Kirkon kriisi uhka, vai upea mahdollisuus

Nuorisotyössä nuorten henkilökohtainen kohtaaminen on avinasemassa. Siihen vain ei monessakaan seurakunnassa ole riittävästi resurrseja. Nyt joidenkin seurakuntien on pakko yhdistyä. Moni näkee sen suurena menetyksenä. Nyt näkisin sen vielä suurempana mahdollisuutena. Mikäli yhteiset voimavavarat osataan keskittää oikein, niin kirkon nuorisotyön voisi polkaista aivan uusiin ulottuvuuksiin. Uhkana on vain se, että kaikki entinen toiminta jokaisessa kappelissa pyritään jatkamaan entisellään. Tällöin tietysti mahdollisuus menetetään.Sama tietysti koskee kaikkea muutakin kirkon toimintaa. Mikäli työ nyt osataan keskittää oikein, niin edessä voisi olla aivan mahtavat mahdollisuudet.

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
  1. Pekka Pesonen kysytkö todella eli kun otetaan ko Pietarin kirjeen kohta niin mihin hän pelastusta vertaa, Nooan pelastumiseen veden kautta, siis mistä pelastuttiin, siitä turmelluksesta joka maan päällä vallitsi, meille se on synnin orjuudesta vapautumista eli siitä saastaisesta elämästä JOSSA jokainen elää ennen kuin Jeesus vapauttaa . Siis ei Nooa& kump pelastuneet taivaaseen veden kautta niinkuin emme mekään.

  2. Pietarihan sanoo nimeomaan, että kaste ei ole lihan saastaisuuden pois pesemistä, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Kristuksen ylösnousemuksen kautta.

    Nooa oli saman synninalainen kuin mekin, mutta on huomattavaa, että hän oli kuuliainen Jumalan Sanalle. Profeetat olivat syntinsä kuten mekin, mutta silti Jumala asetti heidät profeetoiksi.

    On siis käsitettävä, mitä tarkoittaa, kun sanotaan; ”Jumala vanhurskauttaa Jumalattoman” (Room.4)

    Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.
    Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta,
    mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
    niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
    ”Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt!
    Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”

    Koskeeko sitten tämä autuaaksi ylistäminen ainoastaan ympärileikattuja, vai eikö ympärileikkaamattomiakin? Sanommehan: ”Aabrahamille luettiin usko vanhurskaudeksi”.
    Kuinka se sitten siksi luettiin? Hänen ollessaanko ympärileikattuna vai ympärileikkaamatonna? Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamatonna.
    Ja hän sai ympärileikkauksen merkin sen uskonvanhurskauden sinetiksi, joka hänellä oli ympärileikkaamatonna, että hänestä tulisi kaikkien isä, jotka ympärileikkaamattomina uskovat, niin että vanhurskaus heillekin luettaisiin; ja että hänestä tulisi myöskin ympärileikattujen isä, niiden, jotka eivät ainoastaan ole ympärileikattuja, vaan myös vaeltavat sen uskon jälkiä, mikä meidän isällämme Aabrahamilla oli jo ympärileikkaamatonna.

    Sillä se lupaus, että Aabraham oli perivä maailman, ei tullut hänelle eikä hänen siemenelleen lain kautta, vaan uskonvanhurskauden kautta.
    Sillä jos ne, jotka pitäytyvät lakiin, ovat perillisiä, niin usko on tyhjäksi tehty ja lupaus käynyt mitättömäksi.
    Sillä laki saa aikaan vihaa; mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.
    Sentähden se on uskosta, että se olisi armosta; että lupaus pysyisi lujana kaikelle siemenelle, ei ainoastaan sille, joka pitäytyy lakiin, vaan myös sille, jolla on Aabrahamin usko, hänen, joka on meidän kaikkien isä -niinkuin kirjoitettu on: ”Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut” -sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat.
    Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: ”Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva”,
    eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen ruumiinsa oli kuolettunut-sillä hän oli jo noin satavuotias-ja että Saaran kohtu oli kuolettunut; mutta Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt, vaan vahvistui uskossa, antaen kunnian Jumalalle, ja oli täysin varma siitä, että minkä Jumala on luvannut, sen hän voi myös täyttää.
    Sentähden se luettiinkin hänelle vanhurskaudeksi.

    Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.

  3. Ismo Malinen lausut seuraavaa:”Pietarihan sanoo nimeomaan, että kaste ei ole lihan saastaisuuden pois pesemistä, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Kristuksen ylösnousemuksen kautta.”

    Tuo on totta eli Pietarin kirjoittamaa, kuinkas sovitat tuon pieneen vauvaan eli kuka pyytää ja miksi?

    Entä kuinka sovitat sen niihin ”lupauksiin joita katekismuksessa kasteesta luvataan?

    Miten voi pyytää puhdasta omaatuntoa JOS ei ole tehnyt mitään syntiä, siis ei ole synnin tuntoa?

    • Ihminen on syntinen, vaikka ei ’tekisi syntiä’. Syntivelka on mielestäni pikemminkin tekemättömien hyvien töiden velkaa.

    • Pyyntö suuntautuukin tulevaan eikä menneeseen. Ei usko ole menneiden siivoamista vaan tulevaan suuntautumista.

  4. Koska kaste ei ole lihan saastan pois pesemistä, niin sen täytyy olla jotain muuta. Eihän ympärileikkauskaan ollut lihan pois ottamista, vaikka siinä lihaa veratauskuvallisesti leikattiin, vaan se on ”sanan liitto”, jossa poika lapset liitettiin Jumalan kansaan Israeliin. Tytöt siunattiin sapatin palveluksessa, jossa saivat nimen ja erikois siunauksen. Nooan liiton kautta taas kaikki kansakunnat ovat saaneet liiton Jumalalta, joka teki liiton ihmisen kanssa.

    Kasteessa on siis kysymys liitosta, jonka Jumala on tehnyt ihmisen kanssa Kristuksessa, se on Armo liitto, johon ihminen tulee kastaa tämän lupauksen saadakseen: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”
    Myös tyttö vauvat kastetaan Kristukseen, toisin kuin Juutalaiset tekevät ympärileikatessaan vain poika lapset.

    Se, että sekoitetaan kaste tekosynneistä pois pesemiseksi, johtuu siitä, että ei ymmärretä mistä siinä on lopulta kysymys. Usko on tässä avainasemassa. Joka uskoo, se on oikea Israelilainen ja sydämeltään Aabrahamin perillinen. Jumala on koko ajan tekijänä eikä päästä ihmistä siihen väliin. Siksi on mahdotollista ajatella, että kaste pelastaa ne, jotka Uskovat Kristuksen sovituksen sanan omalle kohdalleen. Seurakunta taas synnyttää lapsia Jumalalle kasvaessaan heitä Kristukseen, joka on hengellisen syntymän alku. Ei kannata väheksyä pienten päivien alkua.

    On kyse Jumalan tekemästä liitosta, kuten Jumala teki Nooan kanssa liiton, ja pelasti Nooan perhekunnan veden kautta. Ei siksi, että Nooa olisi ollut jotenkin synnittömämpi muita, vaan, koska Jumala oli valinnut Nooan tähän osaan. Kaikki ihmiset maan päällä on Nooan jälkeläisiä ja myös syntisiä ja tarvitsevat kasteen osakseen, mutta usko tulee Jumalalta.

  5. Ismo Malinen tot esille seuraavan:”On kyse Jumalan tekemästä liitosta, kuten Jumala teki Nooan kanssa liiton, ja pelasti Nooan perhekunnan veden kautta. Ei siksi, että Nooa olisi ollut jotenkin synnittömämpi muita,…”

    Minun Raamatussa sanotaan seuraavasti:

    9 Tämä on kertomus Nooan suvusta. Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä. (1.Moos.6)

    • Tärkein asia Nooan kohdalla taitaa olla tuo ’vaelsi Jumalan yhteydessä’. Hänen hurskautensa ja nuhteettomuustensa olivat suhteellisia (’aikalaistensa keskuudessa’), mutta yhteys Jumalaan yeki hänestä ’jotenkin synnittömämmän’.

    • Seurakunta rukoilee siihen liitettävän jäsenensä puolesta. Jumala on tehnyt liiton yhteisön kanssa eikä erikseen jokaisen yksilön kanssa. Olemme hänen omiaan kuulumalla hänen perheeseensä.

Pekka Pesonen
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.