”Ihmettelen suuresti, jos eduskunnalla – Kristillisdemokraatteja lukuunottamatta – on edes halua käsitellä koko kumoamisaloitetta ihan pikkuisen tärkeämpien asioiden painaessa päälle. Koko homma voi kuivua kasaan ja päätyä hölmöjen lakialotteiden hiljaiselle hautausmaalle, tulematta koskaan suureen saliin.”

Hm. Miten kuvailisit Tahdon-lakialoitetta homoparien avioliitto-oikeudesta, varsinkin nykytilanteessa? Sitä ajettaessa olisi ollut paljonkin syytä sanoa ääneen, että ”pikkuisen tärkeämpiäkin” asioita olisi käsiteltävänä.

Sanoisin itse, että on aika paljonkin tärkeämpiä asioita, varsinkin ihmisoikeuksiin liittyviä asioita. Myös lasten oikeus isään ja äitiin on tärkeämpää kuin aikuisten oikeus kutsua suhdettaan ”avioliitoksi”, jos ja kun se vaikuttaa koko avioliiton käsitteeseen ja sitä kautta koko perhesosiaaliseen yhteiskuntarakenteeseen.

Avioliitosta puhuttaessa on ollut havaittavissa hyvinkin erilaisia näkemyksiä siitä miten avioliitto liittyy ja liittyykö perheen perustamiseen ja vanhemmuuteen. Osa lakimuutosta kannattavista näkee, että avioliitto, perheen perustaminen ja vanhemmuus eivät liity yhtään mitenkään toisiinsa. Osa väittää jopa, että eivät ole koskaan liittyneetkään.

Osa taas perustaa kantansa ja lakimuutoksen kannattamisen nimenomaan siihen, että sateenkaariperheiden aikuisillakin täytyy olla avioliittostatus.

Mutta kaikkeen tähän tuntuu sopivan aika huonosti se, että SETA:n poliittisessa strategiassa on erikseen mainittu, että kaikenlaiset perhemallit tulisi saada samalle viivalle, myös perheet, joissa on enemmän kuin 2 vanhempaa.

Jos ja kun avioliitto on suunniteltu perhepoliittiseksi järjestelmäksi, jonka kautta syntyy ns. heteroydinperheitä, tämä tavoite useamman vanhemman perheiden saattamisesta samalle viivalle muiden perhemallien kanssa, tuntuu viimeistään vesittävän avioliiton perinteisessä merkityksessään kokonaan.

Tarvittaisiin avioliiton tilalle aivan uusi järjestelmä tai sitten avioliitto täytyy tosiaan irrottaa perheestä ja vanhemmuudesta kokonaan. Mikä sen tulevaisuus sitten on ja kuinka pian päädytään kysymään, että ”mihin sitä oikeastaan tarvittiinkaan”?

Jokainen voi asettaa asiat ja lakialoitteetkin sellaiseen tärkeysjärjestykseen miten itse ne näkee. Mutta tässä(kin) voisi ehkä muistuttaa, että omaa ajattelutapaansa ei pidä tyrkyttää ainoana totuutena.

Itse pidän hyvin tärkeänä sitä, että avioliitto säilytettäisiin perinteisessä tehtävässään luoda ehjiä ydinperheitä, joissa on isä ja äiti. Mikä tarkoittaisi paitsi sen säilyttämistä miehen ja naisen välisenä, myös sen ehtojen ja velvoitteiden tiukentamista.

Nykytilanteessa taas en pidä lainkaan tärkeänä sitä, että homoparit saavat oikeuden kutsua keskinäistä suhdettaan ”avioliitoksi”, vain mielikuvien ja symbolisten merkitysten tähden. Tässä tilanteessa on paljon tärkeämpiäkin asioita. Joista yksi on ydinperhemallin säilyttäminen ihanteena ja ideaalina. Ja sitä kautta lapsen oikeus isään ja äitiin, jota avioliitto miehen ja naisen välisenä on perinteisesti suojellut ja tukenut.

Jos ei ole ideaalia perhemallissa, ei avioliitollakaan ole enää varsinaista tehtävää yhteiskunnassa. Jos ja kun sitä ei voi enää käyttää enää edes näennäisesti tukemaan kahden vanhemman sateenkaariperheitä kun apila- ja polyperheet pitää saada ”samalle viivalle”. Eli tämä uudistus on alkua sille kehitykselle, joka lakkauttaa koko avioliiton ja se hylätään tarpeettomana.

Kovin vähäpätöinen asia ei siis ole kyseessä. Ei myöskään kirkon kannalta. Päätös on tehtävä, ja se on ehkä hyvä asia tässä tilanteessa. Kirkonkin tulee osoittaa mikä sille on tärkeintä.

Mitä tulee aloitteiden kannattajamääriin, niin se on kuultu moneen kertaan ja tiedetään muutenkin miten paljon kannattajia Tahdon-aloite sai. Vaikka samalla moni paljon tärkeämpi aloite on jäänyt liian vähälle huomiolle.