Kirkon painajainen? Kirkon synti?

Erinäisistä syistä ovat käyntini kotimaa24:n sivuilla olleet viime aikoina harvatahtisia. Syitä on tässä turha selvittää, mutta nyt käydessäni järkytyin. Päivän blogista, Pertti J. Rosilan kirjoituksesta ”KIPA – kirkon painajainen”. Kun se on julkaistu 14. helmikuuta ja viimeinen keskustelupuheenvuorokin kohta pari viikkoa sitten, en käy siellä jatkamaan, vaan otan aiheen tässä uudestaan esille.

Juttua lukiessa tuli ensimmäiseksi mieleen montakin Jeesuksen sanaa neljästä evankeliumista. Totuudesta, totuuuden puolustamisesta, kyllä- ja ei-sanojen käytöstä ja niin edelleen. En nyt vetoa niihin ja kun Katajanokallakaan en koskaan töitä tehnyt, kävin vain, en lähde arvioimaan, mitkä ovat Jeesuksen ja kirkon keskushallinnon ihanteet, jos niitä keskenään käydään punnitsemaan.

En viittaa Jeesukseen, vaan kunnioitettuun esipaimeneen Martti Simojokeen. Hänen tunnettu ja paljon lainattu sanansa on seuraava: ”Kirkossa ei saa olla mitään, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja jos on jotakin, siitä on kerrottava.”

Laittamattomasti sanottu, mutta kuten kaikki tiedämme, on käytäntö omassa kirkossamme kovin usein toinen. On todella järkyttävää, mitä Rosila KIPA:n synnystä kertoo. Kirkkohallituksen emeritus Voipion selittely ei sitä muuksi muuta. Mutta kaikkein ihmeellisintä on, etteivät kirkolliskokouksen jäsenet tai kirkon hallinnon virkamiehet mitään virka. He vaikenevat. Yrittävät vaieta kuoliaaksi. Puhelinsoitolla varmaan selviäisi sen esimiehen nimi, mutta miksi siitäkin vaietaan?

Paljon muuttuisi, jos Martti Simojoen ajatus läpi kirkon ja sen hallinnoin toteutuisi. Jos kaikki olisi avointa ja jos me kaikki puhuisimme totta, itsestämme ja toisistamme. Joku voi sanoa ajatusta naiiviksi, siis tätä Simojoen ajatusta. Ainakin se on sopusoinnussa Mestarimme julistuksen kanssa. Emme voi mitään totuutta vastaan. Sen mitä voimme, voimme totuuden puolesta.

28 kommenttia

  • Heikki Palmu sanoo:

    JUHANI KETOMÄKI, yritän vastata:

    Näin iltatuimaan en ala kaivaa dokumentteja, joita minulla kyllä muutama kymmenen mapillista on, en edes kirkkojärjestystä. Mikä sinun mielestäsi on hiippakuntavaltuuston asema ja tehtävä kirkon hallinnossa? Mikko Juva kutsui kirkolliskokousta kirkon parlamentiksi, mikä siis on tämä valtuusto? Ei kai ole mahdollista, että kirkkohallitus määräisi, mitä kirkolliskokous saa päättää, eikö se ole toisinpäin? Saako siis sinusta tuomiokapituli asettua hiippakuntavaltuuston yläpuolelle, mestaroimaan sen päätöksiä?

    Arkkihiippakunnan ensimmäisestä hiippakuntavaltuustosta: Tottakai valtuusto sai jättää aloitteeni raukeamaan. Itse asiaa kuitenkin pidettiin laajasti ongelmana ja sen pohjalta tehtiin myös joitakin korjausponsia. Fakta on, että kirkon tilaston mukaan jatkuvasti tuhansia kirkosta eronneita omaisten pyynnöstä siunataan kirkollisesti, luterilaisten pappien toimesta, vaikka kirkkojärjestys edellyttää, ettei siunausta saisi tehdä vastoin vainajan tahtoa. Minusta ei ole kirkon kunnia vaan häpeä, että tämä yksi pyhä toimitus pysyy tilastojen kärjessä, kaiken todennäköisyyden mukaan vastoin joka vuosi satojen vainajien tahtoa.

    Ja se toinen esimerkki, missä Yhteisvastuukeräyksen keräystuloja säilytetään, tuomiokapitulin tai kirkkohallituksen pankkitileillä pitempiä aikoja tai vaihtoehtoisesti siirretään välittömästi keräyskohteisiin? Mistä hiippakuntakokous sitten saa päättää, jos ei edes tästä? Kovin on vähän valtaa elimellä, jos kapitulin virkamies pystyy kohtuuden ja järjen käytön tässäkin kieltämään.

    Kerropa Juhani, mitä sinä ajattelet Simojoki-sitaatistani?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Ei sinun tarvitse mappeja kaivaa. Kirkkolain 17 b luku säätää hiippakuntavaltuuston toiminnasta. Siinä on määritelty kaikki sen tehtävät. Ei niitä voi omilla päätöksillä laajentaa eikä tulkita niin, että se voi antaa määräyksiä esim. YV-varojen käytöstä.

      Ei hiippakuntavaltuusto ole millään lailla tuomiokapitulin yläpuolella. Se ei voi antaa ohjeita kapitulille, määräyksistä nyt puhumattakaan. En ole tarkistanut, mutta oletan, että YV-varojen hallinnointi kuuluu tuomiokapituleille.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Pesonen sanoo:

    Asian toteaminen ja siihen suostuminen on tietysti hiukan eri asia.

    Jos jotain koneen laitevikaa aikoo korjata, niin ensin täytyy löytää viallinen osa ja poistaa se. Sitten on helppo laittaa ehjä tilalle. Kirkon ongelmissa toimii sama periaate. Pelosta puhuminen vain lisää pelkoa. Vaikenemisen asiaa olisi käsiteltävä jotenkin niin, että tulisi kuva ettei mitään aihetta pelkoon ole. Oma periaatteeni on : täysin purjein kohti uusia pettymyksiä. Joidenkin mielestä se on negatiivinen lausuma, mutta itse koen sen hyvin positiivisena. Tiedostan sen, että vastustus on usein kova. Silti otan tiettyjä asioita esiin uudelleen ja uudelleen. Muutos tulee kyllä aikanaan, mutta itse en sitä ehkä pääse näkemään. Joku keksii samat asiat ehkä joskus kahdenkymmen vuoden jälkeen. Ehkä silloin etujen menetys ei enää ole niin suurena uhkana

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Heikki Palmu sanoo:

    JUHANI,

    mukava olisi, jos keskustelumme olisi vuorovaikutuksellista, jos voisit vastata siihen, mitä sinulta kysyn.

    YV-keräyksestä. Mappeihin ja vanhoihin pöytäkirjoihin nyt menemättä, muistaakseni kysymys oli toimintakertomuksesta ja hiippakunnan omista YV-keräystuotoista. Hpk-kokous otti kantaa siihen, ettei ollut tarkoituksenmukaista, että vuoden YV-varoja seisotetaan tileillä ja suositteli niiden välitöntä jakamista kohteisiin. Eikö myös järjenkäyttö ole hallinnossa sallittua? Jos keräysvaroja makuutettaisi tileillä, se veisi luottamusta koko keräykseltä. Jos olisi niin kuin sanot, ettei hpk-valtuusto voisi antaa edes ohjeita tuomiokapitulille, mitä varten se sitten olisi olemassa?

    Sanot myös, ettei kirkoista eronneitten vainajien kirkollinen siunaaminen ole laitonta. Ja kuitenkin kirkkolaissa / kirkkojärjestyksessä on selvä pykälä, joka kieltää siunaamisen tapauksissa, joissa vainaja eläessään on kieltänyt papin tulon haudalleen. Pykälä on selvä, sitä vain ei noudateta ja noudatetaan sen sijasta omaisten pyyntöä, hoidetaan heitä. Tämä on iso periaatepäätös ja mielekästä olisi, että kirkolliskokous siitäkin joskus keskustelisi. Hpk-kokouksessa kumpikin piispa asettui nykyisen epämääräisen käytännön kannalle, jossa asianosainen pappi tai joskus hänen esimiehensä ratkaisee asian, vastoin mainitsemaani virallista kantaa.

    Vieläkin toivon, että kertoisit, mitä ajattelet Martti Simojoki-sitaatista? Jos se kirkossa toteutuisi, olisi se radikaali muutos kirkon nykyisiin käytäntöihin.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Juhani Ketomäki sanoo:

      Ei tämä jankkaamalla miksikään muutu. Olen samaa mieltä, että keräysvarojen makuuttaminen tililllä on järjetöntä, mutta kyse oli nyt hiippakuntavaltuuston toimivallasta. Toistan edelleen sen, että kirkkolaki määrittelee valtuuston tehtävän. Voihan se suositella mitä vaan, mutta se ei voi velvoittaa mihinkään.

      Tiesin suunnilleen, mitä on säädetty kirkkoon kuulumattomien vainajien siunaamisesta. Kerrot, että siunata voidaan, ellei vainaja eläessään ole sitä kieltänyt. Aika harvoin varmaan voidaan todistaa, että hän on kieltänyt.

      Halusin ottaa kantaa vain asian tähän puoleen, en Simojoen lausumiin muuten kuin ehkä siinä mielessä, että kannatan toki hallinnon avoimuutta.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Heikki Palmu sanoo:

      OK, kiitos, kuittaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Martti Pentti sanoo:

      “Voihan se suositella mitä vaan, mutta se ei voi velvoittaa mihinkään.” Tämä kuvannee hyvin hiippakuntaneuvoston asemaa. Riippuu siis hiippakunnan muusta johdosta, onko valtuustolla muuta merkitystä kuin keskustelukerhona oleminen. Otetaanko sen esitykset asialliseen käsittelyyn vai siivotaanko mappiin Ö, koska ne eivät ole mitenkään velvoittavia.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Hannu Paavola sanoo:

    Se siis hiippakuntavaltuustoista. Ja juuri kun kirkolislkokous antoi kirkkohallitukselle tehtäväksi vallmistella hpk-valtuustojen lakkauttaminen tarpeettomina, kirkkoallitus päättikin että nythän niitä kanattaakin alkaa kehittämään! Tapahtui lähes kaksi vuotta sitten. Yksi esimerkki kirkon hallinnoimisen nurinkurisesuudesta.

    Mutta tässä blogissa oli kysymys KIPAsta. Huomasin että RIsto VOipio totesi kommentissaan Pertti Rosilalle, että KIPAn kokonaisarviointi on vielä edessä. Ken elää hän näkee.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tarja Parkkila sanoo:

    KIPA on juutalaisten miesten päähine.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Heikki Palmu
    Heikki Palmu

    Tähän päivään mennessä olen ollut yli puoli vuosisataa lehtikirjoittaja, noin puoli vuosisataa kirjailija, yli neljäkymmentä vuotta luterilainen pappi ja yli kolmekymmentä vuotta työnohjaaja. Ja mitä vielä? Nyt, vanhuudessani yhä haluaisin olla yhteydessä muihin ihmisiin ja vähän myös vaikuttaa maailman menoon. Kirjoitan aktiivisesti. Kun saan kirjan valmiiksi, kuten viimeksi "Oulusa koulusa. 60-lukulaisen muistelmat." (Kirjapaja 2016), alan tehdä seuraavaa.