Uudenvuoden päivä. Kuuntelin Straussia ja luin Gerhardtia, saksalaisen runouden huippua. Osan runoja ääneen osan hiljaa. Osan hitaasti mietiskellen, osan nopeammin maiskutellen.
Saksalaisessa kulttuurissa on ollut eri aikakausia vuosisatojen kuluessa. On ollut pietismiä, valistusaikaa, klassisismia, realismia ja ties mitä milloinkin, mutta yhtä kaikki koko ajan runouden huipun mukana on joukossa ollut Gerhardt. Tämän on todennut Albrecht Goes teoksessaan ”Paul Gerhardt. Gedichte”.
Goes oli perehtynyt runouteen. Kerran kirkkovuoden aikoja seuratessaan, hetkenä adventin, toisen joulupäivän iltana, uutena vuotena, piinaviikolla, hän Gerhardtiin erityisesti paneutui. Kolmen vuosisadan ero poistui suuren mestarin ja lukijan välillä. Kolmekymmenvuosisen sodan ajoilta nykyajan maailmansotiin ja Hiroshiman pommiin kysymykset olivat yhä samoja. Kustaa II Adolfin ajoista nykyaikaan ei ollutkaan välimatkaa. Gerhardt oli yhä ajankohtainen.
Kun kirjan luetuksi sain, niin samalla hetkellä myös Wienistä lähetetty konsertti päättyi.
Suomalaisessa virsikirjassa Gerhardtin virsiä ovat: 8, 25, 26, 58, 63, 86, 117, 118, 269, 270, 379, 445, 483, 559 ja 560.
Katsoin myös Siionin kanteleeseen, jossa hänen kasteesta puhuva laulunsa 104 on sanomaltaan aivan suuremmoinen. Laulu 39 on alkuaan ollut Bernhard Clairvauxlaisen sepittämä 1100 -luvulla, mutta Gerhardt on sen muotoillut uudelleen.
Paul Gerhardt syntyi 1607 ja kuoli 1676.
Häntä voi kuunnella esimerkiksi osoitteesta:
* * *
Paul Gerhardt
Gedichte
Ausgegeben von
Albrecht Goes
Fischer Bücherei
Poetische Beispiele
Frankfurt am Main, 1969.
Ihan tilastotiedettä ja noin suurella otannalla 🙂 Vai koskeeko otsikko ajassa pitempää otantaa kirkkohallituksen jäsenyydestä?
Eikö sinne enää herätysliikkeisiin kuulumaton edes kelpaa?
Jos 14:sta jäsenestä seitsemän mainitsee hengelliseksi kodikseen herännäisyyden, on se mielestäni aika paljon.
Vasemmistolaista porukassa ei taida olla ainuttakaan. Kovasti kypäräpäisellä kokoomus-maalaisliitto-akselilla mennään.
Huomattava osa, yli neljä viidesosaa, 1950- ja 1960-lukujen vasemmistolaisista kuului kirkkoon. Vaikka heidän jälkeläisensä eivät enää samassa määrin identifioidu poliittiseen vasemmistoon, taitaa kynnys erota kirkosta olla juuri heille erityisen matala. Kirkko maksaa, nyt jälkikäteen, laskua siitä, että sen suhde työväenliikkeeseen on aina ollut etäinen.
Kolmella näyttää olevan punainen paita, mutta eivät liene hekään vasemmistolaisia.
Kari-Matille täältä peukku, kun vanhaa tapaa ei enää ole. Napakasti nähty.
Kun viime talvena julkisesti sanoin körttiläisyyttä kirkon establishmentin suojatiksi, sain haukkuja, halveksuntaa ja vinoilua. Nyt enää puuttuu, että joku keksii jonkun tuoreen sanonnan tilastoista ja emävalheista.
Tällä viikolla Aholansaaressa seurakuntani kirkkoherra nasevasti kuvasi paikkaa suomalaisen pietismin kehdoksi. Paavon pirtin hämärässä körttiseurojen tapaan korjasin puhujaa, kohtu se on.
Uutinen antaa kuvan, että körtit käyttävät valtaa. Asia kannattaa katsoa siitä näkökulmasta, että körttiläisten käyttöjärjestelmä Herättäjä-Yhdistys ei saa Suomen ev.lut. kirkolta penninjeniä avustusta. Siinä mielessä körttiliike ei ole establishmentin suojatti.
Körteistä kerrotaan kyllä varsin omalaatuisia, ristiriitaisia tarinoita. Toisaalla körttejä pidetään yltiöpietisteinä ja ankeina huru-uskovaisina. Toisaalta Hanna Salomäen tutkimuksissa liike hädin tuskin ansaitsee tulla kuulluksi herätysliikkeenä, koska paljastuu, että körttien moraali on ihan vain meidän ihmisten moraali.
Viime kesä kuitenkin raotti osaltaan, mikä on tilanne. Kirkolta liike ei saa fyrkkaa. Silti kirkon piirissä jonkinlaiseen ”establishmentiin” kuuluvat muutamat, nähdäkseni aivan varteenotettavat mielipidevaikuttajat osallistuivat yhdistyksen vuosikokoukseen aktiivisesti ja välittivät myös liki reaaliaikaista tietoa ääntenlaskennasta sosiaalisessa mediassa. Ilmiö oli mielestäni kaunis.
Jos jotakuta kiinnostaa esimerkiksi, mitä körtit ajattelevat Raamatusta ja muusta tällaisesta, eli kuinka pietistejä sitä ollaan jne., suosittelen kahta kirjaa hankittavaksi: Urpo Karjalaisen Lunastuksen säteet (Kirjapaja & Herättäjä-Yhdistys 2013) ja Jukka Hautalan Ilmoitusasiaa (Kirjapaja & Herättäjä-Yhdistys 2014). Jälkimmäistä en ole itse lukenut.
Mitäs Juhani sanoisit, jos kirkkohallituksen 14:sta jäsenestä seitsemän mainitsisi hengelliseksi kodikseen vanhoillislestadiolaisuuden? Tai Kansanlähetyksen?
Tuon Hautalan kirjan olen ajatellut lukea. Herännäistoimittaja Rytkösellä oli selvästi lieviä suhtautumisongelmia kirjaan Kmaan kritiikissä, tietyiltä osin.
Herännäisyys on näistä monimuotoisin ja epämääräisin. Siitä ei körtti itsekään tiedä, mitä se oikein on, ja itse suosin määritelmää, jonka mukaan körtti on henkilö, joka on jäänyt vyötäröstään kiinni ahtaaseen porttiin. 7 körttiä on kuin romaanin nimi. Ehkä soundtrack olisi Dannyn Seitsemän kertaa seitsemän…
Viidesläisyys on vähän helpompi hahmottaa, vaikka sen sisällä onkin yllättävänkin laaja valikoima vaihtoisia näkemyksiä. Silti sen tietty perusvire on tunnistettava esim. tiedonkäsityksen osalta.
Vanhoillislestadiolaisuus on hankalin, mikäli on niin, että kirkkolaitos edustaa sille pikemminkin yhteiskuntaa kuin uskovien yhteisöä. Sen kirkko-oppi voi olla hankalasti yhdistettävissä kirkkohallituksen täysistuntoon.
Kaikki nämä liikkeet ovat kuitenkin aikanaan olleet kovia kirkkovastaisia protestiliikkeitä, joten siinä mielessä on metkaa, että tätä jengiä siellä täysistunnossa nyt sitten notkuu. Konttorin ikkunasta kun katsoo, niin tuntuu siltä, että on ihan sama, keitä siellä on. Ei sillä ole ihmisten elämään vaikutusta.
Erinomainen määritelmä körtistä. Sopii myös minuun, vaikka olen enemmän sellainen ”nojatuolikörtti”, koska inhoan virren veisuuta. Ja jussipaitaa.
Juhani Huttunen taitaa kuvata körttiläisyyttä melko aidosti. Minuun kolahti ystävän luonnehdinta, että körtti on se, joka haluaa veisata Siionin virsiä. Aika monenlaista sakkia olen nähnyt niitä veisaamassa, ihan noin kirkkopoliittisestikin siis, ja kun niitä on virsikirjassakin vai liekö päinvastoin, niin moni laulaa huomaamattakin. Silti viehko ja riittävän väljä määritelmä.
Pisti silmään tuo Tapio Seppälä.Se kyllä on ymmärtäneekseni sosialisti.
Siionin virsissä Gerhardtin lauluja ovat 123 ja 188.
Tietoja Siionin virsistä on osoitteessa:
https://www.h-y.fi/siionit
Tunnettu Gerhardtin iltavirsi 560 Maat metsät hiljenneinä Martti Talvelan laulamana on kuultavissa osoitteessa:
https://www.youtube.com/watch?v=rpaWLlgKndo