75%

    Sitten voi miettiä, kumpien tulisi vaikuttaa enemmän kirkossa. Herätyksen kokeneiden vai puolueaktiivien.

    • Jos Jeesus saisi äänestää äänestäisikö vasemmistoa vai oikeistoa?

      En periaatteesta vastaa. Voi vaikuttaa tulevien vaalien tulokseen.

    • Ilmari Karimiehelle:

      Tulkaa kaikki -liikkeen listoilla on ehdokkaita puoluekentän laidasta laitaan, jopa ainakin yksi perussuoimalaisia kannattava. Kävin läpi Tk-listoja eri puolilta maata, en toki läheskään kaikkia.

      Osaltani voin sanoa, etten ole toiminut kirkon luottamustehtävissä puolueaktiivina, vaan kristittynä. Ainakaan Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan päätöksenteossa ei neuvoston jäsenten poliittisilla
      mielipiteillä ole ollut merkitystä.

      Puoluekannan ilmoittaminen on ilmeisesti koettu vaikeaksi, ehkä nimenomaan seurakuntavaaleissa asian ulkopuolelle meneväksi, koskapa hyvin suuri osa ehdokkaista erilaisilla listoilla on jättänyt sen väliin.

    • Seurakuntavaalien vaalikoneesta löytyy Helsingin osalta jopa pari ehdokasta, joiden puoluekanta Kristillisdemokraatit ja jotka kertovat kirkolliseksi viiteryhmäkseen Tulkaa Kaikki-liikkeen.

    • No miksei Jeesuksen kanta saisi vaikuttaa vaalien tulokseen?

      Jeesuksen yhteiskuntaa koskevien lausuntojen perusteella äänestäisi ilman muuta vasemmistoa.

    • ”En periaatteesta vastaa” on vain minun tylsää, ”kuivaa” huumoria. Kantani ei tietenkään vaikuta vaaleihin pennin vertaa.

      Olen kuitenkin kanssasi samoilla linjoilla Kristuksen puheiden perusteella, että hänen kantansa olisi oletettavasti ennemmin vasemmistolainen kuin oikeistolainen.

    • ”Miten he silloin voisivat olla kunnolla päättämässä esim. kirkon opillisista kysymyksistä?” Onko sinulla oikea kuva kirkon luottamshenkilöiden toimivallasta? Ei valtuustoissa ja neuvostoissa päätetä opin kysymyksistä.

    • Mutta kirkolliskokouksessa kyllä tehdään päätöksiä myös opillisista asioista. Kun seurakuntalaiset tai valtuusto esim. valitsevat tietyn papin työntekijäksi, totta kai siinä samalla arvioidaan hakijoiden opillisia käsityksiä.

    • ”Kun seurakuntalaiset tai valtuusto esim. valitsevat tietyn papin työntekijäksi, totta kai siinä samalla arvioidaan hakijoiden opillisia käsityksiä.” Näin tehdään varmaan tietyllä tasolla. Eiköhän se kuitenkin jää sen arvioimiseksi, kuuluuko hakija ’meihin’ vai ’muihin’. Tarkoitan tällä joko herätysliikkeitä tai kirkkopoliittisia ryhmittymiä ajankohtaisissa kysymyksissä. On hyvä erottaa toisistaan kirkon oppi ja kirkon opetukset. Edellinen on pysyvä perusta, jälkimmäiset tarpeen tullen muutetavissa.

  2. Minusta pitäisi miettiä tuota blogin väitettä herätysliikkeiden väitetystä yliedustuksesta. Kirkon toimintaan aktiivisesti osallistuvista vähintään puolet kuuluu johonkin herätysliikkeeseen. On kai aika luonnollista, että juuri he, joille kirkko merkitsee enemmän, myös aktiivisimmin äänestävät, kun taas ne, joille kirkko merkitsee vähän tai ei ollenkaan, äänestävät vähän tai ei ollenkaan.

    • Juuri näin, Kari-Matti. Kryptopietistisenä mielensäpahoittajana ja taantumuksellisena mustapaitana voisin ilkeämielisesti sanoa, että nyt yritetään epäuskoiset masinoida vaaliuurnille, jotta uskovaisten ääni saataisiin vaiennettua.

      Vakavasti puhuen. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että Tulkaa kaikki -liike katsoo toimivansa massojen yhteistahdon ja meidän kaikkien tosihyvän nimissä. Mutta kun elämme kuitenkin demokratiassa emmekä proletariaatin tiedostavan ja kurinalaisen etujoukon armoilla, heidän pitää saada massat vaaliuurnille ja äänestämään tiedostavalla sekä vastuullisella tavalla.

    • ”Jotenkin minusta tuntuu siltä, että Tulkaa kaikki -liike katsoo toimivansa massojen yhteistahdon ja meidän kaikkien tosihyvän nimissä.”

      Hyvin todettu! Jotenkin myös minusta tuntuu, agenda on selvä.

    • Pekka Veli. Kuten Ilmari kirjoitti blogissaan niin kirkossa useimpia asioita pitää sopia ja ajaa eli ”junailla” porukalla eikä sooloilemalla. Tästä Tulkaa kaikki -liike on muuten erinomainen esimerkki. Ihan siitä riippumatta mitä liikkeen tavoitteista ajatellaan.

      Joskus tarvitaan luottamushenkilöiden tai päättäjien sukupolvenvaihdos ennen kuin jokin ihan järkevä muutos saadaan aikaan edes käytännön asioissa. Saatikka sitten opillisemmissa asioissa. Niissäkin saattaa sitten jälkikäteen olla vain tarkastelijan käsityksistä kiinni, onko jossakin päätöksessä ollut kysymys kirkon lankeemuksesta vai Pyhän Hengen johdatuksesta täydempää totuutta kohden.

    • Kokoon suhteutettuna konservatiivisella siivellä on raju yliedustus kirkon päättävissä elimissä. En kuitenkaan katso, että tämä olisi mitenkään heidän vikansa. Pikemminkin päinvastoin. Ovat saaneet hyvin aktivoitua omanmielisensä äänestämään.

      Tilanteessa, jossa 85% kirkon jäsenistä jättää äänestämättä, on riski että siirrytään kirkollisesta demokratiasta kirkolliseen harvainvaltaan. Tällaisessa oligarkiassa valtaa pitävä eliitti alkaa helposti kokea olevansa rahvasta parempaa kirkkokansaa, ns. oikeita kristittyjä joiden kuuluukin saada päättää.

      Varjopuolena tässä on se, että suomalaiseen ajatusmaailmaan oligarkia ei mahdu ja päätösten legitimiteetti horjuu. Tämä näkyy esimerkiksi samaa sukupuolta olevien vihkimisissä. Eliitin näkemyksestä johdetaan kirkon virallinen totuus, jota käytännön seurakuntatyössä ei kunnioiteta.

      Jos poterot eivät olisi niin syviä, viisaat päättäjät ottaisivat demokratian vinouman huomioon ja huomioisivat laajemman kirkkokansan päätöksenteossa. Tämä vaatisi omista vaatimuksista joustamista ja entistä suurempaa ymmärrystä toisenlaisille ajatuksille. Se on hitokseen paljon vaikeampaa kuin vastakkainasettelun rakentaminen ja omien näkemysten tinkimätön puolustaminen.

    • Mikko Nieminen. Mikä siis on tuo ”laajempi kirkkokansa” joka pitäisi huomioida? Vanhassa karoliinisessa kirkkokäsikirjassa oli sananpalvelijan rukous. Tämä rukoili mm. sitä, että saisi noudattaa nuhteetonta ja yksinkertaista elämäntapaa eikä pahentuisi ”jumalattomista, jotka Jumalan seurakuntaan itsensä tunkevat”. Pitäisikö siis huomioida ne, joille kristillinen usko(noppi) ja elämäntapa eivät merkitse mitään? Vai ajattelemmeko niitä, jotka esimerkiksi sairauden vuoksi ovat estyneitä osallistumaan messuun tai äänestämään?

      Esitän kirkkopoliittisesti epäkorrektin kysymyksen, mutta vakavissani: Entäs jos ne 85 % jotka eivät äänestä, ovatkin itse asiassa suurelta tai peräti suurimmalta osalta sitä joukkoa, jota Augsburgin tunnustuksessa kutsutaan kirkkoon sekoittuneena oleviksi jumalattomiksi (eli epäuskoisiksi)? Eikö heitä pitäisi ensi sijassa kutsua katumukseen ja uskoon ja sitten vaaliuurnille?

      Termi ’oligarkia’ on tietysti sopivan ilkeämielinen vastine ’harvainvallalle’. Yleensä oligarkialla on kuitenkin tarkoitettu systeemiä, jossa yhteiskunnallista päätösvaltaa käyttää muita huomattavasti varakkaampi yhteiskuntaluokka, aatelisto ja erityisen varakkaat. Jos olen ymmärtänyt oikein, kirkossa kävijät ja erityisesti herätysliikeväki ovat suurimmaksi osaksi keskituloisia tai pienituloisia sekä nykyään vähän vanhanaikaisina pidettyjä ihmisiä.

    • Määritelmällisesti oligarkia on synonyymi harvainvallalle eikä edellytä valtaapitäviltä tiettyä varallisuutta. Järjestelmää, jossa valta määräytyy varallisuuden mukaan, kutsutaan plutokratiaksi. Toki monessa oligarkiassa valtaa pitävä eliitti on varakasta, mutta yhtä hyvin oligarkia voi perustua johonkin muuhun kansaa jakavaan tekijään joka erottaa heidät joilla on valtaa heistä joilla sitä ei ole.

      Pointtini oli se, että kirkossa valtaa on keskittynyt merkittävässä määrin mainitsemillesi vanhanaikaisille ihmisille. Ja toinen pointtini oli se, että jos he käyttävät valtaa jyrätäkseen vain omaa etuaan päätöksenteossa, se synnyttää päätöksentekokoneistoon legitimiteettiongelman.

      Tässä käytän legitimiteettiä yhteiskuntatieteellisessä merkityksessä kuvaamaan sitä, kuinka moraalisesti oikeaksi ja oikeutetuksi hallintoalamaiset kokevat hallitsevan ryhmän oikeuden käyttää valtaa. Seurakuntien päätös sallia samaa sukupuolta olevien parien vihkimiset ilman kirkolliskokouksen lupaa on suorastaan oppikirjaesimerkki siitä, että kirkolliskokous on menettänyt legitimiteettinsä ja sen päätöksiä ei kunnioiteta eikä noudateta.

      Tuo ongelma syntyy aina kun harvainvalta toimii merkittävällä tavalla enemmistön oikeustajun vastaisesti. Jos oikeasti haluaisin olla ilkeämielinen, vertaisin kirkolliskokouksessa esitettyjä vaatimuksia pappien rankaisemisesta itänaapurin hallitsijaan, joka omilla rankaisukeinoillaan pitää kansan kurissa. Oligarkiaa on jossain määrin aina hallittava rankaisemisen pelotteella jos halutaan tehdä päätöksiä, mitä aito demokratia ei tekisi.

      En ehkä nyt tässä haluaisi ottaa kantaa siihen, ketkä ovat kirkossa jumalatonta roskaväkeä, joita parempien ihmisten tulee kouluttaa synnintuntoon.

    • Pitäisi saada viimeisetkin vastustajat ulos, jotta pääsisivät temmeltämään oikein kunnolla, mitä jäljellä vielä on. Ei paljon epäselvyyttä aikeista ole.

    • Mikko Nieminen. Kirkossa on kahdenlaisia syntisiä: niitä, jotka tuntevat syntinsä ja turvautuvat niiden vuoksi Kristuksen armoon ja niitä, jotka eivät näin tee.

      Ei tässä kukaan luule olevansa jotain parempaa väkeä, joka kouluttaa ”jumalatonta roskaväkeä synnintuntoon”. Jos ja kun joku luulee tällaista itsestään, on kysymys omahyväisyyden synnistä. Sitä paitsi synnintuntoon ei kouluteta. Synnintunto on Pyhän Hengen armovaikutus, joka toteutuu Hänen itsensä työnä kun laki saarnataan oikein ja terävästi. Sitä paitsi lain saarnan rinnalla kulkee aina evankeliumin saarna, joka synnyttää ja ylläpitää uskoa päästäen uskovan vapauteen.

      Palaan kysymykseeni: miksi juuri niiden, jotka eivät usko uskontunnustuksen mukaisesti pitäisi päästä vaikuttamaan kirkossa silloin, kun päätetään kirkon – siis tiettyyn uskoon ja elämäntapaan sitoutuneen yhteisön opista ja toiminnasta?

      Itse yhteiskuntatieteellisen koulutuksen saaneena tiedän kyllä, että demokratia – tai oikeastaan yleinen, yhtäläinen ja salainen äänioikeus – on erinomainen systeemi. Mutta itse termiä käytetään usein myös eri tavoin demagogisesti. Tässä kohden ihailen vastentahtoisesti Tulkaa kaikki -liikkeen taitavaa ja ilmeisen hyvin organisoitua sanankäyttöä.

    • Mikko, ”Pointtini oli se, että kirkossa valtaa on keskittynyt merkittävässä määrin mainitsemillesi vanhanaikaisille ihmisille. Ja toinen pointtini oli se, että jos he käyttävät valtaa jyrätäkseen vain omaa etuaan päätöksenteossa, se synnyttää päätöksentekokoneistoon legitimiteettiongelman.”

      Mitä se ”oma etu” on? Vanhaan näkemykseen pitäytyvät eivät välttämättä ole ”vanhanaikaisia”. Tämä väite on stereotypia. Uusia, moderneja ihmisiä syntyy, jotka haluavat, että kirkko ei muuta opetustaan.

      ”Isot” kirkot ajattelevat vain ”omaa etua”, koska eivät ole lähteneet muuttamaan käsitystään/opetustaan miehen ja naisen välisestä suhteesta?

      Herätysliikkeet opetuksineen ovat piikki kirkon uudistajien lihassa? Ajavat omaa etua? Mielestäni herätysliikkeissä ollaan huolissaan halusta muuttaa kirkon opetus.

  3. Juuri näin, Kari-Matti. Kryptopietistisenä mielensäpahoittajana ja taantumuksellisena mustapaitana voisin ilkeämielisesti sanoa, että nyt yritetään epäuskoiset masinoida vaaliuurnille, jotta uskovaisten ääni saataisiin vaiennettua.

    Vakavasti puhuen. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että Tulkaa kaikki -liike katsoo toimivansa massojen yhteistahdon ja meidän kaikkien tosihyvän nimissä. Mutta kun elämme kuitenkin demokratiassa emmekä proletariaatin tiedostavan ja kurinalaisen etujoukon armoilla, heidän pitää saada massat vaaliuurnille ja äänestämään tiedostavalla sekä vastuullisella tavalla.

  4. Mielestäni kirkossa olisi hyvä miettiä, miten herätysliikeitä integroitaisiin enemmän kirkkoon. Monet yhdistykset elävät omaa messuelämäänsä, eikä sillä ole kirkon kanssa mitään tekemistä. Se on kirkko kirkon sisällä. Raha kelpaa seurakuntien budjetista, koska sillä rahoitetaan omaa yhdistystoimintaa.

    No en kyllä ole kovin innostunut tästä avioliitto liikkeestä, jonka tavoite on kirkollinen vihkimys. Luulen, että se ei menesty näissä vaaleissa.

Kirjoittaja

Tulkaa Kaikki
Tulkaa Kaikkihttps://tulkaakaikki.net/
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.